Mietteitä Budapestista: György Dózsa

Dózsan teloitus. Aikalaisen tekemä puupiirros
kuva wikimedia

Unkarin kansallissankarina muistettu György Dózsa (1470 - 20.7. 1514) johti vuonna 1514 riehunutta veristä talonpoikaiskapinaa aatelistoa vastaan.

Talonpoikaiskapina 1514

Paavi Leo X oli kutsunut unkarilaisia ristiretken ottomaaneja vastaan, joiden nouseva suurvalta uhkasi jo koko kristillistä Eurooppaa. Rohkeana taistelijana tunnettu Dózsa sai tehtäväkseen koota ristiretkeläisten armeijan, johon liittyikin noin 100.000 miestä, etupäässä yhteiskunnan alimpiin luokkiin kuuluneita maanviljelijöitä, opiskelijoita, munkkeja ja pappejakin. 

Miehet kokoontuivat maakunnittain ja heille annettiin alustavaa sotilaskoulutusta. Tilanne joukkojen kannalta huononi nopeasti, koska heille ei annettu riittävää muonitusta ja varustelua ja maanomistajat vaativat viljelijöitä palaamaan peltojaan hoitamaan. Kun näin ei tapahtunut, paikalliset viranomaiset alkoivat vainota maanviljelijöiden perheitä, vaimoja ja lapsia ja tiluksilla vielä olleita viljelijöitä. 

Talonpoikaiskapina syttyi tästä kipinästä ja miesjoukot joutuivat raivon valtaan. Kaupunkilaisetkin alkoivat liittyä kansannousuun, joka levisi erityisesti "kanta-unkarilaisten" eli magyaarien maakuntiin. Kesällä 1514 talonpoikien patoutunut viha aatelistoa vastaan purkautui hirmutekoihin, turvalinnoja tuhottiin, kartanoita poltettiin ja ihmisiä surmattiin julmasti monin eri tavoin. Näiden hyökkäysten tärkein tukikohta oli Dózsan leiri Ceglédissä.

Tilanteen vaikeutuessa kapinallisten puolella Dózsa alkoi käyttää uskonnollista tuhatvuotisen valtakunnan kieltä rohkaistakseen taistelijoita nyt koittavan uuden vapauden ja oikeudenmukaisuuden ajan alkuun.

Paavin bulla peruttiin ja ristiretki ottomaaneja vastaan lopetettiin ja miehiä käskettiin palaamaan koteihinsa. Tämä oli jo liian myöhäistä ja talonpoikaiskapina roihusi vaarallisena. Aateliston valtaa tuki raskaasti aseistettu ratsuväki, joka onnistui 20.000 miehen voimalla lyömään heinäkuussa 1514 talonpoikien joukot Timişoarassa. György Dózsa joutui aatelisten vangiksi.

Aatelisten kosto

Voittajat kostivat armottomasti kapinallisille. Dózsa asetettiin "valtaistuimelle", joka oli tulikuuma rautainen tuoli ja hänen käteensä pantiin kuuma rautavaltikka ja päähänsä tulikuuma kruunu. Hänen ruumistaan raadeltiin pihdein ja alaisiaan pakotettiin kuoleman uhalla puremaan Dózsan lihaa - joka niin teki, sai mennä kotiinsa, joka ei, surmattiin siihen paikkaan. Hänen veljensä Gergely paloiteltiin kolmeen osaan hänen silmiensä edessä armonpyynnöistä huolimatta.

Surmaajat kulkivat kautta maan ja arvioidaan, että 70.000 talonpoikaa murhattiin taistelua seuranneen koston aikana. 

Unkarin kohtalo

Paavi Leo X:n yritys nostaa unkarilaiset ottomaaneja vastaan kääntyi päälaelleen. Talonpoikaiskapina, sen aikaiset hirmuteot tilallisia vastaan ja taistelun hävinneisiin kohdistettu julma kosto jakoivat yhteiskuntaa ja repivät sisäistä keskinäistä luottamusta. Viha, katkeruus ja väkivalloin ylläpidetty järjestys heikensivät Unkaria sisäisesti. Aatelisten valta-asemaa ja suoranaiseen maaorjuuteen joutuneiden talonpoikien alistamista koskevat uudet lait purettiin vasta vuonna 1848.

Kun sulttaani Suleiman Loistava (1494-1566) sitten käynnisti Euroopassa pelätyn hyökkäyksenssä ja marssitti joukkonsa Unkariin, hänen kohtaamansa vastarinta oli vähäistä ja tehotonta. Mohácsin taistelu elokuun  29. 1526 muistetaan Unkarissa yhä täydellisenä sotilaallisena katastrofina, ja kun jokin asia menee todella pieleen se on kuin Mohács. Miksi kirottu ja vainottu talonpoika uhraisi henkensä komean ratsunsa selässä olevan ylhäisen komentajan käskystä?  Unkarin 21 vuotias kuningas Luis II yritti paeta paikalta, mutta sai henkivartijoineen surmansa turkkilaisten käsissä.

Pannonian tasangon asukkaat joutuivat valtiollisesti ottomaanien islamilaisen imperiumin alamaisiksi vuonna 1541. Noin 150 vuotta myöhemmin ottomaanit kärsivät puolestaan murskatappion  Mohácsin taistelussa 1687 ja Unkari vapautui islamin vallasta 1699.

Unkarin talonpoikaiskapina ennen Saksaa
Unkarin kansannousu tapahtui vuonna 1514. Saksalaiset talonpojat nousivat kapinaan aristokraatteja vastaan kymmenen vuotta myöhemmin, 1524.1525. 

Voimme tästä päätellä, että 1500-luvulla eri puolilla Eurooppaa taphtuneet noin 60 talonpoikien kansannousua eivät Saksassakaan olleet uskonpuhdistuksen aiheuttamia, vaan nousevat taloudelliselta, yhteiskunnalliselta ja historialliselta taustalta. Martti Lutherin evankeliumin vapaus kyllä mainittiin Saksassa, mutta hän itse otti lopulta jyrkän kielteisen kannan talonpoikia vastaan nähtyään heidän hirmutekojaan omin silmin. Protestanttien papeista Thomas Müntzer otti sen sijaan talonpoikien asian sydämelleen ja tuli kapinan johtajaksi. Tuhatvuotisen valtakunnan unelma eli hänenkin sydämessään, kuten se oli elänyt Dózsankin sydämessä.

Nuijasota 

Nuijasota (1596-97) on näistä 1500-luvun talonpoikien kansannousuista viimeinen ja päättyi sekin aateliston veriseen voittoon ja kapinajohtajan, ratsumies Jaakko Pentinpoika Ilkan (1545-1597), julmaan teloittamiseen.

_____
olen käyttänyt tämän blogin laatimiseen asiatietojen lähteenä englantilaisen wikipedian artikkeleita etenkin Dózsa.