 |
| kuva wikimedia |
Suomalainen wikipedia kertoo:
Jumalharha (engl. The God delusion, 2006) on eläintieteilijänä, evoluutiobiologiaan keskittyneenä tietokirjailijana ja ateistina tunnetun Richard Dawkinsin kirjoittama uskontokriittinen kirja. Dawkins esittää teoksessa persoonalliseen jumalaan uskomisen olevan järjetöntä ja sen aiheuttavan yhteiskunnalle vahinkoa. Kirja julkaistiin englanniksi 2006 Bantam Booksin kustantamana ja suomeksi 2007 Terra Cognitan kustantamana Kimmo Pietiläisen suomennoksena.Richard Dawkins sai teeseilleen vastineena esim. McGrath, Alister & McGrath, Joanna Collicutt: The Dawkins delusion? Atheist fundamentalism and the denial of the divine, 2007.
Dawkins omisti kirjan edesmenneelle ystävälleen Douglas Adamsille. [Hitchhikers Guide to Galaxy 1979]
- Syvästi uskonnollinen uskonto
- Jumalhypoteesi
- Väitteitä Jumalan olemassaolon puolesta
- Miksi miltei varmasti Jumalaa ei ole
- Uskonnon juuret
- Moraalin juuret: miksi olemme hyviä?
- ”Hyvä” kirja ja moraalin muuttuva ajanhenki
- Mikä uskonnossa on vialla? Miksi olla niin vihamielinen?
- Lapsuus, kaltoin kohtelu ja pako uskonnosta
- Erittäin tarpeellinen aukko?
Dawkinsin mielestä on aika sanoa ääneen, että uskonto on hengenvaarallista. Hän esittää esimerkkejä uskonnollisesta väkivallasta. Dawkinsin mukaan vähemmän vaaralliset, suvaitsevaiset uskovaiset ovat osasyyllisiä fundamentalistisen uskonnon haittoihin, koska he toimivat eräänlaisena fundamentalismin suojakilpenä ja kieltäytyvät usein arvostelemasta fundamentalismia riittävästi, koska pelkäävät arvostelun osuvan myös omaan uskonnollisuuteensa.
wikipedia
Dawkins-harha? Ateistinen fundamentalismi ja jumalallisen olemassaolon kieltäminen. Suomentanut Jani Kurki. Hyvinkää: Cranite, 2008.
Tietämättömyyden aika
 |
| Pallas Ateenalle omistettu Parthenon kuva wikimedia |
Jumala, joka on luonut maailman ja kaiken, mitä siinä on, hän, joka on taivaan ja maan Herra, ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä. Häntä ei myöskään palvella ihmiskäsin, ikään kuin hän tarvitsisi jotakin -- itse hän antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Yhdestä ihmisestä hän on luonut koko ihmissuvun, kaikki kansat asumaan eri puolilla maan päällä, hän on säätänyt niille määräajat ja asuma-alueiden rajat, jotta ihmiset etsisivät Jumalaa ja kenties hapuillen löytäisivät hänet. Jumala ei kylläkään ole kaukana yhdestäkään meistä: hänessä me elämme, liikumme ja olemme.
Ovathan muutamat teidän runoilijannekin sanoneet: 'Me olemme myös hänen sukuaan.' Koska me siis olemme Jumalan sukua, meidän ei pidä luulla, että jumaluus olisi samankaltainen kuin kulta, hopea tai kivi, kuin ihmisen mielikuvituksen ja taidon luomus.
Tällaista tietämättömyyttä Jumala on pitkään sietänyt, mutta nyt sen aika on ohi: hän vaatii kaikkia ihmisiä kaikkialla tekemään parannuksen. Hän on näet määrännyt päivän, jona hän oikeudenmukaisesti tuomitsee koko maailman, ja tuomarina on oleva mies, jonka hän on siihen tehtävään asettanut. Siitä hän on antanut kaikille takeet herättämällä hänet kuolleista.
Apt 17:24-31
 |
| Venus de Milo - Afrodite |
Eiköhän sangen sivistynyt Richard Dawkins sittenkin myönnä itsekin, että kreikkalais-roomalaisen kulttuurin ihaillut mestariteokset arkkitehtuurin, kuvataiteen, kirjallisuuden ja mytologian aloilla liittyvät nimenomaan persoonallisiin jumaluuksiin. Niitä koko maailma tänään ihailee - ja syystä!
Ateistien ristiretki uskonnollisten jumalharhojen riisumiseksi ihmisyydestä on mielestäni verrattavissa yritykseen poistaa musiikki Adamin ja Eevan jälkeläisistä.
Karu lopputulos "uskonnon harhojen poistamisesta" on lopulta saavutettavissa vain väkivalloin kulttuurivallankumouksen innolla, kuten historia meille osoittaa. vestigia terrent, jäljet kauhistavat Tiibetiä myöten, jossa Dalai Laman vainotut alamaiset eivät edes uskota persoonalliseen jumaluuteen, ovat muuten vain uskonnollisia.
Tiedon aika
Jumala on näitä tietämättömyyden aikoja kärsivällisesti sallinut. Mutta maailman korkean sivistyksen sydämessä, Areiopagilla, stoalaiset ja epikurolaiset filosofit saivat kuulla häkellyttävän hauskan väitteen - ajat ovat muuttuneet, ja nyt Jumala vaatii...
Naurua ja pilkkaa Dawkins myös kutsuu uskontoja vastaan "sillä se on tehokasta". Vaan eivätpä antiikin Kreikan Hyde Parkin ahkerat keskustelijat laisinkaan osanneet aavistaa, että ajat ovat todella muuttuneet ja tämän ruman juutalaisen mitätön puhe oli alkukaukaus koko kreikkalaisen kulttuurin muutokselle ja Olympoksen jumalten kaatumiselle ainoan todellisen Jumalan sanojen voimasta!
Nyt meillä on tieto, mitä Israelin Jumala vaatii. Harhaan menee se, joka tämän persoonallisen Jumalan esittämän vaatimuksen sysää sivuun - hän kadottaa ikuisen elämän ulottuvuuden.
Dawkins on kuitenkin tavallaan oikeassa. Toistaiseksi ei ole olemassa sellaisia Jumala-todisteita jotka voisivat tyydyttää luonnontieteellisistä lähtökohdista maailman tarkastelijaa. Nähdä maailma uskon silmin vaatii kvanttihyppäystä ajatteluun ,hyppäystä jota ilmeisesti ei kaikille ole mahdollista.Ei ole mitään syytä suhtautua Dawkinsiin ylimalkaisesti, vaan jos joku katsoo, että hänellä on vastaargumentit itse asiaan niin sopii kirjottaa kirjoja
VastaaPoistaMielestäni McGrath ei ole loppuun asti vakuuttava.
Toki olet oikeassa... Pointtini on uskontokritiikki, jossa mikä tahansa uskonto nähdään henkisenä sairautena ja vahingollisena.
PoistaTässä keskustelussa on syytä pohtia uskonnon funktiota. Jopa kotiguruni Freud näki uskonnon taikauskona, jonka hän toivoi valistuksen kasvaessa häviävän tieteellisen maailmankatsomuksen teltä.
VastaaPoistaMonet hänen opetuslapsensa ovat kuitenkin protestoineet juuri uskonnon funktiosta lähtien. He ovat nähneet uskonnossa ihmisille tärkeitä piirteitä. Esimerkiksi sellaisen ,että kun sitä verrataan taiteeseen, niin silloin päädytään siihen, että uskonto on sisäisen tietämättömyyden paineen aikaansaama muotoilu maailman , etiikan tarpeen . imhimillsen kehityksen ja kypsymisen tarpeen selitykseksi.
Uskonnon harjoittaminen voi olla samanlainen korkeakulltturin harjoittamisen muoto kun sinfoniakonserttiin osallistuminen . Tällöin uskonto nähdään eräänä ihmisen kulttuuripyrkimysten parhaina luomuksina.
Sitäpaitsi uskontojen olemuksissa on muotoja jotka auttavat ihmisiä olemaan syväkontaktissa itseensä tavalla, joka ei ole mahdollista muilla kulttuurin keinoin.
Dawkins tiedemiehenä ei anna paljoa painoa ihmisen sisäisille tapahtumille heille arvokkaina kokemuksina vaikka hän antaakin suun tunnustusta niille.Hän katsoo että sisäisillä prosesseilla ei ole todistusarvoa luonnontieteellisessä mielessä ja siinhän hän on oikeassa mutta jospa nuo sisäiset kokemukset ovat kuitenkin merkki jostakin mistä voimme ainostaan vaieten aavistella jotta kokemuksemme olisi tahraton.
Syvennät teemaa ja annat paljon aineksia pohdintaan
PoistaOnko Dawkins tiedemies? Tiedemieheksi nimitetään yleensä ihmistä, joka tekee tidettä? Montako tieteellistä julkaisua hän on kirjoittanut ja julkaissut vuoden 1995 jälkeen, jolloin hän sai Oxfordin yliopistosta professuurin (josta eläköityi 2008)? Käsittääkseni saldo oli puhdas nolla, mikä on Oxfordin yliopiston huonousennätys professoreilla. En tiedä ketään muuta Oxfordin yliopiston professoria, joka ei olisi saanut professoriaikanaan julkaistua yhtään tieteellistä julkaisua. Sellaista julkaisusaldoa ei kehtaa näyttää. Siksi Dawkins ei myöskään ole 1990-luvun jälkeen enää näyttänyt julkaisuluetteloaan missään, koska siihen listaan ei ole aikoihin tullut enää uusia tieteellisiä julkaisuja. Dawkins oli aikoinaan tiedemies, mutta vuonna 1995 hän ryhtyi propagandistiksi, ja lopetti tieteen tekemisen.
PoistaLisään vielä sen, että Dawkinsin professuurinhan maksoi kokonaisuudessaan eräs miljonääriateisti (Charles Simonyi). Rahoituksen ehtona oli mm. juuri se, että professuuriin valitaan aluksi Dawkins. Normaalin haun kautta, eli tieteellisten ansioiden kautta, Dawkins ei vakinaista professuuria koskaan saanut biologian alalta. Dawkinsin omat tieteelliset ansiot olivat lähinnä 1960- ja 1970-luvuilta. Oxfordin yliopiston opiskelijoiden mukaan häntä ei Oxfordin professuuriaikana Oxfordin yliopistolla näkynyt. Hän kirjoitteli kirjoja kotoaan käsin, ja kävi puhumassa lähinnä muualla erilaisissa tilaisuuksissa. Mutta ei professuuristaan huolimatta esimerkiksi ohjannut väitöskirjoja tai vetänyt kursseja opiskelijoille. Jotkut ovat sanoneet tuota professuuria maksetuksi näennäisprofessuuriksi, jolla tarkoitus oli saada Dawkinsille uskottavuutta. Tiedä sitten, miten oli. Mutta omasta mielestäni on kyllä todella outoa, jos Oxfordin yliopiston professori ei saa 13 vuodessa aikaan yhtään tieteellistä julkaisua.
PoistaEsität varsin rankkoja väitteitä sekä Dawkinsin tieteellisestä urasta että Oxfordin yliopiston toimista. Perustuvatko nämä o iin selvityksiisi vai onko näiden tueksi olemassa tietolähteitä, joihin voisit antaa kirjallisuusviitteen tai linkin?
PoistaPerustuvat yleisesti tunnetuihin asioihin.
PoistaMonen muun biologian alalla oikeasti paljon tutkimusta tehneen tavoin esimerkiksi erittäin tunnettu evoluutiobiologian oikea huippututkija professori Edward O Wilson totesi taannoin näin:
"Dawkins is not a scientist. He's a writer on science and he hasn't participated in research directly or published in peer-reviewed journals for a long time."
Sitaatti on tästä haastattelusta:
http://www.theguardian.com/science/2012/aug/18/edward-wilson-harvard-biologist-interview
Wilson on tiedemies, joka on julkaissut paljon omia tutkimuksia, Dawkins on julkaissut viimeksi alkuperäistutkimuksen vuonna 1980 (jolloin hän julkaisi artikkelin "Do digger wasps commit the concorde fallacy?". Animal Behaviour 28 (3): 892–896). Sen jälkeen Dawkins on julkaissut julkaissut kyllä kirjallisuuskatsauksia, kirjoitellut ei-tieteellisiä esseitä sekä jokusen kommenttipuheenvuoron, mutta vertaisarvioituja tieteellisiä alkuperäistutkimuksia ei ole vuoden 1980 jälkeen enää Richard Dawkinsilta näkynyt, vaikka hän jatkuvasti esittelee itseään tiedemiehenä.
Kiitos antamastasi viitteestä Harwardin biologi Wilsoniin.
PoistaTarkennus menee siis näin - Richard Dawkins ei ole julkaissut vuoden 1980 jälkeen tieteellisiä tutkimuksia biologian alalta.
Simonyi professorina hän on tehtävänsä mukaan julkaissut paljon tieteen ymmärtämisestä, Public Understanding of Science ja saanut näistä arvostettuja palkintoja.
Wilson puhuu luonnontieteen tutkimuksesta, jollaisena Dawkins kyllä esiintyy, mutta professuurinsa on tieteen tulkitsemista varten asetettu. Tunnetusti hän korostaa ateismia ainoana oikeana lähestymistapana kaikkeen tieteeseen ja ylipäätään ihmiskunnan uskonnollisuuden poistamista valistuksen, loogisen tieteellisen ajattelun antamin keinoin.
"Simonyi professorina hän on tehtävänsä mukaan julkaissut paljon tieteen ymmärtämisestä, Public Understanding of Science ja saanut näistä arvostettuja palkintoja."
PoistaPalkinnot jaetaan tiedemaailmassa usein huomattavasti jälkikäteen. Esimerkiksi Nobel-palkinnot jaetaan vuosikymmeniä sen jälkeen kun uraa uurtavat tutkimukset on julkaistu. Myös nuo Dawkinsin saamat palkinnot, joista osa on arvostettuja, osa ei, ovat urapalkintoja, eivät palkintoja esim. 1990-luvun tai 2000-luvun tekemisistä. Sen takia niiden saajat tuppaavat olemaan joitain poikkeuksia lukuunottamatta keski-ikäisiä tai sitä vanhempia.
Dawkins ei ole julkaissut professuurinsa aikana (eikä sen jälkeen tai sitä ennen) yhtään tutkimusta tai edes esseetä tieteellisissä julkaisusarjoissa myöskään tieteen ymmärtämisestä. Sanomalehdissä ja blogeissa hän on kyllä kirjoitellut monenlaista, ja tutkijoiden on hyvä kansantajuistaa tutkimuksiaan niissä. Mutta jos ei tee sitä varsinaista tutkimusta ollenkaan, vaan kirjoittelee pelkästään blogeissa ja sanomalehdissä, niin onko silloin tiedemies?
Vuoden 1980 jälkeen Dawkins on julkaissut vuoteen 1995 asti joitakin katsaustyyppisiä tieteellisiä julkaisuja, jotka eivät ole alkuperäistutkimusta, mutta katsauksia muiden tekemisiin kuitenkin ja niiden pohjalta ajatusten koostamista. Vuoden 1995 jälkeen sekin toiminta hiljeni, ja vertaisarvioitu tiedeyhteisössä toiminta loppui kokonaan.
"Wilson puhuu luonnontieteen tutkimuksesta, jollaisena Dawkins kyllä esiintyy, mutta professuurinsa on tieteen tulkitsemista varten asetettu."
Sama se mitä tiedemies tutkii, kunhan tutkii edes jotain. Mutta jos ei tutki mitään, eikä julkaise yhtään vertaisarvioitua tutkimusta tiedejulkaisuissa, niin onko silloin enää minkään alan tiedemies (vaikka olisi nuoruudessaan tiedemies ollutkin)?
Anonyymin kirjoittajan tosi rankat väitteet Dawkinsin ja Oxfordin yliopiston suhteen tulevat uuteen valoon, jos tututustumme lähemmin mainittuun Simonoyi professuuriin.
VastaaPoistaLaitan tekstin tähän kopsattuna sivulta
http://www.simonyi.ox.ac.uk/previous-holders-simonyi-professorship/professor-richard-dawkins
Previous holders of The Simonyi Professorship Professor Richard Dawkins
PoistaProfessor Richard Dawkins was the first holder of the Charles Simonyi Chair in the Public Understanding of Science at the University of Oxford.
Professor Richard Dawkins
A graduate of Oxford, he did his doctorate under the Nobel-prizewinning ethologist Niko Tinbergen. In 1967 he was appointed Assistant Professor of Zoology at the University of California at Berkeley, returning to Oxford in 1969. He has been a Fellow of New College since 1970.
Professor Dawkins's first book, The Selfish Gene (1976; second edition, 1989) became an immediate bestseller and has been translated into all the major languages. The Blind Watchmaker (1986) won the Royal Society of Literature Award and the Los Angeles Times Prize, both in 1987. He has lectured all around the world, and in 1991 he gave the Royal Institution Christmas Lectures in London.
Professor Dawkins's awards have included the Silver Medal of the Zoological Society of London (1989), the Royal Society's Michael Faraday Award (1990), the Nakayama Prize for Achievement in Human Science (1990), The International Cosmos Prize (1997) and the Kistler Prize (2001). He has Honorary Doctorates in both literature and science, and is a Fellow of the Royal Society.
Anonyymin kirjoittajan väitteet Dawkinsin urasta ja Oxfordin yliopiston toimista ovat tämän tiedon valossa perättömiä.
PoistaMinusta on tärkeää, että näistä julkisuuden henkilöihin ja insituutteihin liittyvistä syytöksistä keskustellaan, ja odotan mielenkiinnolla kuulla, mihin lähteeseen anonyymi perustaa omat näkemyksensä.
Dawkinsilla oli tosiaan apulaisprofessuuri biologian alalla hetken aikaa 1960-luvulla. Hän siirtyi sen jälkeen Oxfordiin. Professuuria Dawkins ei koskaan Oxfordista saanut, vaan tieteellisesti ansioituneemmat veivät biologian alan professuurit kerta toisensa jälkeen. Sitä tuossa Dawkinsin todennäköisesti itse kirjoittamassa CV:n tyngässä ei toki mainita. Suomalaiseen järjestelmään verraten Dawkins oli Oxfordissa lehtori, kunnes sai tuon ulkopuolisen ateistin täysin rahoittaman professuurin vuonna 1995 - ei toki kuitenkaan biologian alalta, jossa olisi pitänyt laittaa professuuri avoimeen hakuun, jolloin siihen olisi valittu joku tieteellisen tuotannon puolesta ansioitunut, vaan räätälöidyn tehtävän. Dawkinsin professuurin jälkeen Charles Simonyi -professuuri sivustolle on kirjattu, että tuon professuurin haltijan ei tarvitse opettaa Oxfordin yliopistossa eikä hänellä ole hallinnollisia velvoitteitakaan. Sen sijaan sellaista ei ole kehdattu kirjata, että professuurin haltijan ei tarvitsisi tehdä eikä julkaista tutkimusta. Nykyinen viranhaltija onkin aktiivinen tutkija, joka myös julkaisee tutkimuksiaan tieteellisissä julkaisusarjoissa. Dawkins ei tehnyt tai ainakaan julkaissut yhtään tutkimusta koko professuurinsa aikana.
PoistaLinkittämälläsi sivulla itse asiassa sanotaan ihan suoraan tuo asia, että professuurin maksaneen Charles Simonyin vaatimus oli se, että nimenomaan Richard Dawkins piti valita professoriksi:
"Simonyi Professorship was set up with the express intention that its first holder should be Richard Dawkins."
Tilanne, jossa rahoitajalle annetaan oikeus päättää sekä professuurin ala että sen haltija, on akateemisessa maailmassa erittäin kyseenalaisena pidetty käytäntö. Akateemisen vapauden periaatteisiin on kuulunut nimittäin iät ajat se, että yliopisto on itsenäinen, eivätkä rahoittajat saa ulkoa sanella esimerkiksi juuri professorin viran haltijoita.
Käyn lyhyesti palkinnot läpi:
Silver Medal of the Zoological Society of London (1989) -palkinto annettiin eläintieteen viestinnästä. Tuota palkintoa jaetaan mm. sellaisille valokuvaajille, toimittajille, kirjailijoille ja tutkijoille, jotka parantavat yleisön tietämystä eläintieteestä.
Royal Society's Michael Faraday Award (1990) on tiedeviestinnän pikkupalkinto (nykyisin suuruudeltaan 2500 puntaa, eli noin 3000 euroa), joka jaetaan henkilöille, jotka ovat olleet näkyvästi medioissa Iso-Britanniassa esillä tiedeasioissa.
Nakayama Prize for Achievement in Human Science (1990) on hyvin mielenkiintoinen palkinto listauksessa, koska järjestön kotisivujen mukaan koko järjestö on perustettu vuonna 1991 ja he ovat aloittaneet Nakayama-palkintojen jakamisen vasta vuonna 1992. Silloin teemana oli biologinen viestinnän tutkimus, ja palkinnon saaja näyttäisi olleen Makoto Iwata:
http://nakayamashoten.jp/wordpress/zaidan/%E8%A4%92%E8%B3%9E%E3%80%81%E5%8A%A9%E6%88%90%E5%80%99%E8%A3%9C%E8%80%85%E5%8B%9F%E9%9B%86%E8%A6%81%E9%A0%85-2/%E6%AD%B4%E4%BB%A3%E5%8F%97%E8%B3%9E%E3%83%BB%E5%8A%A9%E6%88%90%E8%80%85/
The International Cosmos Prize näkyy olevan japanilaistaustainen, kansainvälisen puutarhajärjestön (Expo '90) jakama palkinto, joka jaetaan vuosittain sellaiselle henkilölle, joka on edistänyt tietynlaista luonto-ihmis -tasapainofilosofiaa.
http://en.wikipedia.org/wiki/Expo_%2790
Kistler Prize (2001) lukeutuu erikoisiin palkintoihin. Tuon nimisen, peräti 100 000 dollarin ja läjän kultaa sisältävän palkinnon jakaa miljonääri Walter P. Kistlerin perustama ja pyörittämä säätiö. Perusteena palkinnonjaolle on ihmisgenomin ja yhteiskunnan parissa työskentelystä. Palkintoja voi perustaa kuka vaan, jolla on rahaa, jota haluaa jaella.
Palkintojen läpi käynti viittaa siihen, että Dawkins on taitava esiintyjä ja taitava mediakentässä toimiva. Hän on saanut palkintoja juuri mediaesiintymisestään. Palkinnot mediaesiintymisestä eivät silti muuta miksikään vertaisarvioitujen tutkimusjulkaisujen tilannetta, jolla puolestaan tiedeyhteisön sisällä arvioidaan tutkijoiden menestystä tiedemiehinä.
Dawkinsin professuuri Oxfordissa on "Tieteen ymmärtäminen yleisön parissa"
VastaaPoistaPublic Understanding of Science at the University of Oxford
sellaisena se kuuluu tieteenfilosofian pariin, mutta ehdottomasti myös uskontotieteen sekä tieteenteologian aloille, koska Dawkinsin kirjoista monet tähtäävät nimenomaan uskontoon.
On aika tavallista , että rikkaat ihmiset perustavat professureja eri yliopistoihin.
VastaaPoistaKuitenkin se on yliopisto joka nimittää professorit ja tarkistaa heidän pätevyytensä asianomaiseen professuuriin.
Dawkinsin ansiot olivat mitä sopivimmat tuohon professuuriin. Hänen kansaiväliset palkintonsa perustuvat siihen että asiantuntijat pitävät häntä niihin pätevänä. En usko että on joku ateistien salaliitto häntä tukemassa.
On propagandistista ja tarpeetonta vähätellä hänen meriittejään . Hänen teeseinsä on kohdattava vastateeseillä eikä hänen persoonaansa mitätöimällä.
"Dawkinsin ansiot olivat mitä sopivimmat tuohon professuuriin. Hänen kansaiväliset palkintonsa perustuvat siihen että asiantuntijat pitävät häntä niihin pätevänä. En usko että on joku ateistien salaliitto häntä tukemassa."
PoistaEi siinä mitään ateistien salaliittoa ollutkaan, vaan yksi ihminen, ateistimiljonääri Charles Simonyi, joka antoi Oxfordin yliopistolle tarjouksen. Hän ilmoitti, että maksaa kokonaisuudessaan uuden pysyvän professorin oppituolin kulut Oxfordin yliopistolle, kunhan professuurin ensimmäinen haltija on Richard Dawkins. Professorin paikkaa ei koskaan laitettu julkiseen hakuun, vaan tehtävän sai rahoittajan toiveen mukaisesti Richard Dawkins. Siteeraan vielä Oxfordin yliopiston sivustoa:
"Simonyi Professorship was set up with the express intention that its first holder should be Richard Dawkins."
Marcus kirjoitti:
"On propagandistista ja tarpeetonta vähätellä hänen meriittejään . Hänen teeseinsä on kohdattava vastateeseillä eikä hänen persoonaansa mitätöimällä."
Mielestäni on tarpeellista tuoda esiin, millaiset henkilön meriitit ihan oikeasti ovat silloin, jos henkilö itse pyrkii luomaan hyvin toisenlaista mielikuvaa - tai jos medioissa tuotetaan virheellistä mielikuvaa.
Toki Dawkinsin teesit pitää kohdata teesejä koskevien tosiasioiden kautta. Mutta ihmistä koskevat väitteet pitää kohdata ihmistä koskevien tosiasioiden tarkastelun kautta. Silloin, jos joku esittää hyvän argumentin, on syytä tarkistaa argumentin lähtötiedot ja taustat. Silloin jos jotain hehkutetaan erityisen uskottavaksi sen takia että joku on tunnettu tiedemies, on syytä tarkastaa, onko tämä edes tiedemies.
"On aika tavallista , että rikkaat ihmiset perustavat professureja eri yliopistoihin"
PoistaTotta. Mutta se on erittäin epätavallista, että rikkaat ihmiset myös määrittävät sen, kuka professoriksi valitaan. Esimerkiksi Aatos Erkko on rahoittanut Suomeen viestinnän professuurin, eli Erkko-professuurin. Mutta on ollut itsestään selvää, että Erkko ei ole päättänyt sitä, KUKA professoriksi valitaan. Rahoittajat saavat päättää rahoituksesta, mutta yliopistolla pitää olla täysimääräinen valta sisältöasioihin, mukaan lukien professorien henkilövalinnat.
Mainio tuo anonyymin analyysi Dawkinsin sivulla olevista palkinnoista! enpä tullut ajatelleeksi niitä edes katsoa, kunnianarvoisia toki.
VastaaPoistaItsekäs geeni on tosiaan julkaistu jo 1976 ja The Blind Watchmaker (1986). Tämä sai Royal Society of Literature Award ja the Los Angeles Times Prize.
Eli anonyymi taitaa olla oikeassa, ettei Dawkins ole myöskään julkaissut tieteellisiä julkaisuja Public Understanding of Science alalta, vaikkapa ohjannut kenttätutkimusta jne.
marcus sr toki on oikeassa, ettei henkilöön viittaaminen ole argumentointia, mutta nyt kaikkien näiden asiallisten täydennysten ja viitteiden kanssa alan ymmärtää, mitä anonyymi ajaa takaa - kyseessä ei taida olla evoluutiobiologian huippunimi...
"nyt kaikkien näiden asiallisten täydennysten ja viitteiden kanssa alan ymmärtää, mitä anonyymi ajaa takaa - kyseessä ei taida olla evoluutiobiologian huippunimi..."
PoistaEvoluutiobiologiasta suurelle yleisölle kirjoittavana kirjailijana Dawkins on huippunimi, mutta tiedemiehenä ei. Hän ei ole enää aikoihin tehnyt enää itse uutta tutkimusta kentällä, laboratorioissa eikä edes kirjoituspöydältä käsin. Tätä mieltä tosiaan olen, ja niin on moni muukin. Vertaisarvioitujen tutkimusjulkaisujen määrien kehitys, jota Suomessakin seurataan tutkijoiden keskeisimpänä tuotosmittarina, on aika lahjomaton mittari aktiivisuudesta tieteen tekijänä silloin, jos saldo näyttää vuosikaudet puhdasta nollaa.
Dawkinsin arvovalta ei perustu hänen tekemäänsä perustutkimukseen vaan siihen, että hänen ansiostaan evolution perusajatus siitä, että elämä on kehittynyt alkusolusta nykyiseen monimuotoisuuteen löi läpi.
VastaaPoistaSamanlainen asema oli Carl Saganilla kosmologian suhteen. Myöskin Edvar O Wilsonin , joka todellakin on tehnyt kenttätutkimusta, on itseasiassa "yleistäjä" siis hänen luomansa sosiaalibiolgia ei perustu johonkin kokeelliseen laboratoorio tutkimukseen vaan laajaan yhteenvetoon sekä biologiasta että siitä miten evolutionaarinen kehitys tapahtuu luonnossa. Hän oli Dawkinsin akateeminen kilpailija tiedon levittäjänä. Ehkä siksi hän vähätteli Dawkinsin asemaa tiedeyhteisössä mikä on aika tavallista .
Mutta en oikein ymmärrä sitä mikä Anonyymin sanoma on itse tämän blogin teemaan?
Dawkinsin tunnettuus tosiaan ei perustu hänen tekemäänsä tutkimukseen, vaan kirjoihin ja muuhun mediaesiintymiseen. Hänen keskeisimpinä ansioinaan on pidetty itsekkään geenin ajatuksen popularisointia (jonka asema horjuu tällä hetkellä aika rajusti, kun käsitys geenistä on muuttunut ja yhä muuttumassa olennaisesti) sekä meemi-käsitteen keksimiseen. Jälkimmäisen kohdalla Dawkinsia on sittemmin syytetty ajatuksen varastamisesta lähdettä mainitsematta tunnetulta kirjailijalta ja amatöörihyönteistutkijalta Maurice Maeterlinckilta, joka jo 1920-luvulla (eli sen jälkeen kun oli saanut Nobelin kirjallisuuspalkinnon, ja tullut ympäri maailmaa tunnetuksi) nimitti vastaavaa ajatusta mneemiksi (englanniksi mneme, ja joka puolestaan asianmukaisesti kertoi lainanneensa ajatusta saksalaiselta filosofilta):
Poistahttp://cfpm.org/jom-emit/1999/vol3/laurent_j.html
En tarkoita sitä, että tiedemiehen tarvitsisi tehdä kenttätutkimusta itse kentällä. Vaan että on kyseenalaista, jos sellainen henkilö, joka ei julkaise tieteellisissä julkaisusarjoissa, sanoo itseään tiedemieheksi. Tieteellisiä julkaisuja voi tehdä myös kirjoituspöydän äärestä käsin, ja suurelta osin niitä siellä juuri tehdäänkin. Normaali toimintatapa on se, että ensin tutkitaan ja se julkaistaan tieteellisissä julkaisuissa ja sitten näkemyksiä esitellään medioissa. Dawkinsilla kyseenalaista on ollut tuon tutkimisvaiheen ja tieteellisen julkaisemisen jättäminen väliin.
Sekä Carl Sagan että Edward O. Wilson ovat julkaisseet urallaan ison läjän tieteellisiä vertaisarvioituja julkaisuja, Dawkins ei. Sagan ja etenkin Wilson ovat tehneet jatkuvasti SEKÄ TIEDETTÄ ETTÄ kansantajuisia juttuja. Sagan kirjoitti kai sekä läjän tieteellisiä julkaisuja että sen lisäksi hän kirjoitti 20 kirjaa, ja esiintyi monenlaisissa medioissa. Sagan ohjasi väitöskirjoja, toimi laboratorion johtajana, tieteellisten lehtien editorina jne.
Wilson vasta ansioitunut tutkija onkin. Hänellä on tieteellisiä julkaisuja sadoittain, omilla erikoisaloillaan eniten kaikista tutkijoista koko maailmassa. Palkintoja hän on tainnut saada noin 150, joista tieteen tekemisestä tiedetahojen jakamana on tullut noin 40, ja loput kirjoista, ympäristöasioiden edistämisestä yms. yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta ja viestinnästä, opetustaidoistaan, filosofisista ajatuksistaan yms. Wilson on toiminut päätoimittajana ainakin seitsemässä tieteellisessä lehdessä, hän on ohjannut kymmeniä väitöskirjoja, sekä tehnyt itse että johtanut lukuisia tutkimuksia. Ja toki hän on julkaissut vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisusarjoissa jatkuvasti. Näin huomattavan ansioitunut tiedemies toimii, eli hän julkaisee jatkuvasti tieteellisissä julkaisusarjoissa, ja sen lisäksi myös kansalle.
Marcus kysyy, mikä on sanomani blogin teemaan. Se on mm. se, että Dawkins ei olisi saanut noita uskontokirjansa teesejä julkaistua hyvissä vertaisarvioiduissa tieteellisissä julkaisusarjoissa, koska hän käyttää lähteitä valikoidusti, jättää raportoimatta keskeisiä näkökulmia, eikä edes tunne kirjoittamiensa aiheiden keskeistä tutkimuskirjallisuutta. Toisin sanoen: tuo kirja on tieteellisesti heikkotasoinen. Itse luin tuota kirjaa jonkin aikaa, pudistelin päätäni tieteellisesti epäkelpojen väitteiden keskellä, käänsin lehteä, luin eteenpäin ja lopulta jouduin jättämään kirjan kesken. Satuin tuntemaan sekä monia viitattuja lähteitä (joista osassa oli viesti muuttunut matkan varrella aika paljon) että niitä lähteitä, jotka kirjoittaja jätti mainitsematta. Olin lukenut Dawkinsin aiempia biologia-kirjoja ja pitänyt niistä huomattavasti enemmän. Tuon uskontokirjan lukukokemuksen jälkeen koitin selvittää, mitä Dawkins on aiheesta itse tutkinut, tai millaisia katsauksia hän on kirjoittanut aiheesta tieteellisessä kirjallisuudessa. Saldo oli puhdas nolla. Hän oli siis aloittanut julkaisemisen uskonto- ja ihmisten käyttäytymisteemasta ummikkona suoraan populaarikirjoja tekemällä, ilman että on tehnyt alaan liittyen lainkaan julkaistuja tutkimuksia. Tässä Dawkins eroaa olennaisesti Wilsonista ja Saganista, joiden kirjojen pääasiat ovat olleet jatkuvasti kuitenkin sellaisia teemoja, joita he ovat käsitelleet myös tieteellisissä tutkimuksissaan.
PoistaOK Anonyymi.Jaksatko viellä muotoilla vastateesejä Dawkinsin teeseille? Siitähän on oikeastaan kyse.
VastaaPoistaDawkinsin perusväite on että Jumala- käsite on myyttinen eikä Jumalan olemassaololle ole tieteellisiä , luonnontieteellisi, perusteita.
Jos pystyt kohtaamaan tuon väitteen niin onnistut jossakin jota kukaan muu ei ole onnistunut tekemään.
Siis: Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa luonnontieteen kriteereillä?
Sanon varmuuden vuoksi , että en itse usko sitä, vaan voidakseen nähdä Jumalan lounnossa tai maailmankaikkeudessa niin siihen vaaditaan (toistan itseäni) eräänlainen kvanttihyppäys joka avaa silmät ja sydämmen näkemään sellaista mitä tiede ei voi nähdä...
"Siis: Voidaanko Jumalan olemassaolo todistaa luonnontieteen kriteereillä?"
PoistaEi tietenkään voida. Luonnontieteissä muutenkaan harvemmin todistetaan pysyvästi mitään - vaan luodaan käsityksiä, jotka ovat voimassa, kunnes ne syrjäytetään uudemmalla tiedolla. Mutta ennen kaikkea luonnontiede tutkii luontoa. Fysiikka voi antaa löyhästi joitain perusteita metafysiikkaan, mutta ei läheskään mitään todistuksenkaltaista siinä todistusmielessä, jossa sana "todistus" esimerkiksi matematiikassa ymmärretään. Eli luonnontieteet nimensä mukaisesti sopivat hyvin luonnon tutkimiseen, mutta kun puhutaan jostain, joka on enemmän kuin luonto, luonnontieteiden rajat tulevat vastaan. Eli vaikka luonnontieteet todistaisivat jotain Jumalan olemassaolosta, en pitäisi itse tuloksia luotettavana, koska asia on luonnontieteiden pätevyysalueen ulkopuolinen. Ei ole mitään taetta siitä, että luonnontieteelliset metodit antaisivat oikeaa tulosta sovellettuna pätevyysalueen ulkopuolella.
Erittäin tyydyttävä vastaus Anonym. Miksi sitten käyt Dawkinsin kimpuun, joka ärsyyntyy juuri siitä, että uskonto haluaa olla maallisin totuuskriteerien suhteen samanlainen totuuden löytäjä kuin tieteetkin?
VastaaPoistamarcus kirjoitti:
Poista"Erittäin tyydyttävä vastaus Anonym. Miksi sitten käyt Dawkinsin kimpuun, joka ärsyyntyy juuri siitä, että uskonto haluaa olla maallisin totuuskriteerien suhteen samanlainen totuuden löytäjä kuin tieteetkin?"
On periaatteessa ihan sama mieltä Dawkins jostain totuuskriteereistä on silloin, kun tarkastelussa ovat ansiot viime vuosikymmeninä tiedemiehenä vertaisarvioiduissa julkaisusarjoissa. Niitä ansioita on tai ei ole.
Mutta sen verran olen Dawkinsin ajatteluun tutustunut, että tiedän että Dawkins nimenomaan itse edustaa tuota ajattelutapaa, josta sanot hänen ärsyyntyvän. Tuon blogin avauksessa mainitun kirjan yksi pääteeseistä on se, että uskonto on Dawkinsin mielestä tieteellinen hypoteesi muiden hypoteesien joukossa, ja että sitä pitäisi käsitellä juuri sellaisena ja että siksi sen totuusarvo pitäisi määritellä luonnontieteen välinein, ei muilla keinoilla. Nimenomaan Dawkins on se henkilö, joka väittää, että "the existence of God is a scientific hypothesis like any other". Monet muista ateisteista ovat toista mieltä, ja osa on heistä ärsyyntynyt Dawkinsin väitteistä tuon asian kohdalla. Mutta monesta muusta poiketen Dawkins nimenomaan siis edustaa mainitsemasi laista ajattelua, jossa katsotaan että uskonnon totuusarvo tulisi määrittää luonnontieteen metodein.
Oli Dawkins sitten tiedemies tai ei, niin hänen hyökkäyksensä uskontoja vastaan ei nouse tieteen vaatimuksista. Kyseessä on henkilökohtainen asenne ja melko ylpeä sellainen.
VastaaPoistaKuten kaikki tiedämme, tiede ei voi todistaa Jumalaa olemattomaksi eikä myöskään Hänen olemassaoloaan. Jälkimmäisessä mahdottomassa tehtävässä onnistuminen on kuitenkin 'lähempänä', koska siinä yritetään todistaa tosiasiaa :-)
Mutta vaikka Jumalan tieteellinen todistaminen on mahdotonta niin:
VastaaPoista"...se, mikä Jumalasta voidaan tietää, on ilmeistä heidän keskuudessaan; sillä Jumala on sen heille ilmoittanut. Sillä hänen näkymätön olemuksensa, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensa, ovat, kun niitä hänen teoissansa tarkataan, maailman luomisesta asti nähtävinä, niin etteivät he voi millään itseänsä puolustaa"
http://www.credo.fi/raamattu/1933/Room.1.html
Teologia.fi verkkolehdessä on Leo Näreahon, joka on uskonnonfilosofi, tavattoman mielenkiintoinen artikkeli : "Ajattelen , siis Jumala on olemassa".
VastaaPoistaSiinä on yksi mahdollinen Jumala-todistus joka on siis filosofinen eikä lähde ilmoituksesta.
Kiitos! Luin artikkelin. Näreahon ajatukset ovat mielenkiintoisia, mutta en pidä tuosta panteistisuudesta. Olen kuitenkin itse joskus pyöritellyt hieman samanlaista elämään sijoitetun viisauden ajatusta. Viisauden antajana tietysti Jumala. Raamattu puhuu 'Viisaudesta' joka oli olemassa ennen mitään luotua ja joka oli läsnä luomisessa. Pelkkä materia ei tunnu selittävän elämän salaisuutta. Mitä elämä sisältää? Mitä se on?
VastaaPoista