Kaksi luomiskertomusta

Luomiskertomus avauksen kirjoittajalle: monet vaikeat Raamatun alkulukujen ongelmat asettuvat uuteen valoon. kun huomataan että siellä on kaksi aivan erilaista luomiskertomusta.

Seitsemän luomispäivää 1 Ms 1:1 - 2:3

Edenin puutarha 1 Ms 2:4 - 3:24

Näitä ei voi pakottaa yhdeksi kertomukseksi tekemättä väkivaltaa Raamatun omalle sanomalle.

Ensimmäinen kertomus on "luonnontieteellinen" ja kuvaa maailman luomista asteittain. On aika, että on kaloja mutta ei vielä ihmisiä.

Toinen kertomus on "eksistentiaalinen" ja kuvaa Jumalan ja ihmisen välistä keskinäistä suhdetta mytologisella kielellä.

Tätä jakoa eivät esikoislestadiolaiset saarnaajat tunne eivätkä tunnista ja Raamatun opetus on muutenkin erityisen heikoissa kantimissa. Suosikkijakeita jauhetaan seuroista toiseen ja ne ovat kaikille lapsesta asti tuttuja "oikeine selityksineen". Uskova kansa saa siksi teutan tavoin veistellä mitä tahtoo Havukka-ahon ajattelijan rinnalla kannon nokassa istuen ja maailman menoa fundeeraten.

Ensimmäinen kertomus 1 Ms 1:1 - 2:3 kuvaa lyhyesti, kuinka Jumala luo maailman tietyssä järjestyksessä seitsemän luomispäivän aikana. Myös kasvit ja eläimet luodaan järjestyksessä, ja toinen on kalan liha ja toinen linnun liha. Tässä samassa järjestyksessä sitten kuudentena päivänä, viimeisenä, Jumala luo ihmisen.

Kukaan ei voi kiistää, että ensimmäisen luomiskertomuksen sisältämä syvä viisaus on totta

- ihminen on mies ja nainen,

- ihminen on ainutlaatuinen kaikkien luotujen joukossa, koska hän on Jumalan kuvaksi luotu

- ihminen on Jumalan siunauksen ja käskyn mukaan lisääntynyt ja täyttänyt maan

- ihminen hallitsee kaikkea luomakuntaa ja tekee sille, mitä tahtoo

Luonnontieteellä, ihmisen kehitystä tutkivalla evoluutiobiologialla, on tärkeä tehtävä selvittää, miten ihminen on luotu, ilmestyy viimeisenä lajina ja nousee hallitsemaan kaikkea elämää.

Mielenkiintoinen on Genesiksen sanoma, että ihminen oli alkujaan kasvissyöjä, vegetaristi. Nykytiede katsoo, että varhainen ihminen oli jo lihansyöjä, moniruokainen...

Tieteellä ei ole nokan kopauttamista sille Genesiksen sanomalle, että Jumala on kaiken tämän tehnyt - se ei ole tieteellinen väite vaan uskon asia, ilmoituksen asia.

Näin on kirjoitettu KR 1992 käännöksen mukaan:

26 Jumala sanoi: "Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu."

27 Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.

28 Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu."

29 Jumala sanoi vielä: "Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. 30 Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit." Niin tapahtui.

31 Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

Toinen luomiskertomus ei ole "luonnontieteellinen" kuten ensimmäinen, vaan käyttää tarumaista mytologista kieltä. Sen kiinnostuksen kohteena ei ole maailman luominen, vaan ihmisen jumalasuhde ja ihminen moraalisena, vastuullisena olentona Luojansa edessä.

Toinen luomiskertomus ei sisällä luomisen rytmiä, vaan tapahtumat etenevät Jumalan seuratessa luomansa ihmisen tilannetta ja tahtoessa tämän parasta. "Ihmisen ei ole hyvä olla yksin", hedelmät ovat ihania katsella ja maistuvat tosi hyvältä, vesi on kirkasta ja saastumatonta. Iltatuuli humisee virkistävästi ja puutarhan puiden joukossa kasvaa myös viikuna. (todellinen paratiisihedelmä!)

Kertomuksessa on omituisia olentoja, puhuva ja kävelevä käärme, "viisain luotujen joukossa", ihmeellisiä puita, joista toinen avaa silmät näkemään hyvän ja pahan kuten Jumala näkee ja toinen kuolemattomuuden, siellä on tulista miekkaa kantava kerubi ja pääsy puutarhaan on ihmiseltä nyt suljettu.



Tästä värikkäästä muinaisen Lähi-idän kulttuureihin syvälle sitoutuneesta kertomuksesta nousee kuitenkin hyvin selkeä ja puhutteleva sanoma, joka koskee joka ainoaa Jumalan luomaa ihmistä. Voimme tiivistää sen näin

Jumalan tahto kohdistuu hänen luomaansa ihmiseen. Kyseessä on erikoinen tahdon ilmaus, kuin kieltotaulu puutarhassa "tämän puun hedelmiä ei saa syödä". Kaikista muista ihanista hedelmäpuista viattomat Adam ja häntä varten erityisesti luotu seuralainen Eeva saavat syödä. Myös eläimet on luotu ihmisen iloksi ja seuraksi.

Ihminen, Eeva, keskustelee käärmeen kanssa Jumalan tahdosta ja perimmäisestä tarkoituksesta, ja saa kuulla, että Jumala mustasukkaisesti varjelee korkeampaa asemaansa hyvän ja pahan tietäjänä. "Tulette tietämään kuin Jumala" on mieluista kuultavaa ihmisen korvissa - yhä tänään.

Paratiisista karkoitus on myös Jumalan rakkautta luomaansa ihmistä kohtaan, vaikka rangaistus on ankara. Otsasi hiessä maata viljelet, ohdakkeita ja orjantappuroita se kasvaa, kivulla lapsesi synnytät. Mutta perimmäinen tarkoitus on estää ihmistä "tässä tilassa" johon Jumalan tahdon rikkominen on johtanut elämästä ikuisesti.

Kun nämä kaksi eri kertomusta opitaan tuntemaan ja niitä luetaan omana kokonaisuutena yrittämättä pakottaa niitä sopusointuun keskenään, saamma moniulotteisen kuvan ihmisestä.

paljon moniulotteisemman kuin yksikään ihmistä tutkiva tiede pystyy antamaan.

mutta tiede, muinaisen Lähi-idän tutkimuksesta uskontotieteeseen, psykologiaan, paleontologiaan, etiikkaan ja filosofiaan antaa valtavasti tietoa ihmisestä, jota janoamme.