Mietteitä Budapestista: sukulaiskieli?

Elämää Andrássy bulevardilla
kuva Panorama Tours and Travel

Unkarista puhuttaessa olen usein kertonut koulussa oppimaani, että olemme sukulaiskansa lähtöisin samasta oletetusta alkukodista ja että kielemme kuuluvat samaan erikoiseen suomalais-ugrilaiseen ryhmään. Olen kertonut, että kielet kuulostavatkin kauempaa kuunnellen hvyin samantapaisilta. Joskus unkarin puhujat saattavat kysyä jotain sanaa, joka toivottavasti osoittaisi samankaltaisuutta.

Toisin kuin useimmat muut maailmassa puhutut kielet, suomi ja unkari ovat perusrakenteeltaan agglunatiivisia. Ilmaus tarkoittaa, että sanajuuren merkitystä muokataan loppuun tehdyin lisäyksin. "Normaalit kielet" käyttävät etuliitteitä sanoen esimerkiksi to Budapest, kun suomalaiset sanovat Budapestiin ja unkarilaiset Budapestre.

Sanan rungon loppuun tehdyt muutokset aiheuttavat usein hankalia kieliopillisia muutoksia sanajuureen, joita esimerkiksi indo-eurooppalaisia kieliä puhuvien on todella vaikea oppia muistamaan suomea tai unkaria opiskeltaessa. (Toinen merkitys agglunatiiviselle kielelle on morfeemien yhdistelmien käyttö muuttamatta niiden taivutusta.)

Sumeri
Sumerissa Etelä-Mesopotamiassa  yli 4000 vuotta sitten puhuttu kieli on agglunatiivinen. Osittain juuri tästä syystä 1900-luvun taitteessa suomalaisen kansallistunnon noustessa tsaarin myöntämän autonomian alla yliopistoissamme harrastettiin assyrologiaa ja sumerologiaa korkealla tasolla. Satsataan, kun sukulaisia ehkä olemme, suuren ja kuuluisan kulttuurikansan heimolaisia!  Yhteys on sittemmin katkennut kielten paremman tuntemisen myötä, mutta sumerologian ja assyrologian harrastus maassamme on kansainvälisesti ottaen yhä korkealla tasolla.

Turkki
Myös turkki on agglunatiivinen kieli ja varmaan tämä on osittain taustalla sille, miksi Pohjolan Valkoisen liljan maa on heille niin kiinnostava ja rakas. Kieli ei kuitenkaan ole unkarin tavoin suomen sukulaiskieli, ja näiden kahden ison perusteella usein käytetäänkin ilmausta finno-hungarian language group.

Budapestin kaduilla kuultua
Meikäläiselle asiantuntemattomalle kävely Budapestin kaduilla on aikamoinen yllätys. Katujen nimikyltit, kaupat, historiallisista rakennuksista kertovat taulut, puheensorina kaupoissa ja kahviloissa, radion ja television ohjelmat - mikä kummallinen kieli, jossa ei yhden yhtäkään tuttua sanaa! Puhuvat outoja sanoja kuin jotkut ulkoavaruudesta tulleet muukalaiset. Ota siitä sitten selvä, ja kun vielä aika harva tavis puhuu englantia tai saksaa, ja venäjää en osaa...

Sain sitten oppia karun totuuden: suomalais-ugrilaisten kielten ryhmässä suomi ja unkari ovat kaikkein kauimpana toisistaan kieliopiltaan ja sanastoltaan. Ainoa yhdistävä tekijä on kielten harvinainen perusrakenne.

Indo-eurooppalaisilla on helppoa: ein, zwei, drei - sehän on selvästi hieman muokattu one, two, three...

yksi, kaksi, kolme   egy, két, három
isä, äiti, poika, tytär ... apa, anya, fiú, lánya
kahvila ... kávézó
kauppatori ... piac
raitiovaunu ... villamos
valtion virasto ... állami szerv

Huh!

Sukulaisia?
Tutkimus aaltoilee ja ajatus samaan kieliryhmään kuuluvien kansojen yhteisistä alkukodeista on loogisuudestaan huolimatta joutunut myös laineikkoon.

Unkarin kielen kohdalla odottaisimme, että olisi olemassa jokin yhteinen perussanasto varsin vanhan sanaston osalta. Suomenkielen vanhin sana taitaa olla kala ja se esiintyy eri muodoissa sukulaiskielissämme pitkin Venäjän laajoja aukeita. Unkarilaiset sanovat hal. Ehkä joku kielitieteilijä on rakentanut uskottavan sillan näiden muotojen välille, mutta hauki on kala tai sitten: Pike egy hal.

Mitä mahdollisia viahtoehtoja olisi yhteiselle agglunatiiviselle rakenteelle, jos koskaan ei olla samassa Volgan mutkassa kalassa ja marjassa (bogyó) käyty, saman nuotion (tábortűz) äärellä istuttu?

Lämpöäkään ei hirmuisesti ole saunassa (szauna on lainsana suomesta). Poliittisen tilanteensa takia Suomen valtio ei ole kovin äänekkäästi ottanut kantaa esimerkiksi Unkarin kansannousuun 1956, kun sukulaiset olivat pulassa. Suomen kirkon yhteyksistä kommunistien valvomaan Unkarin luterilaiseen kirkkoon on varmaan Budapestissa kahdenlaista mieltä.  

Vaan on yhdistävääkin hengellistä, laulun rakkaus, Anna-Maija Raittilan kääntämät unkarilaiset virret virsikirjassamme ja vanhemmat virret (egyházi ének).

Nyt kun Unkari on vapautunut Neuvostoliiton ja kommunismin otteesta, Suomen ja Unkarin luonnolliset ystävyyssiteet voivat vahvistua terveellä tavalla ja Suomi voisi antaa esimerkkiä vaikkapa demokratiasta, kansanvallasta, jossa korruptio ei syö kansan luottamusta johtajiinsa.

Unkarilaiset voisivat antaa suomalaisille esimerkkiä vaikkapa siitä, mitä oikeasti on kuuluminen Eurooppaan.