Quo vadis, Domine? (Keskustelua)

Kirjoittanut: Haamul, 25.02.2012 21:0
Matt. 10:ssä Jeesus evästää seuraajiaan. Hän ei lupaa Hänen seuraajilleen helppoa elämää:

"Opetuslapselle riittää, että hänelle käy niinkuin hänen opettajalleen, ja palvelijalle, että hänelle käy niinkuin hänen isännälleen. Jos he perheenisäntää ovat sanoneet Beelsebuliksi, kuinka paljoa enemmän hänen perheväkeään!"
 

Ihan lyhyesti sanottuna Jeesuksen seuraaminen on sitä, että uskomme Häneen.

Mitä se usko Herraan Jeesukseen sitten käytännössä tarkoittaa.
Jeesuksen omien sanojen mukaan se tarkoittaa sitä, että pelastumme. Ellemme usko, hukumme.

Ja kun olemme siinä uskossa, että pelastumme Kristuksen tähden - jos meillä tämä usko on, se vaikuttaa meissä halun kertoa toisille siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän kaikkien vuoksemme.

Ja kuten Jeesuskaan ei tullut tänne palveltavaksi, vaan palvelemaan ja jopa antamaan henkensä ihmisten edestä - ei uskovan Jeesuksen seuraajan myöskään tulisi olla tässä maailmassa muuta kuin lähimmäistensä palvelija. Tämä ei tosin tarkoita palvelualttiutta vain hengellisissä asioissa, vaan myös lähimmäisten ajallisenkin hädän huomioimista eli auttamista parhaan kykymme mukaan.

Joka tapauksessa on niin, että jos rakastamme lähimmäistämme, ykkösasia tärkeysjärjestyksessä pitäisi varmastikin olla huoli tuon lähimmäisten pelastumisesta iankaikkiseen elämään.

Raamattu opettaa, että jos joku tulee Jeesuksen luokse ja pyytää Häneltä vettä, se Hänen antamansa vesi tulee sen nauttijassa sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään.

Tietysti on niin, että jos lähimmäisemme on fyysisesti kärsimässä jotain hätää, nälkää tms. ei hänelle tietenkään tule julistaa vain Kristusta, vaan pyrkiä olemaan konkreettisesti avuksi, sikäli kuin se meistä riippuu, että tuo fyysinenkin ongelma ratkeaisi.


Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 05:51
tuot Haamul tässä esiin pähkinänkuoressa näkemyksesi Jeesuksen seuraamisesta, kiitos siitä.

Vaistoat, että näet asian toisin kuin Quo vadis alustuksessani kirjoitan.

Haluatko pukea sanoiksi tarkemmin, millä tavoin tässä sanoudut irti minun näkemyksestäni?

Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden, jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin.

Jos ymmärrän sinun kirjoituksesi väärin, on hyvä että korjaat virheeni!


Kirjoittanut: Patu, 26.02.2012 08:19  
"Mihin menet, Herra?

Jeesus antoi sangen ystävällisen, rauhallisen, yksinkertaisen ja äärettömän väkevän vastauksen

"Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi"

Muuta ei tarvittu. Keskustelu loppui siihen.Häpeä taisi taas täyttää vanhan Simonin mielen, ehkä kyynel tuli silmäkulmaan.Oli miten oli, matka etelään loppui siihen.Alkoi paluumatka pohjoiseen, sinne minne Jeesus oli edellä menossa." MikkoL

Mikon alustuksesa kertoma legenda ei ole Jumalan sanaa eikä myöskään mielestäni kovin uskottava. Raamatussa on aivan riittävästi ohjeita Jeesuksen seuraamisesta myös niihin tilanteisiin, joissa uskovainen saa vainoa osakseen. Kyllä niitä kannattaa mieluummin käyttää esikuvana, miten Jeesusta seurataan tänä aikana, kuin ihmisten keksimiä taruja.

Jeesuksen seuraaminen on Hänen sanoihinsa uskomista ja ne on ilmoitettu Raamatussa.

"Jeesus antoi sangen ystävällisen, rauhallisen, yksinkertaisen ja äärettömän väkevän vastauksen

"Menen Roomaan uudelleen ristiinnaulittavaksi" " MikkoL

Mielikuvituksen lentoa ja tehokas legendan huipennus, joka ei ole Pyhän Hengen ilmoittamaa Jumalan/Jeesuksen sanaa vaan höpön höpöä.

"Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden, jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin." MikkoL

Mistä Haamulin viesteistä olet tällaisen kokemuksen saanut, että hän kieltäisi uskon todellisuuden ja henkilökohtaisen Herran Jeesuksen seuraamisen? Tietenkin peilaat omiin ajatuksiisi ja mielikuviisi, miten aito uskovainen tuo uskoaan ilmi, mutta missä Haamulin kohdalla mielestäsi mättää?

Samaa varmaan ajattelet minusta. Siksi autuuteni tähden kerro ihmeessä ja opeta meitä Jumalan sanalla.



Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 09:21
 
Huomenta, Patu.

Quo vadis kertomuksen historiallisuutta voidaan toki, ja on toki, monelta taholta arvosteltu.

Se ei toki ole Raamatussa, kuten kaikki tiedämme.

Olen käsitellyt kertomusta aiemmin itse, perustellen, miksi itse pidän historiikin ydintä aitona perimätietona Pietarin elämän viimeisistä hetkistä kun se riisutaan siitä myöhemmästä kirkollisesta kaunistuksesta, jolla 2 vs. kirkossa Simon Pietarin käytöstä koetettiin puolustaa.

Tuo lainauksesi on kommenttini Haamulin kommenttiin Quo vadis alustukseeni.

Mielestäni kysymys "Mitä Jumala tahtoo minulta?" ja Jeesuksen kutsuvat sanat "Seuraa Minua" kuuluvat samaan aihepiiriin.

Jumala tahtoo, että seuraamme elämässämme, niin arjessa kuin pyhänä, Hyvää Paimenta.


Havaintoni perustuu niihin kohtiin, joilla Haamul selittää miten hän ymmärtää sanat "Jeesuksen seuraaminen".

Minusta niissä ei ole tuollaista perustavaa teologista linjaa, että Jumala tahtoisi meidän seuraavan henkilökohtaisesti Hyvää Paimenta tänään, sunnuntaina 26.2.

Pikemmin Haamulin näkemyksestä kuultaa "uskon tila", jossa saadaan elää Jumalan armahtamina ja iloita pelastuksesta.

Voisikohan tämän tiivistää

"minut on pelastettu iankaikkiseen elämään"


"minut on pelastettu palvelemaan elävää Jumalaa"


eli tuo uskovan kristityn kysymys "Minne menet, Herrani?"

pohjimmiltaan tarkoittaa, "mitä tahdot minulta tänään, Herrani"

koska Jeesus kutsuu seuraamaan, ei kulkemaan edellään jonnekin.

voisiko tässä myös olla sellainen korostuksen ero

joillekin uskoville iankaikkinen elämä alkaa kuoleman jälkeen ylösnousemuksessa.

joillekin uskoville iankaikkinen elämä alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.

aina ja iankaikkisesti Jeesuksen seurassa?

moni sanoo siihen "kiitos ei!"

ja toiset "kiitos, ei ihan vielä, sitten kun tämä ajallinen elämä iloineen ja murheineen on eletty"


Quo vadis kertomus ei todellakaan ole Raamatussa.

Uusi Testamentti ei kerro, missä Simon Pietari toimi Antiokian jälkeen vai olisiko se ollut hänen kaupunkinsa kuolemaan asti.

Tähän asiaan Luther viittasi jossain kirjoituksessaan paaviudesta, että mahtoiko Pietari edes Roomassa kuolla.

Missä Pietarinkirkko on hänen haudallaan.

Herran Jeesuksen seuraaminen ei kuitenkaan ole epäraamatullinen asia, ei suinkaan.

Siihen liittyy jo Vanhan testamentin pyhän, Aasafin, mietevirsi.

Kuitenkin minä pysyn alati sinun tykönäsi, sinä pidät minua kiinni oikeasta kädestäni.
Sinä talutat minua neuvosi mukaan ja korjaat minut viimein kunniaan.
Ketä muuta minulla olisi taivaassa! Ja kun sinä olet minun kanssani, en minä mistään maan päällä huoli.
Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti.
Sillä katso, jotka sinusta eriävät, ne hukkuvat, sinä tuhoat kaikki, jotka haureudessa sinusta luopuvat.
Mutta minun onneni on olla Jumalaa lähellä, minä panen turvani Herraan, Herraan, kertoakseni kaikkia sinun tekojasi.
Psalmi 73:23-28 KR 1933

Käsi sydämelle, Haamul ja Patu!

eiköhän vain tämä ole teidänkin elämänne laulu ja suurin onni

"Vaikka minun ruumiini ja sieluni nääntyisi, Jumala on minun sydämeni kallio ja minun osani iankaikkisesti."

samoin myös tämä

"minun onneni on olla Jumalaa lähellä"


Kirjoittanut: Patu, 26.02.2012 09:58   

"Herran Jeesuksen seuraaminen ei kuitenkaan ole epäraamatullinen asia, ei suinkaan." MikkoL

Ei suinkaan,vaan se on hänen sanaansa uskomista ja sen seuraamista.

Monet luovat omissa mielikuvissaan oman elävän Jeesuksen, jolle he juttelevat ja ovat jatkuvassa dialogissa. Näitä mielen ailahteluja he voivat seurata ja kutsua sitä elävän Jeesuksen seuraamiseksi. Näitä elävän Jeesuksen antamia ilmoituksia ja profetioita sitten voidaan esittää Pyhän Hengen ilmoituksina ja uskoa niihin enemmän kuin Raamatussa ilmoitetuun Jumalan sanaan.

Mikä saa sinut MikkoL ajattelemaan, ettei Haamul kysele päivittäin Jumalan tahtoa elämäänsä?


Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 10:24
 
"Monet luovat omissa mielikuvissaan oman elävän Jeesuksen, jolle he juttelevat ja ovat jatkuvassa dialogissa. Näitä mielen ailahteluja he voivat seurata ja kutsua sitä elävän Jeesuksen seuraamiseksi."
Patu

todellakin, tällaista hengellisyyttä varmaankin esiintyy, jossa oma mielikuvitus, toiveet, pelot ja unelmat henkilöityvät johonkin uskomusolentoon - kristittyjen maailmassa vaikkapa omatekoiseen Jeesukseen tai Pyhään Henkeen - ja yliminä alkaa sitten ohjata epätervettä ailahtelevaa mieltä.

Sellaisesta Herra meitä varjelkoon!

Kerroin kirkon vanhasta perimätiedosta Pietarin viimeisistä hetkistä.

Otin sen esimerkkinä siitä, että "Jumalan tahto" voi merkitä kristitylle henkilökohtaista Jeesuksen seuraamista.

Ei Pietari Jeesusta siihen Via Appialle tilannet - Hän tuli ihan itse ja meinasi kävellä ohi.

Pietari kulki etelään, Jeesus pohjoiseen.

Pietarin tahto ja Jumalan tahto olivat jyrkässä ristiriidassa.

Galilean järven ihmeellisessä aamussa Ylösnoussut sanoi Pietarille "Seuraa minua"

Kuoleman läheisyydessä Pietari sai vielä kerran armon tehdä parannuksen omasta tahdostaan, ja sai kirkastaa kuolemallaan Jumalan pyhää nimeä.

Ensimmäisten marttyyrien joukossa.


Tässä on Haamulin antama palaute tiivistettynä:

"Ihan lyhyesti sanottuna:

- Jeesuksen seuraaminen on sitä, että uskomme Häneen
-- se tarkoittaa sitä, että pelastumme
-- halu kertoa toisille siitä, mitä Jeesus on tehnyt meidän kaikkien vuoksemme
-- lähimmäistensä palvelija vain ei hengellisissä asioissa, vaan myös lähimmäisten ajallisenkin hädän huomioimista eli auttamista parhaan kykymme mukaan
-- huoli tuon lähimmäisten pelastumisesta iankaikkiseen elämään"
 

Vaistoat, että näet asian toisin kuin Quo vadis alustuksessani kirjoitan.

Haluatko pukea sanoiksi tarkemmin, millä tavoin tässä sanoudut irti minun näkemyksestäni?

Itse koen, että vaikka puhut uskosta, kiellät silti uskon todellisuuden, jossa yksittäinen sielu seuraa henkilökohtaisesti kutsun saaneena Herraa Jeesusta, minne tämä sitten hänen edellään meneekin.

Jos ymmärrän sinun kirjoituksesi väärin, on hyvä että korjaat virheeni!
 

minä koen myös että Herra kalkkiviivan lähestyessäkin vielä on armollinen meitä heikkoja "uskon sankareita" kohtaan.

Quo vadis-kertomusta ei voi todistaa historiallisesti oikeaksi, onhan kyse yhdestä ihmisestä ja ylimaallisesta ilmestyksestä.

Mutta Raamatunkaan kertomuksia yliluonnollisista Jeesuksen kohtamisista ei voida todistaa historiallisesti oikeaksi, Kirkastusvuorta, suljettujen ovien takana. monet epäilevät kertomusta Ylösnousemuksestakin.

Meillä on "vain" evankelistojen ja apostolien kertomaa siitä, mitä tapahtui.


Kirjoittanut: immata, 26.02.2012 10:47    
Jumalan Sana, elämän leipä. Kiitos Jumala, että annoit meille Sanasi.


Kirjoittanut: MikkoL, 26.02.2012 10:57

kuten kerroin, olen huolellisesti koettanut tutkia tätä nimenomaista vanhaa perinnettä.

mistä se meille tulee, kuka tästä kertoo, milloin se on kirjoihin pantu.

en rupea tässä toistamaan asiaa, vaan sanon vain lopputuloksen, johon itse tulin.

uskon, että kertomuksen ydin on historiallinen, näin todella tapahtui.

Patu on toista mieltä ja siihen on hänellä täysi oikeus!