Alaston kuolema ja Jeesus

Kuolema
Edmund Dulacin kuvitusta H.C. Anderssenin satuun Satakieli

Koska seksuaalinen vietti on Jumalan meihin luoma aivan perustava asia - olemme miehiä ja naisia - myöskin vanhat ihmiset ovat seksuaalisia.

On kahdeksankymppisiä nuoren vaimonsa kanssa lapsia saavia miehiä.

Eivät ne halut ja himot iän myötä haihdu, vaikka muuttaisivat muotoa. Tällaisiksi saviastioiksi meidät on luotu.

Kun kova lähtöhetki koittaa kristitylle, nuorelle tai vanhalle, monet saavat olla täysin tajuissaan ja lähteä näin tästä maailmasta ihmisten silmissä kunnialla.

Mutta eivät kaikki.

Joidenkin etenkin vanhaksi eläneiden ihmisten kohdalla, tai jonkin aivoihin vaikuttavan sairauden kohdalla, lähtö on kaikkea muuta kuin kunniallinen.

Jotkut vanhukset saattavat olla tästä tietoisia, ja suorastaan pelkäävät omalla kohdallaan, että niin ei kävisi.

Jotkut omaiset, läheiset kuolinvuoteella olleet, saattavat saada tästä niin ikäviä muistoja, että ne eivät tahdo lainkaan haihtua ja tuottavat murhetta vuosikymmentenkin jälkeen.

Kuoleva saattaa alkaa puhua rivoja.


Tämän maailman ihmisten kohdalla asia ei ole suuren suuri, samat jutut jatkuvat loppuun asti.

Mutta jos kuolinvuoteella makaa rakas isä, ahkera seuroissa kävijä, kaikkialla uskovana tunnettu ja arvostettu mies.

Missä on pyhitys?

Missä on sydämen puhdistaminen?

Missä on Jumalan Hengen voima, kun viimeisillä hetkillä ajatukset ovat taas naisissa - tai miehissä?





Herra Jeesus tulee tässäkin avuksi - mutta on hyvin suuri ero millaisessa hengellisessä ja opillisessa ympäristössä kuolemaa tekevän vuoteen lähellä olevat kristityt, rakkaat omaiset, ovat kasvaneet.

Jos nämä henkilöt ovat saaneet kunnollisen raamatullisen opetuksen ihmisestä, armosta, uudestisyntymisestä, pyhityksestä ja kilvoittelusta asia on toinen.

Jos heille on uskoteltu, että tämä vanha Aatami ja Eeva Jumalan Hengen voimalla on tapettu jo ennen kuolemaa, asia on toinen.

Jos heille on uskoteltu, että seuroissa kävijä voi elämäänsä parantaa ja päästä irti seksuaalisuudesta ja pahoista himoista parannusta tehden, anteeksipyytäen ja anteeksi todistuksen saaden, asia on toinen.


Evankeliumin käsittänyt ja alastoman ruumiin, sielun ja hengen rehelliseen katseluun tottunut suomalainen kristitty - Paavali-Augustinos-Luther linjalla - sanoo näin.

"Rakkaan isämme aivot ovat kuolemassa ja pinnalla olevat suojaukset ovat kaatuneet. Tällaista siellä alitajunnassa on hänellä - ja meillä kaikilla - ja tällaisena hän on elänyt keskellämme."

Nämä ihmiset osaavat, voivat ja heidän täytyy antaa kuolevan rivojen puheiden mennä oikeasta korvasta sisään ja vasemmasta ulos.

ei jäädä niitä muistelemaan tai mittailemaan kuolevan hengellisyyttä ja armon tilaan kuolevien aivojen alastoman totuuden paljastuessa.

vanhus voi näin myös luottavaisesti odottaa kuoleman tuloa, rukoillen Isältä hyvää ja rauhallista kuolemaa, varjelua pahasta äkkikuolemasta, ja sydämen salatuista asioista, jotka rakkaita tänne jääviä voisivat murehduttaa.

kaikille ei tätä armoa suoda ja kuoleman hetki voi olla vaikea.

kyse ei ole kuolevan pyhyydestä ja hurskaudesta, vaan siitä kirkkaasta valkoisesta vanhruskauden puvusta, jonka Jeesus Kristus on alastomalla kuolemallaan ansainnut.



Jeesuksen usko on järjenvastainen ja kuoleman voittava.

Raaka ja väkevä sana tästä on syyttömästi kärsivän Jobin kirjassa

"Mutta minä tiedän lunastajani elävän, ja viimeisenä hän on seisova multien päällä.

Ja sittenkuin tämä nahka on yltäni raastettu ja olen ruumiistani irti, saan minä nähdä Jumalan."

Job 19:25-26 KR 1933


aivan alaston kuolema - ilman ihoa, nahkaakin, joka sekin on yltä raastettu.


Virsi 516
Vuoden 1886 virsikirja

Hautaan kaikki kerran kaatuu, Kaikki näkee tuomion;
Vaikka ruumis mullaks maatuu, Sielu katoomaton on.
Kerran Herrans etehen Vaaditaan se tilillen Teoistansa,
puheistansa, Kaikist' ajatuksistansa.

Jesus, lastas silloin auta, Ett'en pelkoon nääntyisi!
Johda täällä Henken kautta, Ett'en harhaan eksyisi!
Asu, Jesus, minussa, Että pysyn sinussa! Ann' ett'
armohosi luotan, Henkes hedelmiä tuotan!

Surua vaan mailma tuopi, Hätää, tuskaa alati! Iloa
sun armos suopi; Sydän siitä syttyypi. Eikä kaikki vielä
tää; Paras toiseen eloon jää. Autuas, ken perii taivaan;
Ilo ijäinen siell' aivan!

Koska joutuu kuolon hetki, Tue mua armollas; Autuas
suo mulle retki Tuonne ilomajahas! Avaa ovi taivahan,
Isäs huoneen avaran! Armas Jesus, sielun' ylkä, Älä
armostas pois hylkää!

Lausu, Isä: "Pyhitetty Olet kautta Jesuksen, Poikan
kanssa yhdistetty, Otettu mun lapseksen'." Ole armias,
Herrani, Että tulla eteesi Tohdin, kiittäin hyvyyttäsi,
Kunnioittain nimeäsi.