Melko erilaiset liitot

     Kirjoittanut: mama, 10.02.2012 22:42    


    Hemminki Maskulainen kuvaa avioliittoa:


    Avioliiton Jumala
    asetti onneksemme,
    sen siunaavassa suojassa
    toistamme auttaaksemme.
    Rakkauden kasvupaikaksi
    sen Isä meille tarkoitti.
    Herralle kiitos olkoon.

    Miehen ja vaimon liittoa
    salaisuus suuri kantaa:
    itsensä, rakkautensa
    kirkolleen Kristus antaa.
    Mies rakastakoon vaimoaan
    kuin Kristus itse kirkkoaan.
    Herralle kiitos olkoon.

    Uskollisuus ja luottamus
    on kodin suojamuuri.
    Avioliiton puhtaus
    on voimanlähde suuri.
    Me kunnioittaa tahdomme,
    rohkaista toinen toistamme.
    Herralle kiitos olkoon.

    Jos itsekkyyden turmelus
    särkeekin paljon täällä,
    avioliiton siunaus
    säilyvä on maan päällä.
    Yhdessä pitää tahdomme
    ehjänä pyhän liittomme.
    Herralle kiitos olkoon.

    Pienten ja suurten parasta
    tarkoittaa Isä taivaan.
    Hän antaa kotiin lapsia,
    tuo voiman työhön, vaivaan.
    Vastuuseen ohjaa rakkaus,
    yhteinen kasvaa rukous.
    Herralle kiitos olkoon.

    Rakenna itse kanssamme,
    Jumala, kotiamme.
    Ilossa, ongelmissamme
    vahvista liittoamme.
    Anteeksiannon rauhassa
    suo meidän yhteen juurtua.
    Sinulle kiitos olkoon.


    Virsi 238. Hemminki Maskulainen virsikirjaan 1605.
    Uud. Julius Krohn 1880,
    Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila 1984.

   

    Hemmingin kuvaus kertoo syvästä yhteydestä puolisoiden välillä, yhteen kasvamista vaikka ilmeisesti monenmoista koitostakin on ollut.

    Tällaista kuvausta ei voisi kirjoittaa ihminen, joka ei ole tuollaista liittoa kokenut.

  
    Luther puhuu avioliitosta päivän mannassa:

    Avioliitto pidettäköön kunniassa kaikkien kesken.
    Hepr. 13:4


    Avioliiton oikea taito ja vahvin turva on siis se, että kukin oppii Jumalan sanan mukaan oikein arvostelemaan puolisoansa.

    Puolisohan on miehen ja vaimon kallein aarre ja kaunein koristus.

    Näin puolisoa pidetään kalliina ja rakkaana jumalallisena lahjana ja kalleutena.

    Vaikka nähtäisiin joku toinen, joka olisi omaa vaikka kauniimpikin, ajatellaan tähän tapaan: Olkoon hän kaunis, hän ei kuitenkaan ole kovin kaunis.

    Ja olkoon vaikka ihaninkin maailmassa, minulla on kuitenkin kodissani oma puolisoni, tämä on paljon kauniimpi koristus, jonka Jumala on antanut minulle ja sanallaan kaunistanut muita kauniimmaksi, vaikka hän vartaloltaan ei olisikaan ihana tai olisi muuten heikko.

  

    Vaikka katselisin maailman kaikkia naisia, ei heissä ole yhtäkään, josta voisin iloisin omintunnoin kerskata niin kuin omastani näin: Tämän Jumala on lahjoittanut minulle ja antanut syliini.

    Tiedän, että hänelle ja kaikille enkeleille on hyvin mieluista, että uskollisesti rakastaen pysyn hänessä.

    Miksi siis hylkäisin näin kalliin jumalallisen lahjan ja mieltyisin toiseen, josta en löydä sellaista ihanaa aarretta?

    (Martti Luther - Mannaa Jumalan lapsille 10.2.2012)
  

    Tästä kuvauksesta ei synny kuvaa ollenkaan samanlaisesta yhteydestä, joka paistaa Hemmingin kuvauksesta. Koko tunnelma on aivan toinen.

    Luther selittelee, että tälleen kuuluu ajatella ja sanoa ja kokea, vaikka olis mitä. Kun taas Hemminki jotenkin kuvaa suurta kumppanuutta ja sielujen yhteyttä huolimatta monenmoisesta.

    Luther piirtää jotenkin sellaista hurskasta kuvaa, josta tulee pikkusen samanlaiset vibat kuin siitä, mitä haamul sanoo: vähän kun näin uskon, niin näin on ja kun sanon näin niin näin on (sorry tää analogia).

    Kaksi miestä suunnilleen samoilta ajoilta. Ja miten eri tavoin he puhuvat puolisostaan!

    No... tunnetusti luen ihan hullusti. Ja taitaa kaikki kovin todistaa, miten upea liitto Lutherilla oli?

  

    Jos voisi valita, niin ehdottomasti valitsisin Hemmingin.

    :-)

luvalla lainattu - nimimerkki mama Nettiruukussa 10.12. 2012