vain yksi ainoa sana - filioque - "ja Pojasta"
mutta mikä sanaharkka!
tuo sana on lyönyt Jeesuksen Kristuksen kirkkoon syvimmän ja vaikeimman haavan veljien ja sisarten välille.
tuo sana on kuin hyinen jäätikön railo, joka erottaa lännen ja idän kristityt toisistaan niin kauas kuin länsi on idästä.
Kristuksen ruumiin vaikein ja yhä edelleen märkivä haava
filioque
mistä siis kristityt niin kamalasti että oikein verille asti tappelevat ja toisiaan kiroavat.
Pyhästä Hengestä
Nikaian-Konstantinapolin uskontunnustus on kaiken kristillisen opin perusta.
Nikaissa päätettiin vuonna 325 yhdessä sanamuodosta "Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään"
Konstantinapolissa siihen lisättiin vuonna 381 "joka lähtee Isästä"
Et in Spiritum Sanctum, Dominum, et vivificantem: qui ex Patre procedit.
tähän asti kaikki sulassa sovussa.
Isä on Jeesuksen Kristuksen Isä ja Pyhä Henki lähtee Isästä.
Espanja
Visigootit, itä-Saksan gootit, alunperin Gotlannin saarelta Ruotsin luota. He saivat 400-luvulla Rooman keisarilta luvan asettua Ranskaan ja pystyttivät kuningaskunnan Galliaan. Vuonna 500 nämä painuivat Pyreneiden yli Espanjaan ja ottivat siitä suuret alueet haltuunsa.
Baskit ja kantabrialaiset pitivät puolensa omilla kotiseuduillaan. Yhä vieläkin yrittävät...
Visigoottien pääkaupunki oli ensin Barcelona, mutta jo 511 Toledo melkolailla Espanjan keskipisteessä. Siellä asuu nykyään vähän alle 80.000 ihmistä.
sekä itä- että länsi-gootit olivat Areioksen oppilaita, areiolaisia kristittyjäm joita Nikaian kirkolliskokous erityisesti vastusti korostaen Jeesuksen Kristuksen täyttä jumaluutta.
Kuningas Liuvigild (525-586) oli viimeinen areiolainen visigoottien ruhtinas. Hänen jälkeensä visigootit omaksuivat Nikaian-Konstantinapolin opetuksen ja liittyivät suureen lännen kirkkoon.
Mutta mitäs ne espanjalaiset muuta kuin onkelmia!
(kuulostaako rumasti sanotulta inkvisition, juutalaisvainojen, konkivstadorien, ja jesuiittojen maasta. ah, Andalusia!)
Toledossa järjestettiin visigoottien pääkaupungissa suuri kirkolliskokous vuonna 589, Toledon kolmas kirkolliskokous.
Järjestäjänä toimi Sevillan piispa Leander (534-600), joka oli niin ahkerasti työskennellyt saadakseen areiolaiset visigootit suuren kirkon yhteyteen.
Kuningas Liuvgildin nuorempi poika ensimmäisestä vaimosta, Reccared I, hallitsi Espanjaa 586-601. Isän kuoltua piispa palasi välittömästi Toledoon ja saavutti opetuksellaan kuningas Reccaredin sydämen.
Vuonna 587 visigoottien valtakunta kääntyi Nikaian uskoon ja 589 Leander toi sinne koko maailman piispat suureen kokoukseen. Olosuhteet olivat juhlavat, olihan koko Hispania nyt oikeassa kristillisesä uskossa ja hylännyt areiolaisen kristologisen harhan.
Reccared I kääntyy Nikaisssa ilmaistuun uskoon JeesuksestaMuñoz Degrain 1888
Palacio del Senado, Madrid.
Kuningas Reccared I piti niin komean saarnan Jumalan Sanan arvosta, että sen on ilmeisesti pyhä Leander hänelle laatinut.
Leander itse piti kirkolliskokouksen lopulla juhlavan saarnan
Homilia de triumpho ecclesiae ob conversionem Gothorum
"Kirkon voittosaarna goottien kääntymisen johdosta"!
Mutta Espanjassa kun ollaan, ollaan tulisieluisia uskon asioissa.
Kirkko pisti heti käyntiin Espanjan juutalaisten vainot ja kuka vaan uskalsi olla areiolainen vanhaan tapaan joutui suuriin vaikeuksiin.
Johannes Biclaro (540-621) on visigootti, joka oli Gironan piispa Kataloniassa. Hän tallensi huolellisesti Toledossa toukokuusa 589 kokoontuneen kirkolliskokouksen tapahtumat ja asiakirjat. Näin tiedämme Johanneksen työn tuloksena yksityiskohtaisesti, mitä tuolloin tapahtui.
Toukokuun 4 kolmas Toledon kirkolliskokous alkoi kolmen päivän paastolla ja rukouksilla. (oliskos meidän kirkolliskokouksella tästä jotain oppimista?)
Neljäntenä päivänä Notaari luki kuningas Reccard I tunnustuksen joka lienee siis ollut piispa Leanderin laatima. Riemulla tuskin on ollut rajoja, kun mahtava visigoottien kuningas kääntyy oikeaan oppiin!
Paikalla olleet ulkomaiset piispat pyysivät sitten että espanjalaiset piispat vielä kerran julkisesti sanoutuisivat irti areiolaisuudesta.
Sitten kuninkaan johdolla päätettiin 23 kaanonista, joita koko kristillisen kirkon tuli kunnioittaa ja noudattaa.
Toledon kirkolliskokouksen 589 päätöksiä (kaanoneita)
1. tunnustetaan aiempien kirkolliskokousten kaanonit
2. lausutaan Konstantinapolin uskontunnustus muodossa
Credo in Spiritum Sanctum qui ex patre filioque procedit
5. areiolaiset piispat, papit ja diakonit eivät saa elää vaimojensa kanssa (selibaatti)
7. luettakoon piispan ruokaillessa Raamatun sanaa
9. areiolaiset kirkot hiippakuntien oikeaoppisten piispojen hallintaan
13. papisto ei saa käydä maallista oikeutta papistoa vastaan
14. juutalaisilla ei saa olla kristittyä vaimoa, rakastajatarta tai orjaa ja näistä liitoista syntyneet lapset on kastettava.
21. maallinen hallinto ei saa rasittaa papistoa eikä papiston orjia
22. hautajaisissa ei saa itkeä
23. pyhimysten juhlapäivinä ei saa tanssia ja laulaa, se on säädytöntä
sorry vaan että mieleeni tulee tästä Nilivaaran kirje.
ei mikään häikäisevä kristillisen uskon juhla, vaikka tuommoinen ilo oli Nikaian opin voitosta. nuo toisinuskovien ahdistelut varjostavat jotenkin tätä iloa.
mutta sellaista kai se on, kristinusko, etenkin Espanjassa.
yksipiippuista.
kannattaa huomata, että Toledon aikaan Espanjassa vallitsi vielä vanha roomalainen orjuus ja myös papeilla oli orjia.
varmaan huomasit latinaan jo tottuneena, missä piru iski.
sivusta, huomaamattomasti, aiheuttaen Kristuksen kirkolle äärimmäisen syvän ja vaikean vamman.
Toledon 3. kirkolliskokous 589 kuningas Rekkakuskin, eikun Reccared I kääntyessä nikaian uskoon.
kohta kaksi.
Credo in Spiritum Sanctum qui ex patre filioque procedit
filioque
siitäpä riemu repesi
Nikaia 325
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään
Konstantinapoli 381
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka Isästä lähtee
Toledo 589
Uskomme Pyhään Henkeen, Herraan ja eläväksi tekijään, joka lähtee Isästä ja Pojasta
ainahan maailma meitä kristittyjä syyttää.
mutta kyllä se oli ihan maailman politiikan arkipäivää, joka tämän jutun sai oikein helvetin lieskoihin syttymään.
Kaarle Suuri (742-814) oli todella suurmies, kuten kaikki tiedämme.
tämän maailman suurmies.
Eurooppa ja koko maailma olisi ihan toinen näköinen ilman Kallea.
Etevät poliitikot tietävät, mistä kansa tykkää ja osaavat vetää naruista, jotka toimivat.
Kaarle Suuri halusi hankaluuksia mahtavan Konstantinapolin ja Bysantin loisteliaan imperiumin kanssa.
Hänellä kun oli lähes koko Eurooppa ja ei kun siitä vaan, tätä maailmaa hallitsemaan.
Joten otetaan paavi avuksi päivänpolitiikkaan.
Rapsuta mun korvaa niin minä rapsutan sun korvaa.
Rooman aatelisto ei tykännyt että Leo III (paavina 795-816) oli tavallista kansaa, isä ja äiti Matti ja Maija. Sen verran olivat äkeissään, että lähettivät 799 paavi Leon kimppuun miehiä repimään häneltä silmät päästä ja leikkaamaan kielensä pois.
Ihan oikeesti.
Syyttivät myös kaikenlaisesta synnistä viatonta miestä.
Hollantilainen Magnus Forteman pelasti paavin hengen, joka ajettiin Roomasta luostariin. Sieltä Leo pakeni ja saapui Paderbornin kaupunkiin.
Juttelivat siellä Rooman tilanteesta ja Kaarle tietysti näki Suuren tilaisuuden.
Ja niin ennenaikaisesti voitostaan iloitsevat rooman ylimykset saivat vuonna 800 nähdä, kuinka tuo frankkien kunkku marssi kaupunkiin Leo III kultatuolissa.
Paavi Leo III puolestaan asetti Kaarle Suuren keisariksi, tehtävä jonka Konstantinapolin kuningatar Irene Ateenalainen olisi halunnut perinteen mukaan suorittaa.
Paavi Leo III kruunaa Kaarle Suuren keisariksi Roomassa joulupäivänä 800
Jean Fouquet 1461
No Kaarle oli rapsuttanut ja odotti vastapalvelusta.
Hän halusi nuijia Bysantin maan tasalle.
(tämä on muuten koko filoque tarinan punainen lanka, tuhota kreikkalais-ortodoksinen usko)
"Kuuleppas veikkonen", Kalle sanoi paaville, "harmi ettet oikein ilman silmiä näe etkä ilman kieltä osaa puhua, mutta pistäpäs tohon nimi alle että filioque on nyt osa kirkon pyhää uskontunnustusta."
Kallen ajatus oli, että paavi Leo III on niin monessa kiitollisuudenvelassa, että siihen sulkakynällä vaan rapsuttelee nimensä.
Näin Irene Ateenalainen ja koko Konstantinapolin kirkko ja keisari lyötäisiin harhaoppisiksi!
näppärää.
mutta Saatana yllättyi.
Sokea ja runneltu paavi Leo III oli Jumalan mies ja sanoi vuonna 800 kruunaamalleen tämän maailman hallitsijalle Kaarle Suurelle "kato, kun ei niin ei!"
Sen verran oli paavi äkeissään Kallelle ja tämän juonitteluille, että antoi kaivertaa oikein hopeatauluun alkuperäisen Nikealais-konstantinolaisen.
Ja väärentämättömiin hopeatauluihin antoi kirjoittaa
HAEC LEO POSUI AMORE ET CAUTELA ORTHODOXAE FIDEI
"Minä, Leo, laitoin tähän rakkaudesta ja puhtaan uskon puolustamiseksi"
rauha hänen muistolleen.
vuonna 1673 paavi Klemens X julisti Leon pyhimykseksi.
St Leo III
kansan mies
Jumalan mies
Bysantti
No Saatana on monien juonien taituri
Ei onnistunut lännestä Leo III kautta - tämä paavi rakasti totuutta eikä edes Kaarle Suuren loisto häikäissyt häntä.
Joten onnistui idästä Bysantin imperiumin kautta.
Ihmisten vallanhimon ja typeryyden avulla. Kirkonmiesten sokeuden avulla.
Ja mikä kirous tästä onkaan yli tuhanneksi vuodeksi tullut eikä ole vieläkään ohi.
Keisari Mikael III lyöttämä kultaraha
Saanko esitellä teille, hyvä pyhän Kolminaisuuden aiheen opiskelijat
Bysantin keisari Mikael III Juoppo
Täytyy vähän katsoa, miten lapsia kasvatetaan.
Mikael syntyi 19.1. vuonna 840 ja 20.1. 842 hänet kruunattiin Bysantin suurvaltion keisariksi. Kahden vuoden ikäisenä.
Isä oli kuollut joten äiti Theodora ja setä Sergios sekä ministeri Theoktistos hoitelivat että Mikaelilla oli kuivat pampersit ja tuttipullossa aina laatumaitoa, ja hoitelivat samalla upean Bysantin valtion asioita.
Pikkukaveri kuitenkin väistämättä kasvoi ja ihastui Bardas setään.
Bardas setä oli tosi kiva. Mikaelin luvalla hän murhautti ministeri Theotkistoksen 855 ja äiti ja sisko suljettiin luostariin 857. Oikein kiva setä teini-ikäisellä keisarilla.
Kun alkuun oli päästy niin siitä vaan. Itse arvovaltainen Konstantinapolin patriarkka Ignatius (797-877) joutui huonoihin väleihin Mikael III Juopon kanssa.
Patriarkka Ignatius ei katsonut hyvällä sedän hommia, joten Bardas yksinkertaisesti erotti hänet virasta 857 ja pisti maallikon, Fotiuksen, tilalleen patriarkaksi.
Arkipäivän politiikkaa.
Ja niin Saatana onnistui.
Valtansa tunnossa tämä maantieltä patriarkaksi nostettu Fotius heitteli rumia Rooman paaville ja sanoi, että filioque on harhaoppia.
uhh...
talking about stupidity
ja niin keisari Mikael III Juoppo, vallanhimoinen setänsä Bardas, ja kadulta poimittu patriarkka Fotius kokosivat vuonna 867 kirkolliskokouksen, jossa tuomittiin paavi Nikolauksen harhaoppiseksi.
ortodoksinen kirkko ei tästä mun tekstistä tykkää, koska heistä on kiva syyttää paavia.
mutta Leo III on aito pyhimys verrattuna patriarkka Fotiukseen.
Ortodoksinen kirkko pitää Fotiusta pyhimyksenä. Joten kirjoitukseni ei ole oikein siinä sävellajissa.
mutta yritän kirjoittaa niinkuin asiat ovat.
Konstantinapolin pyhä Fotius SuuriNo mites meidän Herramme suhtautui keisari Mikael III Juopon hommiin.
En minä ole tuomari.
Kerron vain mitä olen kuullut historian lähteistä.
15 vuotias Mikael oli äitinsä tossun alla (pisti myöhemmin emonsa luostariin lukokjen taakse).
Hän oli korviaan myöten rakastunut upeaan Eudokia Ingerinaan (840-882), josta myöhemmin tuli keisari Basil I vaimo ja monen keisarin äiti.
Vaan äitinsä ei tykännyt tytöstä ja vaimoksi valittiin hänen tahdostaan Eudokia Dekapolitissa.
Nuori Mikael ei oikein piitannut vaimostaan eikä heille syntynyt lapsia. Rakkaussuhde Ingerinan kanssa jatkui.
Hetkinen, mites tämä nyt oikein menee.
Eudokia Dekapolitissa on hyljättynä omissa askareissaan, virallisesi keisarinna miehensä kuolemaan asti. Mikael ei halunnut skandaalia kuningashuoneeseen eroamalla Eudokiasta vaikka äitimuori oli jo voimattomana luostarin muurien sisällä.
No, jos kaunis ja lahjakas Ingerina oli Basilin vaimo jo tässä vaiheessa niin?
No näin. Ingerina vietti aikansa keisarin rakastajattarena ja Basil vietti aikansa keisarin sisaren Theklan kanssa, jonka veli antoi hänelle seuralaiseksi.
Basil Makedonialainen tietysti oli otettu, että luostarista asti oli Thekla haettu hänelle puolisonsa korvikkeeksi. Nousi pojalle hattuun ja alkoi kertoa keisarille, että setä Bardas ei ole niin hyvä kuin Mikael luulee.
Kertoo meille aika paljon Mikaelin luonteesta, että antoi 866 Basilin murhauttaa setänsä Bardasin, eikö niin. Ja näin Basilista tehtiin kakkos-keisari.
Ja arvaamme melkein Mikaelin lopunkin... Leo oli Ingerinan ja Mikaelin laiton poika, jonka Mikael halusi keisariksi.
Basil, Ingerinan virallinen puoliso, antoi murhauttaa Mikaelin tämän nukkuessa 867 ja nousi itse keisariksi.
sen pituinen se.
Mikael III murhauttaja Basil I. Constatine ja Eudoxia IngerinaKultainen solidus n. 882
filioque
tämmöinen räkäinen tarina on tämä filioque
riita Pyhästä Hengestä
voihan nenä.
no. Pyhä Fotius oli kironnut paavi Nikolauksen "filioque" harhaopin tähden.
Ei se siitä sen kummemmaksi parantunut, piru oli päässyt idän ja lännen väliin katalalla juonella ja itse Nikaian Konstantinapolin uskontunnustuksen kautta.
Ja niin vuonna 1054 Kristuksen ruumiiseen iskettiin kauhea vamma, kirkon läntinen ja itäinen johto kirosivat toisensa helvettiin.
Paavi Leo IX (1002-1054) Roomassa lännessä ja Uudessa Roomassa patriarkka Mikael I Cerularius (1000-1059)idässä Konstantinapolissa.
Konstantinapolin patriarkka Mikael Cerulariushelvettiin.
Kumpikaan kirkkoruhtinas ei elänyt kauaa tuon jälkeen, paavi Leo IX kuoli saman vuonna, patriarkka Mikael I Cerularius viisi vuotta myöhemmin.
saivat sitten kertoa ihan silmästä silmään Herralle Jeesukselle, mikä tässä Pyhän Hengen lähettämisessä niin kauhiasti mättää.
mitäs se mikko vanhoja juttuja jauhaa, 1054 on ennen kuin Turun tuomiokirkosta oli edes arkkitehdin piirustuksia.
no.
kun se vamma ei parantunut.
täällä Jerusalemissa 910 vuotta myöhemmin
jees
yhdeksän sataa ja kymmenen vuotta myöhemmin
1964
Rooman paavi ja Konstantinapolin patriarkka tapasivat ensimmäisen kerran toisensa tuon vanhan kirkonkirousten jälkeen.
useimmat teistä tämän lukijoista olitte jo syntyneet tuohon aikaan.
filioque
katsokaa, kuinka ihana asia - Isä Jumala lähettää Pyhän Hengen ja Poika puhuu siitä, kuinka Isä ja Hän tulevat asumaan luonamme.
Ja millaisen verisen ja karmean murhaavan riidan tästä opinkappaleesta olemme onnistuneet saamaan aikaan.
iloitsemme siitä, että Jeesus on Isän oikealla puolella. Voittajana.
ehkä unohdamme, että Hän kärsii yhä.
olemmehan me Kristuksen ruumis ja Hän on pää.
tai ainakin pitäisi olla.
kyllä näitä viransijaisia ja lomittajia on löytynyt maan päältä.
ajatelkaa miten ihana asia, "ottakaa Pyhä Henki, kenen synnit te anteeksi annatte niille ne on annettu anteeksi"
ja miten järkyttävän räkkäkesän olemme siitä porotokan päälle kehitelleet, opinkappaleen.
"vain meillä on Pyhä Henki, teillä ei ole häh häh hää, menkää helvettiin eriseuroinenne"
just niinkuin paavi ja patriarkka
essut ja vanhoilliset
Jeesus kärsii yhä
monet kyynelet on saanut vuodattaa ja ylimmäisenä pappina rukoilla Isää että he yhtä olisivat
ja me vähät Hänen kärsimyksestään ja tahdostaan piittaamme.
tekisi tähän litaniaan mieleni sano, ja sanonkin
voi helvetti.
kun paavi ja patriarkka, piispat ja papit, Lapin vanhimmat ja SRK johto tapella nuhistavat niin kyllähän kansa sitä katselee ja ottaa kantaa
meille on jäänyt kieleenkin muisto tuosta hurjasta filioque sodasta joka yhä jatkuu
hokkus pokkus filiokkus
Savolaisittain asiasta on kerrottu näinkin, asian melkein oikein ymmärtäen...
Hokkus pokkus filiokkus
Rooman ja Bysantin johtajat eivät mahtuneet yhteen kirkkoon. Paavin lähettiläät jättivätkin sitten 1054 Hagia Sofian alttarille pannapaperin itäisille uskonveljilleen.
Frankkien ja germaanien keskuuteen levisi roomalaiskatolinen, slaavien pariin kreikkalaiskatolinen oppi.
Edellisille messuttiin latinaksi, jälkimmäisille kreikaksi, sitten kirkkoslaaviksi.
Venäläiset omaksuivat Rooman perinnön vaalijan roolin.
Kaukaiset satakuntalaiset, suomalaiset, hämäläiset ja karjalaiset klaanit alkoivat saada ensimmäisen vuosituhannen jälkipuoliskolla kristillisiä vaikutteita niin lännestä kuin idästäkin.
Saimaan alueen eräihmiset saivat kristillisen ensisuudelman ehkä ortodoksisilta tsasounamiehiltä. Seudulla liikkui myös hämäläisiä.
Heille tarjottiin Vanajan linnassa ehtoollista latinaksi: hoc est corpus eli tämä on ruumis!
Varmuuden vuoksi hämäläiset kävivät pesemässä kasteen pois läheisessä Katumajärvessä, mutta ottivat käyttöön uuden taikasanan: hokkuspokkus ja jatkoksi vielä: filiokkus, latinan filioque eli pojalle kaa!
Raimo Kerman
Rooma ja Bysantti kohtaavat Kallavedellä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti