Maskun keskiaikainen kivikirkko
kiitos mama tästä tuoreesta näkökulmasta kahden protestantismin hengen jättiläisen elämään. Meillä miehillä on oma tapamme katsella ihmisiä, ja tällainen hienosävyinen eroavaisuus jää helposti huomaamatta.
Uskonpuhdistajasta tämä kirjotiuksesti antaa niin aidon näkökulman, tuoden häntä ihmisenä lähemmäksi meitä.
Hemminki Maskulaisesta en ole näin hienoa kommentaaria koskaan ennen lukenut, kuinka tuo virsi on todellakin hänen omaa omintaan ... en tosin tiedä paljonko nuo virsikirjan laatijat myöhemmin ovat sitä muokanneet.
Luther on "morsiamen ryöstäjä", Katariinansahan tuotiin tynnyrissä salaa luostaristaan, ja näin saivat toisensa kaksi selibaatissa elänyttä ihmistä.
saattaa olla, että meille annetaan hieman kiilotettu kuva Lutherin perheestä, siitä on ehkä tehty esimerkki ja ideaali uskonpuhdistuksen maailmassa.
maman katse tunkeutuu tällaisen propagandan läpi ja näemme uskon teoriaa ja arjen käytäntöä!
todellakin, Luther oli kiireinen mies joka paljon kiersi seurakuntien asioita hoitamassa, kirjoitti valtavasti ja oli varmaan poissa kotoa, niin että penskalauman hoitaminen jäi paljolti Katariinan tehtäväksi.
hiukka sama tilanne kuin ukko-Paavon kotona, mahdollisesti, ja monen esikoisten saarnaajien kotona arvattavasti, kun kiirettä kentällä piisaa.
Hemminki Maskulainen (Hemming Henrikinpoika Hollo, Hemmingius Henrici, myös Maskun Hemminki; noin 1550–1619) oli suomalainen pappi, virsirunoilija ja suomentaja. Hän laati varhaisen suomenkielisen virsikirjan Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja ja vaikutti työllään vahvasti myöhempään suomenkieliseen virsirunouteen.
Hemminki Henrikinpoika syntyi noin 1550 Turussa porvarisperheeseen. Hän opiskeli Turun katedraalikoulussa, jossa häntä opettivat mm. ulkomailla opiskelleet Eerik Härkäpää ja Jacobus Finno (Jaakko Suomalainen). Hemminki saattoi itsekin opiskella jonkin aikaa ulkomailla, kuten yleisenä tapana oli, mutta varmuutta asiasta ei ole
Valmistuttuaan papiksi Hemminki sai Maskun kirkkoherran viran 1586. Työnsä ohessa hän laati aikaisempaa Jacobus Finnon virsikirjaa laajemman suomenkielisen virsikirjan. Hemminki Maskulaisen virsikirja ilmestyi luultavasti vuonna 1605 nimellä Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja, joka tunnetaan vain virsikirjan toisesta painoksesta 1639.
Yxi Wähä Suomenkielinen Wirsikirja sisälsi kaikki Jacobus Finnon virsikirjan 101 virttä. Niiden lisäksi kirjaan sisältyi 141 uutta virttä. Suurin osa oli varsin vapaita ja suomen kielelle mukautettuja käännöksiä ruotsista, saksasta, latinasta ja tanskasta. Hemmingin mahdollisesti itse kirjoittamia virsiä oli 26. Lisäksi kirjaan sisältyi viisi tuomiorovasti Petrus Melartopaeuksen virsirunoa. Kaikkiaan virsiä oli 242.
Hemminki Maskulaisen virsikirja muodosti rungon myös vuoden 1701 ns. Vanhaan virsikirjaan, jota käytettiin yleisesti aina 1800-luvun lopulle asti ja Lounais-Suomen rukoilevaaisten keskuudessa osittain edelleenkin. Vuoden 1986 virsikirjassa on 17 Hemmingin omiin virsiin ja 28 hänen käännöksiinsä pohjautuvaa virttä.
Hemminki Maskulainen laati myös latinankielisen Piae Cantiones -laulukokoelman suomennoksen, joka ilmestyi 1616 nimellä Vanhain Suomen maan pijspain ja Kircon Esimiesten Latinan kielised laulud. Kokoelmassa on myös seitsemän laulua, jotka eivät sisälly vuosien 1582 ja 1625 latinankielisiin laitoksiin.
Oja, Aulis 1964: Maskun kirkkoherrat Hemming Henrikinpoika ja Henrik Hoffman. – Genos 35. Suomen Sukututkimusseura.
Unkuri, Juhana 2004: Hemminki Maskulainen. Maskun seurakunta.
Viinamäki, Anna 2005: Hemminki Maskulainen – virsirunoilija. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus.
...
tämä suomalaisen wikipedian artikkeli ei paljoa perhe-elämästään kerro!
http://fi.wikipedia.org
/wiki/Hemminki_Maskulainen
Masku on Suomen kunta ja keskiajalla perustettu kirkkopitäjä, joka sijaitsee Varsinais-Suomen maakunnassa.
Maskusta on Raisioon 12 km, Naantaliin 15 km ja Turkuun 18 km.
Naapurikuntia ovat Mynämäki, Nousiainen, Rusko, Raisio, Naantali ja Taivassalo.
Maskun kirkko on keskiaikainen kivikirkko, joka sijaitsee Maskussa. Kivikirkko rakennettiin todennäköisesti noin vuosina 1490–1510.
Museovirasto on vuonna 2009 määritellyt Maskun kirkon ja pappilan yhdeksi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä.[2] Kirkon lähellä sijaitsee Maskun museo.
wikipediasta lainauksia
Hemminki Maskulainen on toiminut pappina tässä nykypäiviin asti säilyneessä kivikirkossa.
Rouvalleenkin varmaan tuttu ja lapsille (jos perhettä hänellä ylipäätään oli?)
no oli toki, arkkipiispa Jukka Paarman esitelmä Hemminki Maskulaisen virsikirjan 400-vuotisjuhlaseminaarissa Turussa 20.5. 2005
"Kesäkuun 19. päivän aamu vuonna 1593 oli Maskun pappilassa tavallisuudesta poikkeava. Jo aamuyöstä sonnustautui kirkkoherra Hemminki eli juhlallisemmin Hemmingius Henrici papinpukuunsa, valjasti hevosensa ja hyvästeltyään vaimonsa lähti ajamaan kohti Turkua. Siellä olikin tänä päivänä vilkasta menoa. Edellisinä päivinä alkaneet markkinat jatkuivat, kaupungin tori ja joen rantamat olivat täynnä sisämaan pitäjistä sekä saaristosta tullutta markkinaväkeä ja turkulaisia porvareita, myyjiä ja ostajia."
Jukka Paarman esitelmän lopulla on perhe-elämästäkin mielenkiintoista tietoa:
Pappiloiden uusi elämä
Uskonpuhdistuksen mukanaan tuomiin uutuuksiin kuului vielä uudenlaisen pappilakulttuurin alku. Sitä merkitsi pappisperheitten synty. Uskonpuhdistushan poisti pappien selibaattimääräykset, ja Martti Luther itse oli näyttänyt esimerkkiä muille ottamalla itselleen vaimon. Suomen ensimmäinen papinemäntä näyttää olleen Pietari Särkilahden Saksasta opiskelumatkaltaan mukaan tuoma vaimo, ja vähitellen alkoivat yhä useammat suomalaiset papit solmia avioliiton. Pappilakulttuurilla oli varsin suuri kulttuurihistoriallinen merkitys siitä lähtien, etenkin maaseudun sekä henkiselle että hengelliselle elämälle. Sen vaikutus kesti aina tuon pappilakulttuurin häviämiseen saakka, mikä onnettomuus tapahtui pääosin 1900-luvun jälkipuoliskolla.
Hemmingin aikana myös Maskun pappilassa asusti kirkkoherran perhe. Hemmingin puolison nimeähän ei tiedetä, mutta vanhan tutkimustiedon perustella on esitetty, että hän kuului tunnettuun Melartopaeus-pappissukuun. Yksi kolmesta tunnetusta lapsesta, poika Josef jatkoi isänsä jälkeen Maskun kirkkoherranvirassa. Tämäkin oli tyypillinen uusi piirre 1600-luvun alun kirkollisessa elämässä.
Maskun kirkkoherra Hemmingin tunnemme ennen kaikkea runoilijana, virsikirjan tekijänä ja Piae Cantiones laulukokoelman julkaisijana. Kuten on käynyt ilmi, hänellä oli myös paljon työsarkaa seurakuntansa kirkkoherrana ja rovastina. Evankelisen seurakuntaelämän vakiinnuttaminen ja juurruttaminen pintakerrosta syvemmälle oli 1600-luvun vaihteessa niin Maskussa kuin muissakin seurakunnissa vielä kesken. Vasta tulollaan oli puhdasoppisuuden eli ortodoksian, lujan kirkkokurin ja tehokkaan kansanopetuksen aika.
Arkkipiispa Paarman esitelmästä Turussa
Melartopaeus suku
Melartopaeus-suku on vaikuttanut Suomessa 1500-luvulta lähtien pappissukuna. Sen edustajista lähes kolmekymmentä on toiminut pappina, mutta suvussa on siirrytty muillekin aloille, lähinnä sotilaiksi, virkamiehiksi ja opettajiksi. Suvun vanhinta haaraa on kutsuttu varsinaissuomalaiseksi suvuksi, vaikka sen jäsenet sittemmin pääasiassa toimivatkin Itä-Suomessa, ennen kaikkea Vanhan Suomen alueella ja Pietarin vaikutuspiirissä. Sukunimi alkoi 1700-luvun kuluessa lyhentyä muotoon Melart. Samaa alkujuurta arvellaan olevan myös niin sanotun satakuntalaisen sukuhaaran, jonka jäsenet myöhemmässä vaiheessa ottivat nimen Melartin.
Kansallisbiografia
hieno idea käyttää virttä 238 avaimena ja katsoa miehen omin silmin Maskulaisen perheen elämää.
Samoin on hieno idea käyttää Lutherin tekstiä näin ikkunanan hänen omaan elämäänsä ihmisenä ja arjessa.
vaan harmi! ei ole tuo virsi 238 säilynyt kovin alkuperäisenä...
Virren 238 taustaa
Vuoden 1701 ns. Vanhassa virsikirjassa oli kuusi virttä "avioskäskystä" eli nykysuomeksi sanottuna avioliitosta. Niistä yksi oli sisältynyt jo Jaakko Finnon virsikirjaan 1583, muut viisi Hemminki Maskulaisen virsikirjaan 1605. Kolme virttä ja iso osa neljännestäkin oli Hemmingin itse sepittämiä.
Vain yksi noista vanhoista häävirsistä on enää virsikirjassa, sekin suuresti muuttuneena: Hemminki Maskulaisen häävirsistä ensimmäinen, joka nyt alkaa sanoilla Avioliiton Jumala asetti onneksemme. Ymmärrettävää on, että 400 vuotta sitten kirjoitettua virttä on aika tavalla jouduttu muokkaamaan nykyaikaan soveltuvaksi. Alkuperäistä Hemminki Maskulaista ovat lähinnä vain kaksi ensimmäistä säkeistöä sekä säkeistöjen päättyminen kiitokseen (Hemmingillä: "Jost' Jumalan olkoon kiitos", nykymuodossa: "Herralle kiitos olkoon").
Virren ovat nykyaikaistaneet Irja Hiironniemi ja Anna-Maija Raittila. Tuloksena on rukousvirsi, jonka käytön ei soisi rajoittuvan vain avioliiton perustamisvaiheeseen. Säännöllisenä kodin rukouksena – laulettuna tai luettuna – tällaisella tekstillä uskoisi olevan rakentava ja eheyttävä vaikutuksensa avioliiton siunauksen säilymiseen.
Tauno Väinölä virren 238 taustasta
uskaltaisin veikata, että virren hienon sävyn, jota Väinöläkin alleviivaa ihan käyttöön otettavana rukouksena, antaa Irja Hiironiemi.
Anna-Maija Raittila on sitten erinomaisena runoilijana kielen vielä hionut loppusointuineen.
(tämä on vain arvailuani)
joten voi olla, että mama tavoittaa paljon uudenaikaisemman kuvan avioliitosta kuin Hemmingin ja Lutherin aika, jolloin autenttiseksi jääkin vain Lutherin teksti ja nuo kaksi ensimmäistä säkeistöä Hemmingin pappilasta.
Avioliiton Jumala
asetti onneksemme,
sen siunaavassa suojassa
toistamme auttaaksemme.
Rakkauden kasvupaikaksi
sen Isä meille tarkoitti.
Herralle kiitos olkoon.
Miehen ja vaimon liittoa
salaisuus suuri kantaa:
itsensä, rakkautensa
kirkolleen Kristus antaa.
Mies rakastakoon vaimoaan
kuin Kristus itse kirkkoaan.
Herralle kiitos olkoon.
vaan eipä ehkä alkutekstin historiallis-kriittinen karsinta vain näihin kahteen säkeistöön muuttaisi maman näkemystä, kumman kosijan olisi valinnut.
(tämäkin on vain arvailuani)
Irja Hiironniemi
Kirjastot.fi: Saisinko tietoja runoilija Irja Hiironniemestä?
Vastattu 11.9.2009 11:01:29
Kirjailijasta ei löydy paljon tietoa. Suomen kirjailijat 1945-1980 (vuodelta 1985) -teoksessa kerrotaan, että hän on syntynyt 22.9. 1928 Lehtimäellä. Hän on naimisissa ja ammatiltaan opettaja.
Irja Hiironniemi on julkaissut pääasiassa runoja (kymmenkunta kokoelmaa 1970- ja 1980-luvuilla). Hän on sanoittanut myös virsiä ja julkaissut satukirjan nimeltä Pupujussin pukupussi.
Virsi 241
Virsikirjassa on vain yksi Irja Hiironniemen oma virsi ... ja se vahvistaa teoriaani kuka Hemmingistä teki niin hienon!
Virsikirja. Osasto Avioliitto
1.
Herra, rakkaastani
tunnen iloa.
Kiitos ystävästä,
suuri Jumala.
2.
Hyvä Isä taivaan,
anna Henkesi.
Suojaa rakkaimpani
pahuudeltani.
3.
Hellyys, vastuuntunto
meille lahjoita,
että toisiamme
voimme palvella.
4.
Täynnä luottamusta
nyt me suljemme
Isän johdatukseen
kaikki rakkaamme.
5.
Sinun hoidossasi
onni, kärsimys
parhaaksemme muuttuu,
alkaa ylistys.
Irja Hiironniemi 1977, 1979.
Virsikirjaan 1986.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti