Kirjoittanut: mama, 11.02.2012 19:14
Joo niin sanoo Tauno Väinölä taustoituksessaan, että kaksi säkeistöä olisi alkuperäistä.
Tutkitaanpa vuoden 1886 versiota samaisesta virrestä. Sen sisältö on varmaan aikalailla lähempänä Hemmingin sanoitusta.
Vuoden 1886 virsikirja
201
1. Avion tänne Jumala
Asetti onneksemme,
Ett' avuks rakkaudessa
Oisimme toisillemme,
Lapsia hurskaiks kasvattain,
Jumalan tuntoon totuttain.
Siit' olkoon kiitos Herran!
2. Aviosääty tuleepi
Ain' pitää saastatonna,
Sydämet siinä puhtaasti
Säilyttää himotonna.
Pyhyydeks täällä avion
Herramme meille säännyt on,
Siit' olkoon kiitos Herran!
3. Aviosääty luonnossaan
On salaus aivan suuri;
Niin Kristuskin on liitossaan
Kanss' seurakunnan juuri.
Mies rakastakoon vaimoaan,
Kuin Kristus pyhää kirkkoaan!
Siit' olkoon kiitos Herran!
4. Kyll' paljon synnin turmelus
On pahaa aikaan saanut;
Aviosäädyn siunaus
Se kuitenkaan ei laannut;
Sit' itse Herra suojeli,
Valppaasti kaitsi, varjeli.
Siit' olkoon kiitos Herran!
5. Aviosäädyn lakia
Jumala valvoo aina,
Sen pilkkaajia hurjia
Häpäisee, alas painaa,
Rangaisten huorintekijät
Ja saastaiset kaikk' ilkiät.
Siit' olkoon kiitos Herran!
6. Ain' aviosäädyn onnea
Taivainen muistaa Isä,
Suo tarpeet, auttaa murheissa
Ja siunaustaan lisää,
Jos vaan hänt' avuks huudetaan,
Lujasti häneen turvataan.
Siit' olkoon kiitos Herran!
7. Armossa, Herra, suojele
Tätäkin parikuntaas,
Vaaroissa auta, varjele,
Vie sinun valtakuntaas!
Lujasti liittons pitäkööt,
Sua alati ylistäkööt!
Se Herra, suo'os! Amen!
Hemminki Maskulainen
Näin äkkisältään sisältöä verraten, näyttäisi siltä, että säkeistö 5 olisi pudotettu pois.
Muiden säkeistöjen sisällöt ovat suurin piirtein mukana.
1886 kirjan 2. ja 3. säkeistö ovat vaihtaneet paikkaansa.
Muutoin minusta vaikuttaisi, että sanastoa on siistitty ja nykyaikaistettu, mutta ei varsin sisällön kustannuksella.
Hienoa työtä on Hiironniemi tehnyt.
Hienoa ajatusta: "Me kunnioittaa tahdomme,
rohkaista toinen toistamme."
ei näy löytyvän alkuperäisestä.
Minusta näyttäisi, että Taunolla on tällä kertaa ollut pikkusen hätäinen arvio tuossa taustoituksessaan. Siis siitä, että vain kaksi säkeistöä olisi Hemminkiä.
Tämä arvioni toki perustuu oletukseen, ettei virttä kovin olisi muutettu vuoden 1886 kirjaan.
1938 virsikirjassa
252
1. Avion tänne Jumala
asetti onneksemme,
Olemaan rakkaudessa
avuksi toisillemme.
Lapsia hurskaiks kasvattain,
Jumalan tuntoon totuttain.
Se armoas on Herra.
2. Aviosääty puhtaana
on aina pidettävä,
ja sydämemme himoja
on meidän hillittävä.
Pyhäksi meille avion
säätänyt itse Herra on.
Se armoas on Herra.
3. Ah, sillä suuri salaisuus
on esikuvanansa,
se Vapahtajan liitto uus
on seurakunnan kanssa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Se armoas on Herra.
4. Ja vaikka synnin turmelus
tuhoa tuotti täällä,
aviosäädyn siunaus
on säilynyt maan päällä.
Sen itse Herra suojeli,
valppaasti sitä varjeli.
Se armoas on Herra.
5. Sun asettamaas liittoa
Sä, Herra, valvot yhä.
Et salli sitä polkea,
se Sinulle on pyhä.
Saa rangaistuksen rikkojat
Sun pyhän säätys pilkkaajat.
Se armoas on Herra.
6. Aviosäädyn parasta
Sä katsot, Isä taivaan,
Suot perheelle Sä onnea,
suot virvoitusta vaivaan,
Kun vain sua avuks huudetaan
ja nimehesi turvataan.
Se armoas on Herra.
7. Armossa, Herra, suojele
myös tätä pariskuntaas,
vaaroissa aina varjele
kun vain Sua avuks huudetaan
ja nimehesi turvataan.
Se armoas on Herra.
Jännä tää katsaus näihin eri aikoina tehtyihin versioihin. Kullakin ajalla ilmaistaan asioita omalla tavallaan.
Himoista ei enä äviimeisessä puhuta:
1886 Aviosääty tuleepi Ain' pitää saastatonna,
Sydämet siinä puhtaasti Säilyttää himotonna.
1938 Aviosääty puhtaana on aina pidettävä,
ja sydämemme himoja on meidän hillittävä.
1886 Uskollisuus ja luottamus on kodin suojamuuri.
Avioliiton puhtaus on voimanlähde suuri.
Synnin turmelus on muuttunut itsekkyyden turmelukseksi.
1886 Kyll' paljon synnin turmelus
On pahaa aikaan saanut
1938 Ja vaikka synnin turmelus
tuhoa tuotti täällä,
1986 Jos itsekkyyden turmelus
särkeekin paljon täällä
Kirjoittanut: MikkoL, 11.02.2012 21:23
tarkempi selvitys muuttaa tosiaan kuvan tästä virrestä.
lankesin ainakin kolmeen muodolliseen tutkijan virheeseen
- auktoriteettiuskoon, luotin henkilöön Taunoon enkä ottanut itse selvää 2. säkeistöä
- samaan tapaan katsoin ihmiseen, eli oletin että virren on muokannut nykyajan nainen
- huolimaton, en tarkistanut 1886 virsikirjaa
kiitos mama virren taustan perusteellisemmasta selvittämisestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti