torstai 7. heinäkuuta 2011

Risti vain kerskaus on mulla

Yksinäinen kalastaja Kinneretin järvellä (kuva)

Hiljainen kesätuuli painaa venettäni muille kalavesille, ohi Kalliosaaren isommille selille niin että Enonsaarikin jää taakse. En tiedä, mihin tuuli vie, mutta ainahan niihin verkkoihin jokunen outo kala tarttuu, jos ei aina Paimelan iso lahnan köriläs kurkkuun tarttuvine haaraisine ruotoineen. (Savustettuna aivan mainio!)

Tahdon tässä tuoda esiin erään näkökulman, hieman toisenlaisen näkökulman, rististä, jonka Jeesus joutui kohtaamaan Golgatalla.

Mielessäni soi tuttu hengellinen laulu

"Ristis luokse salli mun jäädä Jeesus aina.
Siinä kuormat kiusatun eivät enää paina.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.

Ristis luona armon saan. Rakkaus mun voittaa.
Ristis luona yöhön maan aamutähti koittaa.
Risti vain, risti vain...

Ristin luona Karitsan armohos mua sulje.
Täytä minut rauhallas, rinnallani kulje.
Risti vain, risti vain...

Ristis luona Jeesus sun toivon valvon kiitän,
kunnes enkel-lauluhun ääneni mä liitän.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla."


Monenlaiset ajatukset tulvivat mieleemme sanasta risti, oman elämämme raskaista taakoista, "rististämme", Jumalan lapsen saamaan pilkkaan ja ivaan, "ristiin" ja Jeesuksen ristiin Golgatalla.

Ristintie oli Jeesukselle äärimmäinen:

Eikö se, että hän nousi korkeuteen, merkitse, että hän oli laskeutunut alas, aina maan alimpiin paikkoihin?
Ef 4:9 KR 1992


Niin alhaalla ei kukaan kulje
ettei siellä Jeesus ois
Ei ketään Hän luotansa sulje
eikä karkoita yhtään pois

Maan alimpiin paikkoihin astui
Hän kantaen ristiään
ja viittansa verehen kastui
repi piikit ne puhtaan pään

Niin alas vei polkunsa mainen
tuo tuskien raskas tie
kuin missä vain syntinen nainen
sekä ryöväri yössä lie

Ei kieltäjän kurjankaan kohtaa
Hän vältä vaan luokseen käy
ja rakkaus silmistään hohtaa
eikä kostoa vihaa näy

Ja alemmas vieläkin tulla
Hän tahtois jos siellä ois
joku tunnolla haavoitetulla
hänet korjaisi taltehen


Ja todellakin.

Herramme Jeesus Kristus kohtasi ajallisen elämänsä lopussa julman ristin.

Elämän Herra kohtasi raatelevan kidutusvälineen, jota julmat roomalaisetkin pelkäsivät, ja käyttivät vain orjien surmaamiseen (ja kapinallisten).

Väline, joka tuli repimään Jeesuksen herkät siunaavat kädet, lävistämään ne jalat, jotka olivat kulkeneet Gennesaretin järven pinnalla, hidas kuoleman kauhu, yhä uusiutuva tukehtumisen tunne, raastava kipu ja tuska, häpeä ja pilkka.

Jeesus kohtasi siis synkimpiin ihmisen keksimiin liittyvän laitteen, jossa Perkeleen koko kauheus ja hirmuisuus näkyy - miten ihmistä rääkätään päiväkaudet ja hiljaa ja mahdollisimman tuskallsiesti tapetaan Jumalan luoma olento.


Tämän ristin Jeesus kohtasi.

Ja Hän muutti sen Jumalan voimalla voiton symboliksi, jota Perkele kaikkine joukkoineen vavisten pelkää ja pakenee!

Jeesus kävi maan alimpiin paikkoihin asti, oli vangittuna yöllä synkässä kallioluolassa vihollisten vartioidessa ja ilman pakopaikkaa.

Lähimpien ystäviensäkin hylkäämänä, yksin, Jumalan kääntäessä selkänsä syntiselle.

Ja minkä voiton Hän saikaan!

Ihmisen Pojan merkki näkyy nyt kaikkialla maailmassa voiton ja ylösnousemuksen armon ja anteeksiantamuksen merkkinä, iankaikkisen elämän merkkinä

Hyvyyden voimien merkkinä (vaikka tätä merkkiä on usein myös pahaan käytetty, me ihmiset kun olemme semmottia)


Meille tänään tämä merkitsee sitä, että saamme kulkea Kristuksen voittokulkueessa.

Se ei ole tämän maailman triumfia, jossa tämän maailman ihmiset taputtavat ja hurraavat.

Se on tulevan elämän voittokulkua, joka kulkee maan alimpiin paikkoihin asti.

Jeesuksen seurassa sinä kuljet ihmisen elämän synkimpiin loukkoihin, alkoholin, huumeiden, vankilan, syöpäsairaalan terminaaliosaston, armeijan verisen säteilevän taistelukentän kauhuihin.

Ja Hän saavuttaa sinun kauttasi voiton.

Katso, kyynelten laakso muuttuu lähteiden maaksi.

Katso, vaikka sinä kulkisit Kuoleman varjon maassa (tzal mavet) et sinä pelkäisi mitään pahaa.

Jeesus Kristus kävi itse Kuoleman kimppuun ja suurella äänellä huutaen antoi henkensä julmalla ristin puulla.

Niin kylmä on tämä maailma.

Mutta Jumala ei jättänyt hurskastaan pimeyteen ja yöhön ja pimeyden valtojen käsiin.

Katso, aurinko nousee, uusi päivä alkaa, aloita se Jeesuksen Kristuksen nimessä ja rukoile, että tämä päivä olisi Jumalan nimelle kunniaksi myös sinun elämässäsi!


"Ristis luokse salli mun jäädä Jeesus aina.
Siinä kuormat kiusatun eivät enää paina.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla.

Ristis luona armon saan. Rakkaus mun voittaa.
Ristis luona yöhön maan aamutähti koittaa.
Risti vain, risti vain...

Ristin luona Karitsan armohos mua sulje.
Täytä minut rauhallas, rinnallani kulje.
Risti vain, risti vain...

Ristis luona Jeesus sun toivon valvon kiitän,
kunnes enkel-lauluhun ääneni mä liitän.
Risti vain, risti vain kerskaus on mulla,
kunnes rauhan valkamaan täältä saan mä tulla."


Toivotan Nettiruukun väelle hyvää kesää ja hyviä kala-apajia Mestarin ohjatessa taitavasti veneitämme ja neuvoessa ja opettaessa ja lohduttaessa näillä suurilla kalavesillä.

Hän tekee meistä ihmisten kalastajia.

mikkoL


Kun Jeesus kulki Galileanjärven rantaa, hän näki Simonin ja tämän veljen Andreaksen. He olivat järvellä kalastamassa heittoverkolla; he olivat näet kalastajia.

Jeesus sanoi heille: "Lähtekää minun mukaani. Minä teen teistä ihmisten kalastajia."

He jättivät heti verkkonsa ja lähtivät seuraamaan Jeesusta.

Mk 1:16-18 KR 1992

Lähemmä, Jeesus, lähemmä vaan kaipaan mä ääntäsi kuuntelemaan. Sulje oi Jeesus armohosi. Siellä on turvaisi satamani.

Lähemmä vielä, lähemmä ain. Oi ota vastahan Vapahtajain. Syntiä tuskaa mulla on vaan. Vain Sinun luonasi rauhan mä saan.

Lähemmä yhä auta mua vaan tahtosi tietä ain noudattamaan. Sinulta lohdun mä ihmeisen saan. Luonasi olla mun suo ainiaan.

Lähemmä aina, lähemmä vaan, kunnes Sun taivaassa kohdata saan. lauluni silloin Herralle soi. Kiitosta armosta jonka Hän toi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti