Heidelbergin disputaatio 1518

Augustinolaisen munkkikunnan tunnus

    Veli Martti Luther, pyhän Teologian Maisteri, esittää ja Veli Leonhard Bayer, Taiteiden ja Filosofian Maisteri, puolustaa seuraavia teesejä augustinolaisten edessä Heidelbergin tunnetussa kaupungissa tavanomaisessa kohtaamispaikassa 26. huhtikuuta 1518.


    TEOLOGISET VÄITTEET

    Luottamatta laisinkaan omaan viisauteemme noudattaen Pyhän Hengen antamaa neuvoa "Älä jätä elämääsi oman ymmärryksesi varaan, vaan turvaa koko sydämestäsi Herraan." (Snl 3:5) tuomme nöyrästi esiin kaikkien niiden arvosteltaviksi, jotka tahtovat kuulla nämä teologiset paradoksit, jotta kävisi ilmi, onko ne johdettu hyvin vai huonosti pyhältä Paavalilta, tuolta erityisesti kutsutulta astialta ja työkalulta, ja myös pyhältä Augustinukselta, joka on hänen mitä luotettavin tulkkinsa.


    1. Jumalan laki, joka on kaikkein terveellisin elämän opetus, ei voi auttaa ihmistä kohti vanhurskautusta, vaan pikemmin estää hänet siitä. 

    2. Paljoa vähemmän voivat ihmisen teot, joita yhä uudelleen tehdään luonnollisen kyvyn mukaan, niin sanoaksemme, johtaa tähän. 

    3. Vaikka ihmisen teot näyttävät mieluisilta ja hyviltä, ne ovat pikemmin kuolemansyntejä. 

    4. Vaikka Jumalan teot ovat aina epämiellyttäviä ja näyttävät pahoilta, ne ovat todellisuudessa iankaikkista ansiota. 

    5. Ihmisten teot eivät ole kuolemansyntiä (puhumme teoista, jotka näyttävät hyviltä) siinä mielessä, että ne olisivat rikoksia.

    6. Jumalan teot (puhumme niistä joita Hän tekee ihmisen kautta) eivät ole ansioita, siinä mielessä että ne olisivat synnittömiä. 

    7. Vanhurskaan teot olisivat kuolemansyntejä, elleivät oikeamieliset itse pelkäisi niitä kuolemansynteinä hurskaan jumalanpelon takia. 

    8. Sitä enempi ovat ihmisen teot kuolemansyntejä kun ne tehdään ilman pelkoa ja horjumattomassa pahassa itseluottamuksessa.

    9. Sanoa, että työt ilman Kristusta ovat kuolleita mutta eivät kuolemaksi näyttäisi olevan vaarallista antautumista Jumalan pelon alle. 

    10. On todellakin hyvin vaikea nähdä, miten teot voivat olla kuolleita ja samalla eivät kuitenkaan vahingollisia eivätkä kuolemansyntiä.

    11. Ylimielisyyttä ei voida välttää eikä todellinen toivo voi olla läsnä ellei tuomion pelko ole läsnä jokaisessa työssä.

    12. Jumalan silmissä synnit ovat silloin erityisen anteeksiannettavia, kun ihmiset pelkäävät niiden olevan kuolettavia.

    13. Vapaa tahto on perimmiltään olemassa vain sanoina ja niin kauan kun se ei tuota, mitä se voi tuottaa, se tekee kuolemansynnin. 

    14. Vapaa tahto perimmiltään kykenee tekemään hyvää ainoastaan passiivisella tavalla mutta voi aina tehdä pahaa aktiivisella tavalla. 

    15. Vapaa tahto ei voi säilyä viattomana, ja vielä vähemmän tehdä hyvää, aktiivisena vaan ainoastaan passiivisena. 

    16. Ihminen joka uskoo voivansa saavuttaa armon tekemällä, mitä hänessä on, lisää syntiä synnin päälle ja on kaksinkertaisesti syyllinen.

    17. Näin sanominen ei tuota epätoivoa vaan herättää halun nöyryttää itsenssä ja etsiä Kristuksen armoa.

    18. On varmaa että ihmisen täytyy täydellisesti joutua epätoivoon omista mahdollisuuksistaan ennenkuin hän on valmis ottamaan vastaan Kristuksen armon.

    19. Sellainen henkilö ei ansaitse tulla kutsutuksi teologiksi, joka katselee Jumalan "näkymättömiä" asioita ikäänkuin ne olisivat selvästi "nähtävissä siinä, mitä on todella tapahtunut" (Room 1:20, vrt 1 Kor 1:21-25)

    20. sellainen henkilö ansaitsee tulla kutsutuksi teologiksi, joka käsittää näkyvät ja ilmeiset Jumalan asiat kärsimyksen ja ristin kautta.

    21. Kunnian teologia kutsuu pahaa hyväksi ja hyvää pahaksi. Ristin teologia kutsuu asioita niin kuin ne todella ovat.

    22. Viisaus joka näkee Jumalan näkymättömät työt samalla tavoin kuin ihminen ne näkee, on täysin paisunut, sokaistunut ja paatunut.

    23. Laki "tuo mukanaan Jumalan vihan" (Room 4:15), surmaa, pahentaa, syyttää, arvioi ja tuomitsee kaiken, mikä ei ole Kristuksessa

    24. Kuitenkaan tämä viisaus ei itsessään ole paha, eikä lakia tule karttaa. Ilman ristin teologiaa ihminen käyttää parasta väärin pahimmalla tavalla.

    25. Ei hän ole vanhurskas, joka tekee paljon, vaan hän, joka ilman tekoja uskoo suuresti Kristukseen.

    26. Laki sanoo "tee näin" eikä sitä koskaan tehdä. Armo sanoo "usko tähän" ja kaikki on jo tehty.

    27. Tosiasiassa tulisi kutsua Kristuksen työtä toimivaksi työksi (operans) ja meidän työtämme tehdyksi työksi (operatum) ja näin tehty työ miellyttää Jumalaa toimivan työn kautta.

    28. Jumalan rakkaus ei löydä vaan luo sen, mikä sitä miellyttää. Ihmisen rakkaus syntyy siitä, mikä on sille miellyttävää.

    Alkutekstin latinan englantilaisesta käännkösestä vapaasti kääntäen Mikko Louhivuori 4.2.2012
    Kielen ja sisällön korjauksia ja tarkennuksia otan mielelläni vastaan!
    http://bookofconcord.org/heidelberg.php