Kristuksen herruus sydämessä

Kristuksen herruus elämässämme on todellinen taistelukenttä.

Kyllä me mielellämme otamme vastaan Jeesuksen ansaitseman vanhurskauden puvun - mikäs ettei!

jos kerran saamme ilmaiseksi uskoa ja ottaa vastaan kuolemattomuuden, vapauden syyllisyydestä itse Kaikkitietävän Isän Jumalan edessä, wow, kiitti vaan!

sen eteen jostain maailmallisista koreiluista ja iloista on ihminen valmis jopa luopumaankin - jotkut aika paljostakin.

mutta että joku toinen hallitsisi minua?

tämä kapina Jumalan tahtoa vastaan omassa sydämessämme on sukua lohikäärmeen taistelulle Jumalaa vastaan taivaassa.

lähtee samasta juuresta!

"ei muuta herraa jumalaa kuin kansa kaikkivaltias" oli kommunistisen ateismin ytimekäs motto, jonka moni suomalainen työmies mielellään omaksui.

tosin sen kaikkivaltiaan kansan hallitus ei sitten ollutkaan ihan sitä mitä luvattiin.

"ei muuta herraa jumalaa kuin minä itse"

sen sijaan ei ole vain ateistien ja muiden jumalankieltäjien prometheus motto - vaan jokaisen ihmisen motto.



esikoiset voivat sanoa, että emmehän me Kristuksen herruutta vastaan taistele - päinvastoin!

meillehän luetellaan syntilistoja ja kuvataan synninteko välineitä ja ilmoitetaan jumalallisen saarnan kautta mikä on Jumalan tahto tässä kristillisyydessä. mielellämme me näitä neuvoja ja ohjeita noudatamme.

Jumalan lain ja tahdon noudattaminen on hyvä asia, ja joka ne täyttää elää niistä.

kyseessä on kuitenkin olennaisesti ihmisen valinta.

liha, maailma, synti, perkele, kuolema ja helvetti kuitenkin vähän pelottaa.

sen verran että mielelläänkin luopuu sellaisesta, mitä Jumala ei tahdo eikä tee sellaista mikä on kielletty, ei katso, ei tartu, ei kosketa, ei maista

suojautuu pahalta maailmalta, ettei se saastuta.

motiivina ei välttämättä ole vain pelko vaan ihan rakkaus Jumalaan ja ilo siitä, että saa elää niinkuin on oikein eikä tarvitse rahojaan tuhlata tämän maailman menoihin ja korskeuteen.

että minä pelastuisin enkä joutuisi hylätyksi... minä minä minä



Saatana käytti tällaisia ihmisiä hyväkseen, ja juuri Jumalan tahdon ilmaisevan lain ja isien antamien neuvojen nimessä he tappoivat Jumalan Pojan.

"meillä on laki ja sen mukaan hänen on kuoltava..."

Luther kirjoittaa syvällisesti, kuinka nimenomaan epäusko on se suuri synti, koska tekee Jumalasta valehtelijan.

kuinka me olemuksemme puolesta perisynnin turmelemina taistelemme Jumalan hallintoa vastaan.

vaikka yritämme Jumalan tahtoa käyttää hyväksemme ja sen mukaan eläen olla Hänelle mieliksi.

mutta että joku toinen meidät vyöttäisi ja veisi minne emme tahdo?



Raamatun sota taivaassa ei syttynyt kristillisen kirkon perinteiden mukaan hyvän ja pahan välillä.

vaan hyvän ja hyvän välillä.

"Valonkantaja" Lucifer on tämän tarun mukaan enkeli. Hän oli niin kirkas ja kaunis ja väkevä, että tapahtui tämmöinen niksahdus

"minä haluan kalifiksi kalifin paikalle"
Ahmed Ahne

sitä on vaikea määritellä

ei se ole ahneutta, ei se ole kateutta, ei se ole helposti selitettävissä - tämä Perkeleen lankeaminen

Jobin kirja kertoo Syyttäjästä, jolla oli - ja taitaa yhä olla - pääsy Jumalan luokse syyttämään ihmistä

kyseessä on jonkinlainen persoonan (sillä Lucifer on persoona tosin ilman ruumista) syvä nousu sitä vastaan, että olisi ketään ylempää.

ei muuta herraa jumalaa kuin Minä

Saatana oli valmis antamaan kaiken mitä hänellä tässä maailmassa on - koko valtakuntansa - Jeesukselle yhdellä ehdolla.

kumarra minua

omituinen ehto

mitä hän siitä hyötyisi, että Jumalan Poika häntä kumartaisi?




Taas vei hänen perkele sangen korkialle vuorelle, ja osoitti hänelle kaikki maailman valtakunnat ja niiden kunnian, ja sanoi hänelle: nämät kaikki minä annan sinulle, jos sinä lankeat maahan ja rukoilet minua.

Niin sanoi Jesus hänelle: mene pois, saatana! Sillä kirjoitettu on: Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman.

Silloin jätti hänen perkele; ja katso, enkelit tulivat ja palvelivat häntä.


Mt 4:8-11 Biblia 1776


"Herraa sinun Jumalaas pitää sinun kumartaman, ja häntä ainoaa palveleman."

no kyllähän tuo periaatteessa, eiköhän jokainen kristitty suomalainen tuohon jotenkin ... Jumalaa yksin kumartaa ...

mutta kun epäilevän Tuomaan tunnustuksen tähän yhdistämme

"minun Herrani ja minun Jumalani"

ja sanomme

"Jeesusta Kristusta pitää sinun kumartaman ja häntä ainoata palveleman"

minäkö antaisin jonkun minussa asuvan Jumalan minua komennella, miten elää?

minäkö palvelisin jotain Jeesusta?

pois se.

minä elän oman elämäni omilla ehdoillani itse, ja tässä ratkaisussa Jumala minua lahjoillaan siunaa, enkeleillään varjelee, Poikansa nimessä syntini antaa anteeksi ja kuoltuani saan periä taivasosuuteni.




sota sydämessä Kristuksen herruudesta voi olla aivan hirvittävä.

ihminen käy todellista taistelua Jumalan kanssa

ei teoriassa, vaan käytännössä.

Jumala sanoo "näin"

ihminen sanoo "ei vaan näin"

ja siinä sitten painitaan aamuun asti.


kristinuskon merkillinen sanoma on, että tämä Kristuksen herruus ei ole pakotettua.

totta kai paljon puhutaan ihmisen vapaasta tahdosta, sidotusta ratkaisuvallasta, ja asia on kovin syvällinen, Jumalan ratkaisujen pohdintaa, maailman Tuomarin roolin arviointia.

mutta Uusi testamentti itse näyttää Jeesuksen sellaisena, joka ei ketään pakota itseään seuraamaan.

pikemmin varottelee, että Hänen seuraamisensa ei ole ruusutarhassa kulkemista ja ei juokse rikkaan nuorukaisen jälkeen.



kyseessä on melkolailla ratkaisutaistelu sydämessä

mutta jokainen on erilainen, kulkee eri tietä, painii eri painit

lopputulos on kuitenkin Kristus kuningas Voittaja!

tai sitten minä voitan eli häviän ja kadotan Elämän.

pottumaisinta on, että häviäjätkin, jotka Saatanaa kumarsivat, joutuvat Hänen edessään kerran polvistumaan.



Kullakin olkoon se ajatus, joka Kristuksella Jesuksella oli,

Joka, vaikka hän oli Jumalan muodossa, ei lukenut saaliiksi Jumalan kaltainen olla, Vaan alensi itsensä, otti orjan muodon päällensä ja tuli muiden ihmisten vertaiseksi, Ja löydettiin menoissa niinkuin ihminen, nöyryytti itsensä ja oli kuolemaan saakka kuuliainen, ja ristin kuolemaan asti.

Sentähden on Jumala hänen myös korottanut ja antanut hänelle nimen, joka kaikkia nimiä suurin on: Että Jesuksen nimeen pitää kaikki polvet heitänsä kumartaman, jotka taivaassa ja maan päällä ja maan alla ovat,

Ja kaikki kielet pitää tunnustaman, että Jesus Kristus on Herra, Isän Jumalan kunniaksi.

Fil 2:5-11 Biblia 1776