Kaksi luomiskertomusta: miksi?

Raamattuun tulee tutustua huolellisesti ja se käy silloin jatkuvasti mielenkiintoisemmaksi ja ajankohtaisemmaksi.

Meillä on neljä evankeliumia. Niitä on mahdoton yhdistää toisiinsa saumattomasti - monet ovat sitä harmonisointia yrittäneet pilaten evankeliumirn kokonaan. Neljä eri kertomusta luo syvällisen ja elävän ja jännitteisen kuvan Jeesuksesta. Evankeliumit ovat yhdessä kuin hologrammi, ei tavallinen kaksiulotteinen valokuva.

Meillä on viisi "Mooseksenkirjaa", joka antaa väärän kuvan siitä, että kyseessä olisi yhden kirjoittajan laatima viiden kirjan sarja. Näin ei ole. Myös Mooseksenkirjat sisältävät monen eri kirjoittajan näkökulmia antaen syvällisen ja tutkittavan hologrammin Israelin kansan vaiheista.

Juutalaiset käyttävät viidestä Mooseksenkirjasta nimeä Toora, Opetus, valo. Sen lisäksi he puhuvat profeettakirjoista (Nebiim) ja kirjoituksista (Ktuvim). Lyhennelmä näistä kolmesta on Tanakh, hepreassa usein käytetty nimi juutalaisten pyhistä kirjoituksista, kristittyjen Vanhasta testamentista.




Mooseksenkirjojen tieteellinen tutkimus on jatkuvasti kehittyvä tutkimusala, jossa teorioita tulee ja menee, kuten kaikilla tieteen aloilla.

Lähdeteorian mukaan Mooseksenkirjat sisältävät neljän tärkeän alkulähteen yhdistelmän.

Runkotekstinä on Jahvisti ja sen rinnakkaiskertomus Elohisti.

Tärkeää juutalaisen lain ja uskonnon aineistoa tuo näiden sekaan Pappiskirja.

Neljäs lähde on Deuteronomisti. Sana tarkoittaa "Toinen laki" ja viittaa Viidenteen Mooseksenkirjaan.

Jahvisti, Elohisti, Pappiskirja, Deuteronomium - siinä missä on Matteus, Markus, Luukas ja Johannes.

Muistutan vielä, että Raamatun tutkimus etenee ja teoriat kehittyvät ja muuttuvat. Mooseksenkirjojen tutkimus on Vanhan testamentin alan hankalimpia kohteita ja myös haastavimpia.




Miksi? kysymykseen lähdeteoria antaa teknisen vastauksen

Ensimmäinen luomiskertomus on Pappiskirjasta.

Toinen luomiskertomus on Jahvistin käsialaa.

Niillä on siis kokonaan eri kirjoittajat ja eri ajalta. Jahvisti on paljon vanhempi ja edustaa muinaisen Lähi-idän maailmaa, Pappiskirja on läheltä persialaisaikaa ja edustaa juutalaisuutta, jossa sapatista on tullut keskeinen osa uskovan elämää.

Tarkka Raamatun kirjoitusten lukeminen osoittaa, että profeetoissa ja Kirjoituksissa - etenkin psalmeissa - on säilynyt katkelmia Luojan käymästä alkutaistelusta syvyyden hirviötä vastaan.

Tämä muistuttaa Mesopotamian lähteistä tunnettuja hyvin vanhoja myyttejä maailman luomisesta, jossa alussa jumala taistelee syvyyden petoa, tiamatia, vastaan. Sana on ilmeisesti heprean tehom, syvyyden vedet, joka on ensimmäisen luomiskertomuksen alussa. Babyloniassa tämä tiamatia vastaan taistelevaa jumalaa kutsuttiin nimellä Marduk.

On ajateltu, että myös Jahvistin luomiskertomuksen alussa - ennen kertomusta Edenistä - olisi ollut tällainen myyttinen kamppailu syvyyden petoa vastaan. Se on kuitenkin poistettu ja tilalle on tullut Pappiskirjan majesteettinen visio maailman luomisesta. Suvereeni Jumala luo kaiken ilman vastustajaa, joka tulisi ensin voittaa.

Tämä siis lähdeteorian antama tekninen vastaus kysymykseen Miksi?

Teologisesti kaksi eri luomiskertomusta antavat yhdessä monipuolisen ja syvällisen sekä tutkittavan kuvan maailman luomisesta.

Pappiskirjan luomiskertomus, "ensimmäinen" on luonnontieteellinen ja hämmästyttävästi lähellä sitä perustavaa kuvaa, joka luonnontieteissä on kehittynyt tutkimuksen tuloksena - asteittainen elämän luominen, vaihe vaiheelta, luomisen päivä päivältä. Väillä tulee yö, joka on taustakaikua suurille elämän tuhovaiheille muinaisuudessa, joista sitten nousee uusi entistä ehompi elämä.

Jahvistin luomiskertomus, "toinen", on hengellinen näky, visio, myyttinen ja mytologista kieltä käyttävä Jumalan ja ihmisen suhdetta kuvaava kertomus, joka ei ole laisinkaan luonnontieteellinen.

Raamatun pilkkaajat naureskelevat toisen luomiskertomuksen ilmausta ja mahdottomuuksia, koska he eivät näe sen kirkasta ja syvällistä sisältöä sokeudessaan.

Näin on myös tämän päivän tieteen kanssa: luonnontieteet, kehitysbiologia ja muut, antavat kyllä valtavasti tärkeää tietoa ihmisen menneisyydestä ja nykyisyydestä, paikasta luomakunnassa, mutta jättävät kuitenkin kylmäksi. Tarvitaan filosofian ja uskonnon maailma mukaan täydentämään kuvaa siitä, kuka on ihminen.