Reijo Ahtokari Vapaamuurareista

Reijo Ahtokarin väitöskirja Tampereen yliopistossa

Salat ja Valat. Vapaamuurarit suomalaisessa yhteiskunnassa ja julkisuudessa 1756-1996

SKS, Bibliotheca Historica 54. (2000). 389 sivua.

"Reijo Ahtokarin Salat ja Valat on ensimmäinen suomalaista vapaamuurariutta käsittelevä tutkimus. Lähdeaineistona ovat olleet vapaamuurareiden omat arkistot, haastattelut sekä kirjalliset lähteet."

------------
Lainaan tähän alkuosan Reijo Ahtikarin hienosta kirjoituksesta Jean Sibelius kotisivuilta, jossa hän asiantuntevasti esittelee vapaamuurariuden syntyä ja liikkeen tuloa Suomeen jo Ruotsin vallan aikana. (kursiivit minun lisäämiäni)

Valistuksen aatteiden alkaessa levitä alkoi myös muuan vanha moraalifilosofia, vapaamuurarius, saada konkreettisia muotoja. Vapaamuurariuden synty- ja alkuvaiheista on esitetty useita teorioita, joista helpoimmin hyväksyttävältä näyttää se ajatus, että vapaamuurarius pohjautuu vanhoihin kirkonrakentajien kiltoihin. Killoissa vallitsi tarkka hierarkia oppilas-, kisälli- ja mestaritraditioineen samalla kun ne muodostivat lujia yhteisöjä, joissa tarkoin varjeltiin ammattisalaisuuksia.

Ehkä suuremman arvostuksen saamiseksi killat olivat Englannissa alkaneet 1600 -luvun loppuvuosikymmeninä hyväksyä kiltoihin eli looseihin yhteiskunnan merkkihenkilöitä siitä huolimatta, etteivät he kuuluneet ammattikuntaan. Käytännön muurareiden jäädessä vähitellen jäsenistössä vähemmistöksi ryhdyttiin suunnittelemaan perusteita sille rakennustoiminnalle, jossa ei tarvittu alan työkaluja ja piirustuksia eli ihmisen oman sisäisen temppelin parantamiseen. Vanhoista goottilaisissa rakentajaohjeista ja monista moraaliopeista ryhdyttiin luomaan perussääntöä vapaamuuraritoiminnalle. Vuonna 1723 pappi James Anderson julkaisi Lontoon suurloosin kehotuksesta ensimmäisen Perussäännön, jolloin pohja uudelle yhteisölle, vapaamuurariudelle, oli luotu valistuksen ajan hengessä. Perusoppeina olivat Luojan kunnioittaminen, lähimmäisten auttaminen ja oman sisäisen minän rakentaminen.

Vapaamuurarius levisi nopeasti Manner-Eurooppaan ja pian myös meren yli Amerikkaan. Ranskan hovissa toimineet ruotsalaiset virkamiehet toivat aatteen Ruotsiin jo 1735, jolloin järjestettiin ensimmäinen vapaamuuraritilaisuus Ruotsin maaperällä. Suomea varten perustettiin oma loosi, S:t Augustin, jo vuonna 1756. Loosi toimi vaihtelevalla aktiivisuudella vuoteen 1809, jolloin Suomen sodan päättyminen Venäjän voittoon lopetti toiminnan. S:t Augustinin toiminta-aikana 460 miestä ehti liittyä siihen; jäsenistä lähes 61 prosenttia oli upseereita.

Suomen itsenäisyyden aamunkoitossa muutamat Suomesta Amerikkaan siirtolaisiksi muuttaneet vapaamuurariuteen uudessa kotimaassaan tutustuneet miehet alkoivat pohtia vapaamuurariaatteen tuomista uudelleen Suomeen. Aktiivisimpia heistä olivat asianajaja Toivo H. Nekton (ent. Itkonen) ja Suomeen 1918 takaisin muuttanut insinööri J E. Tuokkola. Mahdollisuuksia oman suomalaisen loosin aikaansaamiseksi selviteltiin New Yorkin osavaltion suurloosin kanssa ja kun sillä taholla asia näytti mahdolliselta, ryhdyttiin nopeasti toimeen.

Niin Nekton kuin Tuokkolakin laativat pitkiä nimilistoja tulevan loosin mahdollisista jäsenistä. Jo ensimmäisissä luonnoksissa näkyy "maailmankuulun säveltäjän" professori Jean Sibeliuksen nimi. Nimiluettelon alkuversioissa olivat mukana hänen lisäkseen mm. kenraali C. G. Mannerheim, arkkipiispa Gustaf Johansson, arkkitehti Lars Sonck, taidemaalari Pekka Halonen ja säveltäjä Robert Kajanus. Ei ole tiedossa, keskusteliko Nekton heidän kanssaan ja kuinka nämä ehdotukseen suhtautuivat, mutta ketään heistä ei ollut lopullisella ehdokaslistalla.

Kun elokuun 14. päivänä 1922 pienessä piirissä keskusteltiin pian tapahtuvasta Suomi loosi 1:n perustamisesta, merkittiin pöytäkirjaan, että "Jean Sibelius tulee säveltämään loosille omintakeisen, aito suomalaisen musiikin". Kuorolaulua aktiivisesti harrastanut Toivo H. Nekton oli jo keskustellutkin asiasta vanhan ystävänsä kanssa. Pöytäkirjassa on maininta myös siitä, että Jean Sibelius ja Sigurd Wettenhovi-Aspa "vapautetaan sisäänkirjoitusmaksusta ja ensimmäisen vuoden jäsenmaksusta". Sibeliuksen toivottiin toimivan loosin urkurina. Wettenhovi-Aspalle myönnettiin vapautus maksusta, koska hän oli antanut lupauksen - jota hän ei kuitenkaan koskaan lunastanut - kirjoittaa Suomenmaata koskeva vapaamuurarihistoria.

Teksti jatkuu tästä kertoen Jean Sibeliuksen toiminnasta vapaamuurarienkin säveltäjänä.

Lue koko artikkeli tästä

Korkealle yhteiskunnassa Suomi loosi 1 avaajat tähtäsivät 1922, toivoen että Valkoinen kenraali, arkkipiispa Johansson sekä maineikas arkkitehti, rakastettu taidemaalari ja Maamme laulun säveltäjä liittyisivät mukaan. Eivät kaiketi liittyneet, mutta Jean Sibelius liittyi.