Väärä syyllisyys

Jumalan pyhän armoistuimen eteen tulee paljon ihmisiä pyytämään anteeksi asioita, jotka ovat Jumalan heille antamia lahjoja.

Mikään anteeksi todistaminen Jeesuksen pyhässä nimeessä ja veressä ei vapauta väärästä syyllisyydestä.

Ihmisen sielun tuntijat puhuvat paljon tästä asiasta, neurooseista, pakkomielteistä, henkisistä ongelmista, syyllisyydestä, joka ei ole todellista.

Kyseessä on myös loukkaus Jumalan Majesteettia kohtaan, mutta ei Hän ilmeisesti loukkaannu - ymmärtää, mistä kenkä puristaa ja lähettää kyllä avun aikanaan.


Sillä mies, joka pyytää anteeksi vahvaa kiinnostustaan naisiin, on kuin mies, joka tulee Luojan eteen ja sanoo

"Herra, anna minulle anteeksi, että minulla on oikea käsi ja että minä sitä käytän".


Kun Herra on sen oikean käden armossaan hänelle luonut ja pitänyt terveenä.



Jumala on armossaan antanut seurakuntaan sielunhoitajia, jotka tunnistavat väärän syyllisyyden ja osaavat hoitaa ja ohjata hoitoonkin tarvittaessa.

sitten on saarnaajia, jotka saarnoissaan jakavat omaa syyllisyyttään liaten räkättirastaan kakallaan koko seuraväen mielet, lapsia myöten.

"pöntössä käyminen" ei ole sielunhoitoa, vaan ihmisten keksimä kultti, riitti, jossa todelliset ja väärät syyllisyydet kuitataan samaan puudutuspiikkiin.

hyvin vaarallista sekä uskovan että koko seurakunnan hengelliselle ja henkiselle terveydelle.



sillä kun ihminen tulee Herran eteen näin

anteeksi että olen olemassa

anteeksi etteivät vanhempani rakastaneet minua

anteeksi etten ole tarpeeksi hyvä

anteeksi että olen tällainen

anteeksi että loit minut tällaiseksi

anteeksi että olen musikaalinen

anteeksi että olen taiteellisesti lahjakas


vaan Jumalan avulla kuoletan näitä kaikkia syntejä minussa

enkä oikein onnistu



niin tarvitaan jotain muuta kuin "usko anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"


Virsi 480
Muista, Jeesus, minua
voimieni uupuessa.
Öin ja päivin sairaana
saanhan nytkin rukoilla.
Auta tuskan vaivatessa.
Sinä itse nöyrästi
kannoit oman ristisi.
Muista, Jeesus, minua.

Jeesus, kulje kanssani,
kun saan ahdistusta kantaa
enkä aina ymmärrä,
miksi täytyy kärsiä.
Neuvo, mikä voimaa antaa.
Tahdon kuulla ääntäsi,
ole lohdutukseni.
Jeesus, kulje kanssani.

Jääthän, Jeesus, luokseni,
muu ei riitä turvakseni.
Lempeällä kädellä
tuskan polte lievitä.
Anna valo matkalleni.
Huomispäivää tunne en,
sinä hoidat myöskin sen.
Jääthän, Jeesus, luokseni.

Rudolf Fredrik Emanuel Zetterquist 1936.
Suom. William Snell 1968,
Niilo Rauhala 1976.
Virsikirjaan 1986.