Hengen yhteys

Elopelto tuuleentuu

Heikki Purtanen aloitti lauantai-iltana saarnansa Helsingin iltaseuroissa 6.2. 2010 jokseenkin näillä sanoilla:

"Me jokainen syvällä sydämessämme tunnemme Hengen yhteyttä Lapinmaan seurakunnan kanssa."

Hän kuvasi, kuinka tämä Hengen yhteys tuo siunausta kristillisyyteen.

koetan tässä hieman tarkastella Raamatun valossa, mitä siellä tarkoitetaan, kun sanotaan "Hengen yhteys"



Hengen yhteyden perustana on meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen käsky ja ylimmäispapillinen rukous.

Käskyn löydämme esimerkiksi Johanneksen evankeliumista tilanteessa, jossa Juudas Iskariot on juuri poistunut kukkaronsa kanssa yöhön:


Coska hen sis sen Palan ottanut oli/ meni hen cocta wlos/ Ja Öö oli.

Coska nyt Judas oli wlosme'nyt/ sanoi Jesus/ Nyt Inhimisen Poica ombi kircastettu/ ia Jumala ombi kircastettu henen cauttans/

Jos nyt Jumala ombi kircastettu henen cauttans/ Nin pite mös Jumalan hende kircastaman itzesens/ ia pian kircastapi henen.

Rackat Lapsucaiset/ Mine olen wiele yrielde teiden tykenen/ Te oletta minua etzinet/ Ja ninquin mine sanoin Juttaille/ Ette te woi sinne tulla cuhunga mine menen/

Nin sano' mine nyt teille. Wdhe' käskyn anna' mine teille/ ette te Racastatta keskenen/ ninquin mine teite Racastin/

Senpäle/ ette te Racastat mös teite keskenen. Sijte iocainen tundepi/ ette te oletta minun Opetuslapseni/ ios te pidhette ychteitzen Rackauden keskenen.

Joh 13:30-35 KR 1548



Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa Jeesuksen omien keskinäinen yhteys on sanottu suorastaan häikäisevässä kirkkaudessa:



Pyhite hiete sinun Totudhes cautta. Sinun puhes o'bi se Totuus.

Quin sine minu' lehetit mailman/ nin mös mine lehetin heijet maliman.

Ja heide' edesens mine pyhite' itzeni/ senpäle ette hekin olisit pyhitetyd Totuden cautta.

Mutta em mine waiwoin heiden edhestens Rucole/ waan mös nijnen edest/ iotca heiden Sanans cautta wskouat Minun päleni/

Senpäle ette he caiki pite ychte oleman/ ninquin sine Ise minus olet/ ia mine sinus/ ette hekin pite mös meisse ychte oleman/ Senpäle/ ette mailma wskois sinun lehettenexi minun.

Ja mine annoin heille sen kircaudhen/ ionga sine minulle annoit/ Ette hekin pite olema' ychte/ ninquin mekin ycte olema.



Mine heisse/ ia sine minus/ ette heiden pite oleman teudheliset yhdes/ ia ette Mailma pite tieteme'/ ette sine minu' lehetit/ ia Racastit heite/ ninquin sine minuaki racastit.

Ise/ Mine tadhon/ ette cussa mine olen/ sielle heidhengi pite oleman iotcas minun andanut olet/ ette he minun Cunniani näkisit/ iongas minulle annoit/ Sille sine Racastit minua ennen Mailman alcua.

Wanhurskas Ise/ ei ole mailma tundenut sinua/ Mutta mine tunsin sinun/ Ja nemet ymmersit ettes minun lehetit/

Ja mine tein tietteuexi/ heille sinun Nimes/ ia teenghi tietteuexi/ Senpäle ette se Rackaus/ iollas minua Racastit/ heisse olisi/ ia mine heisse.

Joh 17:17-26 KR 1548


tämän kirkkauden äärellä viihtyisimme ja voisimme tästä keskustella koko helmikuun. Ja vielä maaliskuunkin.

niin paljon sisältöä on näissä muutamissa jakeissa.

suokaa anteeksi, mutta minusta tämän rinnalla tuo HP saarnan avaus on kovin ontto ja tyhjä.

ehkä jopa hieman harhaan johtava, mikä Hengen yhteydessä on tärkeää.

toki essuilla on tapana korostaa Hengen yhteyttä Lappiin, sen vanhimpiin, tähän meidän kristillisyytemme sydämeen.

mutta näemme Jeesuksen ylimmäispapillisessa rukouksessa, että meidän Herramme katse käy paljon ohi yhden nurkkakunnan jossain pohjolan äärillä, kaamoksen hiljaa väistyvässä yössä.

Hengen yhteys on jotain aivan valtavaa, kuten näemme tästä Jeesuksen rukouksesta.

siinä ei ole mitään lahkolaista, ei mitään eriseuraista, ei mitään "vain me" vaan liikumme aivan toisessa ilmastossa, Jumalan kirkkaan taivaan alla, Jumalan rakkaan Pojan rukousalttarin pyhässä ja raikkaassa Hengessä.


tämä porukka, Jeesuksen omat, on aivan omituinen jengi.

heidät on pyhitetty.

"ah, sanot joo, emme käy elokuvissa"

no ei ihan noin.

"Pyhite hiete sinun Totudhes cautta. Sinun puhes o'bi se Totuus."

Jeesuksen omat on pyhitetty Totuudessa.

he ovat totuudellista porukkaa.

"mikä on totuus" Pilatus ivallisesti kysyi, tehdessään ihmiskunnan historian surkeimman oikeusmurhan.

"Sinun puhes"

he ovat pyhitetyt Jumalan Sanan totuudessa.

outoa jengiä, outoa pyhyyttä!

maailma ei sitä käsitä, eivätkä he tästä maailmasta ole.


Jeesuksen omien yhteishenkeen liittyy se, että heillä on yhteinen tehtävä.

ei mikään ihan pieni - maailman valloittaminen, koko ihmiskunnan tavoittaminen!

"Quin sine minu' lehetit mailman/ nin mös mine lehetin heijet maliman."


maailmasta vetäytyminen oman porukan ja omien perinteiden ja uskomusten suojamuurin taakse ei ole Hengen yhteyttä, vaan hengen yhteyttä, omien kesken tunnettua sympatiaa ja arvostusta.

sinä tykkäät minusta, minä tykkään sinusta.

eivätkö pakanatkin tee samoin?



Jeesuksen katse ulottuu tässä rukouksessa Taivaan Isälle kauas tulevaisuuteen, kauas maailman ääriin asti, Jerusalemista alkaen...

"Mutta em mine waiwoin heiden edhestens Rucole/ waan mös nijnen edest/ iotca heiden Sanans cautta wskouat Minun päleni/"

sydämestä sydämeen, suun todistuksesta suun todistukseen ...

kuten tämä hengellinen laulu kertoo, yhteys kautta sukupolvien, suurena kirkkaana kaarena yli koko ihmiskunnan historian.

virsi 30
Maa on niin kaunis,
kirkas Luojan taivas,
ihana on sielujen toiviotie.
Maailman kautta
kuljemme laulain,
taivasta kohti matka vie.

Kiitävi aika,
vierähtävät vuodet,
miespolvet vaipuvat unholaan.
Kirkasna aina
sielujen laulun
taivainen sointu säilyy vaan.

Enkelit ensin
paimenille lauloi,
sielusta sieluhun kaiku soi:
Kunnia Herran,
maassa nyt rauha,
kun Jeesus meille armon toi.

Bernhard Severin Ingemann 1850.
Suom. 1887, Hilja Haahti 1903.
Virsikirjaan 1986.



Tämä yhteisö, yli maiden ja merten, yli sukupolvien saaton ... jotka heidän Sanansa kautta uskovat...

mitä Jeesus heille tässä pyytää?

ei mitään inhimillistä solidaarisuutta

ei mitään pientä sydämen syvyydessä olevaa liikahdusta, halataan veljeä, siskoa, eiks me rakasteta toisiamme Jumalan lapset!

ei vaan jotain aivan valtavaa

"Senpäle ette he caiki pite ychte oleman/ ninquin sine Ise minus olet/ ia mine sinus/ ette hekin pite mös meisse ychte oleman/"

samanlaista yhteyttä heidän kaikkien välillä, kuin on Jeesuksen Kristuksen ja Isän Jumalan välillä.

Pyhä Kolminaisuus tahtoo Jeesuksen omien olevan yhtä kanssaan.

aivan huikea juttu!




tuttuhan on tuo ajatus, "katsokaa kuinka me annamme yösijaa, tarjoamme ruokaa ja autokyydin, osoitamme rakkautta toisillemme, tästä maailma näkee, mitä on usko".

ja siltähän tuo voi näyttää, Jeesuksen sana

"Senpäle/ ette mailma wskois sinun lehettenexi minun"

Hengen yhteys osoittaa maailmalle, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen tänne, eikä tullut omia aikojaan ja omasta aloitteestaan.

miten nämä kaksi kuuluvat yhteen?


mutta pitäiskö nyt vaan kylmästi todeta, että väärin käsitetty sisäänlämpiävä narsistisen uskonnollisen yhteisön keskinäinen yhteys voi merkitä maailmalle juuri päinvastaista - vierottaa Jeesuksesta kerta kaikkiaan nuo tuomiohenkiset ulkopuolisten helvettiin (salaa) uskovat.



outoa jengiä nämä Jeesuksen omat.

mikä ihmeen kirkkaus heitä ympäröi, oman kansansa ja maailman pimeyteen hylkäämän Jeesuksen kirkkaus?

"Ja mine annoin heille sen kircaudhen/ ionga sine minulle annoit/ Ette hekin pite olema' ychte/ ninquin mekin ycte olema."


Jeesus yhdistää tässä sen jumalallisen kirkkauden, jonka Hän itse sai Jumalalta ja kristittyjen yhteyden.

Hän antaa sen kirkkauden omilleen, "että he yhtä olisivat"


"mulla on kirkkaampi kruunu kuin sulla, häh hää" on tietysti Jumalan lasten mielileikki!

mutta miten Jeesuksen antama kirkkaus ja pyhyys ja lähetystehtävä kaikkeen maailmaan voi yhdistää Hänen omiaan?


no silleen, että on yhdistävä tekijä.


"Mine heisse/ ia sine minus/ ette heiden pite oleman teudheliset yhdes/ ia ette Mailma pite tieteme'/ ette sine minu' lehetit/ ia Racastit heite/ ninquin sine minuaki racastit."


Minä heissä.

He Minussa.

näin he ovat täydelliset!

maailman pitää tietämän, että Jumala on lähettänyt Jeesuksen ja että Jumala rakastaa Jeesuksen omia samalla tavalla kuin Isä rakastaa ainoaa Poikaansa.

melkoinen, tämä Johanneksen evankeliumi.... pistää nöyräksi ja herättää kysymyksiä siinä missä antaa vastauksia.



tätä outoa Hengen yhdistämää jengiä yhdistää

- he ovat siellä, missä Jeesus on
- he näkevät siellä Jeesuksen kunnian
- Jeesuksen, joka ei oo mikään pikkumies, vaan joka oli jo ennen maailmankaikkeuden luomista Jumalan rakkauden kohde.



Ise/ Mine tadhon/ ette

cussa mine olen/ sielle heidhengi pite oleman iotcas minun andanut olet/

ette he minun Cunniani näkisit/ iongas minulle annoit/

Sille sine Racastit minua ennen Mailman alcua.

maailma ei tosiaankaan tunne Jeesusta vaikka on kuullut Hänestä paljon.

"Wanhurskas Ise/ ei ole mailma tundenut sinua/ Mutta mine tunsin sinun/ Ja nemet ymmersit ettes minun lehetit/"

Jeesus on opettanut valitut tuntemaan Jumalan nimen, ja aavistamaan mitä kaikkea se sisältääkin:

"Ja mine tein tietteuexi/ heille sinun Nimes/ ia teenghi tietteuexi/"

Näin, Jumalan nimen tiettäväksi tekemisen kautta, Jeesuksen omat saavat sen rakkauden, jolla Jumala rakastaa Poikaansa

Senpäle ette se Rackaus/ iollas minua Racastit/ heisse olisi/

ja Jeesuksen rukouksen viimeiset sanat koskettavat:

"ia mine heisse"



mitä tämä käytännössä merkitsee, siitä saamme paljon oppia Paavalin kirjeistä, esimerkiksi Korinttin ja Efeson nuorille seurakunnille.

mutta en lähde sinne nyt lainkaan.


kysyn mielessäni, ja varmaan sinäkin voit kysyä pienen kysymyksen, joka tuo meidät takaisin maan kamaralle.

"minkälaisesta Hengen yhteydestä saarnaaja Heikki Purtanen lauantai-iltana puhui?"


toisaalta voimme Johanneksen evankeliumin väkevän ja valoisan Sanan äärellä todeta

kun on puhe Hengen yhteydestä, on puhe siitä, että saamme olla Jumalan rakkauden kohteita Jeesuksessa Kristuksessa, Hän antaa tehtävän, Hän asuu meissä

tunnistamme toisemme Jeesuksen läsnäolosta yli kaikkien kristillisten kirkkokuntien suuntien ja lahkojen rajojen.

melkein ensi silmäyksestä

Hej! taidat tuntea Jeesuksen, katseesi kirkas kertoo sen


Virsi 319
Sä kuljet seurassa Jeesuksen,
sen kertoo katseesi riemuinen,
sen kertoo laulusi helkkyvä
myös murheen kyynelten keskellä.

Ei tunne rauhaasi maailma,
ei huomaa tielläsi kukkia,
se aallon leikkeihin kiintyen
ei tiedä helmistä syvyyden.

Vaan helmen sait sinä kalleimman,
se aarre on veri Karitsan.
Hän kuoli puolesta syntisten,
nyt kuljet vaatteissa autuuden.

Jo täällä riemusi Jeesus on,
maan päällä, laaksossa ahdingon.
Kun matka vaikea uuvuttaa,
hän armonlähteenä virvoittaa.

Se lähde auki on kaikille,
vaan monet kulkevat ohitse.
Ei maista korskea maailma
sen voimaa, rauhaa ja riemua.

Vaan kylmä, synkeä erämaa
tuon virran partailla virkoaa,
se valkoliljoiksi puhjeten
jo loistaa riemua autuuden.

Ja virtain varsilla kulkijat
näin toinen toistansa auttavat:
Oi nosta pääsi ja kultaisiin
taas katso taivasten kunnaisiin!

Siis riennä, ystävä, riemuiten
ja kasva armossa Jeesuksen.
Saat kerran porteista Siionin
hääriemuun astua sinäkin.

August Verner Jaakkola 1920.
Uud. Anna-Maija Raittila
virsikirjaan 1986.


Ehkä syvällisin tuntemani virsi Hengen yhteydestä perustuu alkukirkon ajoille, Didakheen (Opetus) sanoihin.


virsi 231
Maan sato elonaikaan
pelloilta korjataan,
ja jyvät yhteen liittyy,
kun leipä leivotaan.
Näin, Herra, yhteen liitä
sydämet kaikkien.
Luo kirkkoon yksi sielu
ja rauha taivainen.

Syksyllä viinirinteet
aurinko kypsyttää,
ja rypäleistä saadaan
taas uutta elämää.
Veresi pyhä voima
virratkoon meissä niin
ja kootkoon kaikki yhteen
hääjuhliin iäisiin.

1. säk. Anders Frostenson Didakhen ehtoollisrukouksen (n. v. 100) pohjalta 1936.
Suom. Per Boreman 1943,
Jaakko Haavio 1961.
Virsikirjan lisävihkoon 1963.
2. säk. Per Lønning 1973.
Suom. Anna-Maija Raittila 1979.
Virsikirjaan 1986.



no nyt siis riennämme iloiten sanomaan - niin tosiaan, yhteinen osallistuminen Ehtoolliselle on Jeesuksen omien valtava tuntomerkki.

buumm!

putoamme takaisin maan kamaralle.

Hengen yhteys

mutta tiettyyn rajaan asti, kukin viettää Herran ateriaa, syö sitä samaa Kristuksen ruumista ja juo sitä samaa Kristuksen verta omassa nurkassaan!

melkoinen oli tuo Jeesuksen rukous, ja melkoista surua me varmaan Hänelle osaamme tuottaa.

ihmeellinen on kärsivällisyytensä kanssamme, meidän lihallisten ja syntisten ihmisten

kyllä Paavalikin sen ymmärsi:



"Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: "Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi".

Mutta jos te purette ja syötte toisianne, katsokaa, ettette toinen toistanne perin hävitä."
Gal 5:14-15 KR 1938