Larin Paraske

Inkeriläinen runoniekka Larin Paraske (1833-1904)

Kansallismielisille suomalaisille tsaarinajan lopulla on varsin tuttu inkeriläinen Larin Paraske (1833-1904). Hän näet osasi ulkoa yli 32,000 runoa ja lausui niitä uskomattomalla muistillaan Kalevalan rytmiin.

Jean Sibeliuksen Kullervo (Op. 7) sisältää hänen lähes hypnoottista runonlausuntaansa, Itkuvirsiä, kuvaavaa musiikkia ja sekä Albert Edefelt että Eero Järnefelt maalasivat hänen muotokuvansa. Hänen patsaansa on Hakasalmen puistossa Helsingissä (1949) ja Kaarelassa on Parasken mukaan nimetty katu.

Tyttö syntyi hyvin köyhään perheeseen Lempaalassa pohjois-Inkerissä. Isänsä Mikitta Mikitanpoika (1802–1851) oli lampuoti, maanomistajalta vuokrattua peltoa viljelevä mies. Äiti Tatjana Vasilovna (k. 1848) hoiti yksinkertaista kotia ja lapsia.

Larin solmi avioliiton itseään 20 vuotta vanhemman ja sairaalloisen Kaurila Teppananpojan kanssa 1853. Miehensä oli kotoisin Sakkolasta (Metsäpirtti) Viipurin läänistä. He saivat yhdeksän lasta, joista vain kolme eli aikuisikään asti.

Larin Paraske oli omasta köyhyydestään ja elämän ankaruudesta huolimatta sangen suuri apu niille, jotka ovat Jeesukselle rakkaita.

Omien lastensa lisäksi Paraske näet hoiti 50 orpolasta Pietarin seudulla ja perheensä sai tästä toimeentulon.

Kansallismielisiä suomalaisia kiinnostivat Karjalan runoniekat, sillä Elias Lönnrotin kokoamat Kalevala ja Kanteletar antoivat meille tunteen, että olemme kansa kansojen joukossa ja että meilläkin on historia ja kansalliseepos.

Tämän kansallista merkitystä tsaarin vallan alle Ruotsin kuninkaan käsistä joutuneille suomalaisille on nykyään Euroopan yhteisön aikana vaikea edes kuvitella.

Adolf Neovius niminen pappi oli liikkeellä runoniekkoja etsimässä ja tapasi hämmästyttävän muistin omaavan Larin Parskeen vuonna 1887.


A. Borenius-Lähteenkorva oli kirjoittanut vuonna 1877 muistiin 26 Parasken tuntemaa runoa.

Mutta A. Neovius ryhtyi tositoimiin ja maksoi Larinille ruplan tunnissa runojen lausumisesta. Näin hän tallensi käsin kirjoittaen kaikkiaan 1200 runoa, 1750 sananlaskua ja 336 arvoitusta!

Aikaahan siihen meni ja saamillaan ruplilla Larin Parske sai kotinsa pelastettua vasaran alta.

Paraske matkusti pastorin kanssa Suomeen ja vuosien 1891-1894 aikana he saattoivat runojen tallennustyön loppuun. Näinä vuosina Larin antoi julkisia runonlausunnan näytöksiä, jotka tulivat sangen suosituiksi ja siellä myös Jean Sibelius häntä sai kuulla.



On Suomi köyhä ja siksi jää...

Larin Paraske palasi kotiseudulleen Sakkolan Valaskaan 1894, eikä suomalaisten kiinnostus ja tuki häntä pitkälle taloudellisesti auttaneet.

1899 talonsa joutui sittenkin vasaran alle ja hän joutui muuttamaan naapurin saunaan asumaan - Suomalaisen Kirjallisuuden Seurvan vuodesta 1901 antama taiteilijaeläke ei myöskään auttanut taloudellisissa huolissa.

Larin Paraske kuoli köyhyydessä vuonna 1904, mutta hänet äänestettiin 87 merkittävimmäksi "suomalaiseksi" YLE:n äänestyksessä 2002.


(teksti on ohuesti kommentoitua yhteenvetoa engl.wikipedian )