keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Mietteitä Budapestista: keisarinna Elisabet

Keisarinna Elisabet Unkarin kruunajaissaan kesäkuussa 1867
kuva Wikimedia
Baijerista syntyisin oleva Elisabet, kansan suussa Sissi, oli keisari Franz Josef I:n (1830-1916) puoliso ja näin asemaltaan Itävalta-Unkarin ja Kroatian keisarinna.  Hän rakasti Unkaria ja unkarilaiset rakastivat häntä. Elisabet hallitsi 40 vuotta ja hänen persoonansa tuntuu yhä Budapestin yllä kertoen sen kulta-ajasta, kauniiden leveiden bulevardien, upeiden julkisten ja yksityisten rakennusten, kylpylöiden, metron ja monien muiden teknisen ja taloudellisen kehityksen ajasta.

Elisabetin traaginen kohtalon muistuttaa mieliin Unkarin kansan monet kärsimykset sen historian aikana ja etenkin 20. vuosisadalla. Budapestin komeiden talojen rappeutuneet julkisivut ja siellä täällä yhä näkyvät luotien jäljet talojen seinissä kertovat näistä raskaista ajoista ennen Unkarin vapautumista 1989.  Puhumattakaan hänen pääministerinsä, ulkoministerinsä (ja rakastajansa) kreivi Gyula Andrássy de Csíkszentkirály et Krasznahorka (1823-1890) mukaan nimetyn suuren kadun varrella olevasta kauhujen talosta Terror Háza, natsien ja kommunistien aikaisesta salaisen poliisin päämajasta, josta on tehty muistomerkki kymmnille tuhansille surmatuille ja karkoitetuille.

Kaunotar
Elisabetin aika on Budapestin kauneuden aikaa, ja kaupungin suunnittelu katuineen, kortteleineen, siltoineen ja arkkitehtuurinsa suhteen kilpailee Pariisin, Wienin ja Prahan kanssa. Hän oli itse tavattoman kaunis ihminen - ja tiesi sen: harva keisarinna lienee maalauttanut itsestään yhtä monta muotokuvaa kuin Itävalta-Unkarin Elisabet  Valokuvauksen yleistyessä 1800-luvun loppua kohti Wienin hovikuvaajat saivat paljon töitä keisarinnan poseeratessa parhaiksi valitsemissaan asennoissa.

Elisabet oli suorastaan neuroottinen kauneudestaan: hän ei suostunut käyttämään ehosteita, antoi hiustensa kasvaa toista metriä pitkiksi, pakotti vartalonsa tiukkaan korsettiin ja söi pikkulinnun annoksia, ettei lihoaisi grammaakaan. Kaupungin yläluokka luonnollisesti jäljitteli keisarinnaa ja kauniiden vaatteiden, kenkien, hiuslaitteiden kauppa kukoisti.

Franz Josef ei oikein pysynyt seurapiireissä viihtyvän vaimonsa tahdissa, hän kun edusti jäykempää aristokratian perinnettä monine hovin sääntöineen ja tapoineen. Elisabet olikin palatsissa usein kovin pitkästynyt ja matkusti mielellään lähiseuduilla ja vuosien mittaan yhä kauempana ulkomailla käyden kerran Lähi-idässä ja Jerusalemissakin asti.


Kruunuprinssi Rudolf

Kruunuprinssi Rudolf (1858-1889)
kuva Wikimedia
Franz Josef ja Elisabet saivat tyttäriä, mutta miespuolista perillistä odotettiin koko laajassa valtakunnassa. Elokuun 21. 1858 sitten suuri ilouutinen tuli Wienin palatsista, poika on syntynyt! Hän sai nimekseen Rudolf ja kunniakaarti tervehti poikalasta 101 tykin laukauksella. 

Rudolf oli äidilleen kaikki kaikessa. Tuon ajan tavan mukaan nuorukaisen avioliitto oli myös tärkeä poliittinen ratkaisu liittolaisten kanssa, Toukokuun 10. 1881 Wienissä vietettiin kuninkaallisia häitä, kun Rudolf sai puolisokseen Belgian prinsessa Stefanien (1864-1945), kuningas Leopold II:n tyttären. Häät olivat komeat, kuten arvata saattaa, ja Euroopan eliitti oli paikalla juhlimassa. Mutta rakkautta nuoren parin välillä ei ollut.

Prinsessa Stefanie sai eron Rudolfista tämän itsemurhan jälkeen ja avioitui vuonna 1900 unkarilaisen aatelismiehen kanssa. Hän halusi julkaista muistelmansa 1935, mutta hovi kielsi skandaalina pidetyn kirjan  painamisen. Kirja on julkaistu myöhemmin nimellä  Ich Sollte Kaiserin Werden (Minusta piti tulla keisarinna).

Paronitar Maria Vetsera vuonna 1887
Hänet haudattiin tässä puvussa
kuva Wikimedia

Rudolf osti vuonna 1887 Mayerlingista omakseen metsästysmajan, jossa hän viihtyi. Siellä hän tutustui seuraavana vuonna vain 17 vuotiaaseen paronitar Maria Vetseraan (1871-1889) ja ikäerosta huolimatta - Rudolf täytti tuolloin 30 vuotta - kruununprinssi rakastui nuoreen naiseen silmittömästi. Isä Franz Josef ei ottanut kuullakseen poikansa rakkausasioista vaan vaati ehdottomasti heitä lopettamaan suhteensa heti. Rudolf ei totellut isäänsä vaan otti pistoolin ja ampui rakastettunsa ja sitten itsensä metsästysmajassa aamulla tammikuun 30. 1889.

Keisarinna Elisabet ei koskaan toipunut Rudolfin itsemurhasta ja pukeutui mustiin tai harmaisiin lopuksi ikäänsä. Suhde Franz Josefiin kylmeni täysin, mutta kerrotaan että myöhemmin pariskunta löysi keskinäisen ystävyyden uudelleen. Keisarinna matkusteli maailmalla entistä enemmän, koska ei viihtynyt enään Wienin hovissa.


Elisabetin murha
Elisabetin pistäminen teräaseella Genevessä
kuva Wikimedia
Syyskuun 19. 1898 tuntemattomana pysyttelevä ja ilman turvamiehiä kulkeva Elisabet käveli ystävättärensä ja hovinaisensa kreivitär Irma Sztáray de Sztára et Nagymihályn kanssa Geneven järven rantakatua kohti laivaa. He olivat majoittuneina läheiseen Hôtel Beau-Rivage ja poliisi tiesi kyllä hänen läsnäolostaan siellä.

Kello 13:35 italialainen anarkisti Luigi Lucheni oli hänen lähellään ja näytti menettävän tasapainonsa ja horjahti keisarinnaa kohti, jatkaen sitten kävelyään. Elisabet kaatui ja hänet autettiin taas pystyyn. Kukaan ei huomannut, että Lucheni oli pistänyt häntä 10 cm pitkällä teollisuus neulalla aina sydämeen asti. Tiukka korsetti esti verenvuodon ja Irma talutti horjuvaa keisarinnaa 91 metrin matkan Genève aluksen kannelle. Kun hän irrotti kätensä Elisabetin kädestä tämä lyyhistyi kannelle. Laiva lähti laiturista ja miehet nostivat kaatuneen naisen makaamaan kansipenkille. Kreivitär Irma huolestui, kun emäntänsä ei palannut tajuihin. Hän kertoi kapteenille, kenestä oli kyse - laiva palasi laituriin ja Elisabet kannettiin hotelliin. Kun hänen kenkänsä oli riisuttu ja paita avattu nähtiin hieman verta hänen rintansa alla. Keisarinna oli kuollut eivätkä lääkärit voineet tehdä mitään hänen hyväkseen.

Luuigi Lucheni saatiin pian kiinni. Hän oli päättänyt sinä päivänä surmata jonkun aristokraatin, ja kun ensimmäinen kohde ei ilmaantunut paikalle hän huomasi Elisabetin ja pisti häntä. Kymmenen vuoden vankeuden jälkeen 1910 Lucheni hirtti itsensä omalla vyöllään vanginvartijoiden löydettyä ja tuhottua hänen vuosien mittaan raapustamansa muistelmansa.

Elisabetin murha oli tavaton järkytys etenkin Unkarissa, jossa vallitsi kansansuru. Hänet haudattiin 17.9. 1898 Wienissä sijaitsevaan keisarilliseen kryptaan, Kaisergruft.


Oi Elisabet!
Niinkuin on kuningatar Victorian aikainen Iso Britannia, niin on keisarinna Elisabetin aikainen Itävalta-Unkari - joka tosin tunnetaan Franz Josefin valtakuntana. Nainen, kaunotar, äiti, puoliso, eräs Euroopan pisimpään hallinneita naisia. Hänen elämänkertansa on ikkuna 1800-luvun Hapsburgien ja muiden hovien elämään - ihmisiä tunteineen ja kohtaloinaan tuon ajan aatelistokin on.

Budapest on kaunotar Tonavan rannalla, ja paljon tästä suloisuudesta juontaa Elisabetin rakkaudesta Unkaria kohtaan. Hänen rakastettunsa kreivi Andrássy on eräänlainen Unkarin J.V. Snellman. Hänen poikansa Rudolfin synkkä kohtalo samoin kuin Elisabetin järjetön ja tarpeeton murha lisäävät Budapestin kauneuteen syviä tummia sävyjä, vertauskuvana tuon kansan vaikeasta historiasta kautta aikojen.

Alkuperäinen Elisabet-silta Tonavan yli 1903
kuva Wikimedia
__________
tekstin asiatiedot egnlantilaisesta wikipediasta, etenkin Empress Elisabeth of Austria

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti