Viinikuurna

Viinirypäleitä Laakiin seudulta Israelista

Kuka on tuo, joka tulee Edomista, joka tulee Bosrasta, kirkkaanpunaisessa puvussa, tuo, joka astuu tietään voimaa uhkuen komeassa asussaan?

-- Minä se olen, oikeuden julistaja,
suuri pelastaja.
-- Miksi on pukusi punainen,
vaatteesi kuin viinikuurnan polkijan?
-- Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin
yksin,
kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni.
Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki
ja kiivaudessani tallasin ne,
niin että niiden mehu roiskui puvulleni
ja tahri kaikki vaatteeni.
Sillä koston päivää vaati minun sydämeni,
kansani lunastamisen vuosi oli tullut.
Minä katselin ympärilleni, mutta ei ollut yhtään
auttajaa.
Minä ihmettelin, ettei ketään tullut tuekseni.
Vain oman käsivarteni voima minua auttoi,
vain oma kiivauteni minua vahvisti.
Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan.

Jes 63:1-6 KR 1992



Tämän päivän Israelissa arkeologit löytävät viinikuurnia monilta eri ajoilta. Erityisen paljon niitä on Bysantin ajalta mutta myös monia Vanhan testamentin aikaisia viinikuurnia tunnetaan eripuolilta.

viinikuurnassa on vesitiivis ala, johon viinirypäleet tuodaan sadonkorjuun aikana loppukesästä. Porukalla, usein hyvin iloisella mielellä, niiden päällä sitten paljain jaloin tallusteltiin niin että rypäleen mehu valui kanavaa myöten viinikuurnan laidalle tehtyyn syvennykseen.

Näitä on eri kokoisia ja eri muotoisia, mutta perusidea on sama.

Tämä "ensimmäinen mehu" on viininvalmistajalle parasta laatua, ja siitä tehtiin kalliimmat juomat.

Jalkoihin poljettu massa vietiin sitten isoihin puristimiin, jossa puisen ruuvin avulla viimeinenkin pisara viiniköynnöksen arvokasta antia otettiin talteen.



Profeetta kuvaa siis kansalle varsin tuttua asiaa, ja korostaa, että toisin kuin näissä "heinänkorjuun talkoissa" kukaan ei tullut avuksi.

Tämä epäkohteliaisuus suututti niin että polkeminen kävi kovin voimalliseksi ja rypäleiden mehu alkoi roiskua jo viitankin liepeisiin polven tasolle ja ylemmäskin.

-- Minä poljin kuurnallisen rypäleitä, poljin yksin, kansojen joukosta ei ketään tullut avukseni.

Ja niin minä vihassani poljin ne kaikki
ja kiivaudessani tallasin ne, niin että niiden mehu roiskui puvulleni ja tahri kaikki vaatteeni."



Jotain muutakin menee pieleen tässä profeetan kuvauksessa. Yksinäinen vihastunut kuurnan polkija sotkee omat vaatteensa rypäleiden vereen, mutta sen lisäksi arvokas mehu menee hukkaan:

"Niin minä poljin kansat vihassani, murskasin ne kiivaudessani ja annoin mehun valua maahan."

Jumalan vihan viinikukurna.


Wilcoxin Kallis Hunajanpisara sanoo kuitenkin Jeesukseen liittyen

"Kristus polki yksinään viinikuurnan, eikä kukaan ollut hänen kanssaan,"
Jes. 63: 3.

Mistä tämä ajatus tulee, kun Jesaja 63 Jumalan vihan viinikuurna murskaa kansakunnat ja niiden mehu valuu maahan?


Ilmestyskirja puhuu verisestä viitasta, tuon Edomin Bosran sankarin tapaan;

"Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana."
Ilm 19:13


Samassa kohdassa Ilmestyskirjaa on aika suora viittaus Jesajan kirjan profetiaan.

Kyseessä ei ole kärsivä Karitsa, kuten kristillisessä perinteessä ja esimerkiksi Wilcoxin kirjassa tai hengellisessä laulussa lauletaan "ja viittansa verehen kastui, repi piikit puhtaan pään"

vaan todellakin, murskaava sotaisa Herra, Jumalan hehkuvan viinin polkija



Minä näin taivaan avoinna:

näin valkoisen hevosen ja sen selässä miehen. Hän on uskollinen ja totuudellinen, hän tuomitsee ja taistelee vanhurskaasti.

Hänen silmänsä olivat kuin tulen liekit, hänellä oli päässään monta kruunua, ja häneen oli kirjoitettu nimi, jota ei tunne kukaan muu kuin hän itse. Hänellä oli pukunaan vereen kastettu viitta, ja hänen nimensä on Jumalan Sana.

Hänen jäljessään tulivat taivaan sotajoukot, valkoisilla hevosilla ratsastavat soturit, joiden puku oli hohtavan valkeaa pellavaa.

Hänen suustaan lähtee terävä miekka.

Sillä miekalla hän lyö kansoja, hän paimentaa niitä rautaisella sauvalla ja polkee viinikuurnassa kaikkivaltiaan Jumalan hehkuvan vihan viinin.

Hänen viittaansa on reiden kohdalle kirjoitettu nimi: kuninkaiden Kuningas, herrojen Herra.



Sitten näin enkelin, joka seisoi ylhäällä auringossa. Hän huusi kovalla äänellä kaikille linnuille, jotka lensivät korkealla taivaan laella: "Tulkaa, kokoontukaa Jumalan juhla-aterialle! Saatte syödä kuninkaiden lihaa, sotapäälliköiden ja mahtimiesten lihaa, ratsujen ja ratsastajien lihaa, kaikkien lihaa, niin vapaiden kuin orjien, niin pienten kuin suurten."

Sitten näin, että peto ja maailman kuninkaat sotajoukkoineen olivat kokoontuneet yhteen käydäkseen taisteluun ratsastajaa ja hänen sotajoukkoaan vastaan.

Mutta peto otettiin kiinni, samoin väärä profeetta, joka pedon nimissä oli tehnyt tunnustekoja ja johtanut harhaan sen merkin ottaneet ja sen kuvaa kumartaneet ihmiset.

Ne molemmat heitettiin elävinä tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle.

Loput saivat surmansa miekasta, joka lähti ratsastajan suusta, ja kaikki linnut söivät heidän lihastaan itsensä kylläisiksi.

Joh 19:11-21 KR 1992



Alfred Hitchcock teki vuonna 1963 sittemmin maailmankuuluksi tulleen kauhuelokuvansa "Linnut", jossa linnut jostain syystä päättävät käydä ihmisten kimppuun.

Ilmestyskirja kertoo Jumalan juhla-ateriasta linnuille, johon verrattuna tuon elokuvan kuvaus on lasten leikkiä.





mikähän tämä juttu nyt oikein on.

Kristillinen kirkko hyvin harvoin julistaa tällaista Jumalan Sanaa, Jumalan vihan hehkuvaa viiniä, ihmisten murskaamista lintujen ruoaksi.

Sotaisa Kristus verinen viitta yllään valkoisen hevosen selässä, terävä miekka kädessään, Jumalan vihan viinikuurna.

Ajatuksen menevät tosiaan mieluummin Herran pyhän ehtoollisen rauhalliseen syvälliseen viinimaljaan.

tai Getsemaneen.

mutta gat-shemen ei ole viinikuurna vaan öljynpuristin.

Eräässä runossaan Marja-Terttu Tolamo vertasi tuota öljypuristimen raskasta pyörivää kiveä, joka murskaa oliivit alleen Jeesuksen sisäiseen ahdistukseen Getsemanessa, kun Hän hikoili verta.



Jeesus alkoi puhua heille vertauksin:

"Mies istutti viinitarhan, ympäröi sen aidalla, louhi kallioon viinikuurnan ja rakensi vartiotornin. Sitten hän vuokrasi tarhan viininviljelijöille ja muutti itse pois maasta.

"Sovittuun aikaan hän lähetti palvelijansa viinitarhan viljelijöiden luo, jotta saisi heiltä osansa tarhan sadosta. Mutta nämä ottivat miehen kiinni, pieksivät hänet ja lähettivät takaisin tyhjin käsin. Omistaja lähetti heidän luokseen toisen palvelijan, mutta tätäkin he pahoinpitelivät ja häpäisivät. Hän lähetti taas uuden palvelijan, ja tämän he tappoivat. Samoin kävi seuraavienkin: toiset he pieksivät, toiset tappoivat.

Nyt oli jäljellä enää yksi, hänen rakas poikansa. Tämän hän lähetti vuokraajien luo viimeiseksi ajatellen: 'Minun omaan poikaani he eivät sentään uskalla koskea.'

Mutta nämä sanoivat toisilleen: 'Hän on perillinen. Tapetaan hänet, niin perintö on meidän.'

He ottivat hänet kiinni, tappoivat hänet ja heittivät ulos viinitarhasta.



"Mitä viinitarhan omistaja nyt tekee? Hän tulee ja ottaa nuo viljelijät hengiltä ja antaa viinitarhansa toisille. 10 Olette kai lukeneet kirjoituksista tämän kohdan:

-- Kivi, jonka rakentajat hylkäsivät,
on nyt kulmakivi.
Herralta se on tullut, ja se on ihmeellinen meidän silmissämme."

Neuvoston jäsenet olisivat halunneet ottaa Jeesuksen kiinni, sillä he ymmärsivät, että Jeesus oli vertauksessaan puhunut heistä. Mutta koska he pelkäsivät kansaa, he antoivat hänen olla ja lähtivät pois.


Mk 12:1-12 KR 1992


tämän pienen tutkielman mukaan Herra kyllä polkee viinikuurnan, mutta Raamtun teksteissä tämä ei viittaa Getsemanen ja Golgatan kärsimyksiin vaan ylösnousseeseen Kristus kuninkaaseen, joka pistää kerran todella ranttaliksi täällä maan päällä.

totisesti ei enää silloin hiljaisena Jumalan Karitsana, joka kärsien ja kärsivällisesti odottaa, että pakanain täysi luku tulisi täyteen.


Wilcoxin verinen viitta on pikemmin se purppuravaate, jonka karskit roomalaiset sotilaat pilkaten pukivat kruunaamansa juutalaisten kuninkaan ja maineikkaan profeetan päälle - profetoi, "kuka sinua löi?"