Häävaatteet

Ja Jesus vastaten puhui taas heille vertauksilla, sanoen:

Taivaan valtakunta on kuninkaan vertainen, joka teki häitä pojallensa,

Ja lähetti palveliansa kutsumaan kutsutuita häihin, ja ei he tahtoneet tulla.

Taas hän lähetti toiset palveliat, sanoen: sanokaat kutsutuille: katso, minä valmistin atriani, härkäni ja syöttilääni ovat tapetut, ja kaikki ovat valmistetut: tulkaat häihin!

Mutta he katsoivat ylön, ja menivät pois, yksi pellollensa, toinen kaupallensa.

Mutta muut ottivat kiinni hänen palveliansa, ja pilkkasivat heitä, ja tappoivat.

Mutta kuin kuningas sen kuuli, vihastui hän, ja lähetti sotaväkensä, ja hukutti ne murhamiehet, ja heidän kaupunkinsa poltti.

Silloin hän sanoi palvelioillensa: häät tosin ovat valmistetut, mutta kutsutut ei olleet mahdolliset.

Menkäät siis teiden haaroihin, ja kaikki, jotka te löydätte, kutsukaat häihin.

Ja palveliat menivät ulos teille, ja kokosivat kaikki, jotka he löysivät, pahat ja hyvät; ja häähuone täytettiin vieraista.

Niin kuningas meni katsomaan vieraita, ja näki siellä yhden ihmisen, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

Niin hän sanoi hänelle: ystäväni, kuinkas tänne tulit, ja ei sinulla ole häävaatteita? Mutta hän vaikeni.

Silloin sanoi kuningas palvelioille: sitokaat hänen kätensä ja jalkansa, ottakaat ja heittäkäät häntä ulkoiseen pimeyteen; siellä pitää oleman itku ja hammasten kiristys.

Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut.

Silloin Pharisealaiset menivät pitämään neuvoa, kuinka he hänen sanoissa solmeaisivat.


Matteus 22:1-14 Biblia 1776



Jeesuksen vertaus on niin merkillinen ja voimakas, että se tarttuu kuulijan mieleen kuin takiainen. Tämän Opettajan seurassa tyhminkin oppii, niin taitava Hän on asettamaan sanoja lauseiksi.

Herra puhuu vertauksilla, ja ne ovat silleen kuin timantteja, että riippuen vähän mistä suunnasta valo tulee aina näky on toisella tavalla opettavainen ja kaunis. Tutkimista riittää koko elämän ajaksi.

Jumalan Sana kun on niin osaa puhua kaikilla ihmisten tuntemilla kielillä ja vähän muillakin ja tavalla, joka menee perille.


Esikoislestadiolaisen herätysliikkeen keskeinen ajatus on, että Jumala ei ole mielistynyt ihmisten koreiluun. Apostoli neuvoo naisia pukeutumaan yksinkertaisesti ja ilman turhaa koreilua, että heidän kauneutensa olisi sisäisen ihmisen kauneutta eikä ulkonaisia minkkejä ja stiletti-korkoja.

Aivan samaan tapaan kuin juutalaisuudessa ja islamissa esikoislestadiolaiset saarnaajat tahtovat antaa naisille käytännön ohjeita kuinka tulee tätä Jumalan tahtoa toteuttaa.

Pukeutumisesta ja hiusten kampaamisesta ja kähertämisestä, ehostamisesta, hameen pituudesta, huivin väreistä riittää saarnaajille aihetta ja seuraväki hiljaisena kuuntelee ja painaa ohjeita mieleensä, miten olla Herralle mieliksi myös pukeutumisen suhteen.

Myös miehille annetaan joskus pukeutumista koskevia neuvoja ja ohjeita. Olen kuullut, että joku elämässä pitemmälle päässyt esikoislestadiolainen mies (ja heitä on paljon) saattaa kietaista kravatin kaulaan kun lähestyy autollaan tärkeää työkokousta tai tapaamista.

mutta seuratuvassa etenkin pukeutumisella tahdotaan noudattaa ohjeita ja sääntöjä, joita kristittyjen parhaaksi tässä kristillisyydessä halutaan antaa.


koetin kerran kysyä ranskalaiselta juutalaiselta ystävältäni jotain hänen ruokailustaan, kosher jutuista eli puhtaan ruoan syömisestä, niin hän hieman terävästi sanoi "oletko sinä minun rabbini?"

toisin sanoen, hänellä on oma rabbinsa joka antaa ohjeet banaanin siunaamisesta ja saako katkarapuja syödä (ei) ja mikä viini soveltuu pääsiäispöytään.

minusta vastaus oli ihan hyvä.

en ulkopuolisena lumiukkona yritäkään olla esikoislestadiolaisten rabbi, heillä on omat saarnaajansa, jotka parhaansa mukaan tahtovat seuraväkeä johdattaa kaidalla tiellä ja uskossa.



Jeesuksen vertauksen yllättävin kohta on, että kun kuningas on lopulta puoliväkisin raahannut kuka vain kadulla sattuu kulkemaan häävieraat komeisiin juhliinsa - ja loukkaantuneena pistänyt matalaksi noiden ensin kutsuttujen talot - hän vielä kiukustuu.

ei mene nämä häät nyt oikein putkeen.

siellä on häävieras, joka ei ollut vaatetettu häävaatteilla.

no nyt saatamme hieman raapia hiuksiamme.

jos kuninkaan lakeijat raahaavat kadulta hyvät ja pahat, rikkaat ja köyhät, joita nyt sattuu olemaan siinä jonnekin menossa tai jostain tulossa, niin eikös sieltä lumpuissa joku kerjäläinen saata tulla sisään?

ilman siistejä häävaatteita, säädyllisiä ja asiaan kuuluvia.

tuntuisi että noin voisi käydä.


pelkään, että tämä ei kuitenkaan ole ensimmäinen kysymys, joka tulee esikoisten seuratuvassa istuvan kristityn mieleen, etenkin naisen.

opetus on kuulemani mukaan sellaista ollut jo kauan, että ajatukset menevät toisaalle.

siellä penkissä istuva iloinen nutturapäinen tyttönen, teini-ikäinen kaunotar huivinsa alla, ehtoisa emäntä maalaistalonsa raikkautta huokuen, kaupunkilaisrouva uhkean povensa kanssa, harmaahiuksinen vanhuskin

ajatuksensa menevät omaan pukeutumiseen.

olenko minä näissä tässä ja nyt olevissa hääjuhlissa, juhannusseuroissa tai mikkelin seuroissa, pukeutunut niin, että Kuningas ei heitä minua yön synkeään pimeyteen?

ihan konkreettisesti, onko hameen helma riittävän pitkä, onko hiukseni oikein laitettu, olenko apostoli Paavalin sanojen valossa häävaatteissa.



miehet taitavat päästä helpommalla, kunhan on tavan mukaiset eikä liian poikkeavat koreat vaatteet yllään.

tämä on ulkonaista, mutta tästä saattaa ajatus lentää sitten muuhunkin vaellukseen.

onko napit kiinni kauluksessa - olenko muutenkin elännyt tämän kristillisyyden neuvojen mukaan.

no, muistuupa viime viikolta mieleen yksi juttu, joka ei varmaan ollut Kuninkaan tahdon mukainen.

ja tulee sitten tämän asian käsittelyn aika ehkä hiljaisessa sydämen huokauksessa Jeesuksen puoleen "anna anteeksi" tai pään painamisena alas ja hiljaisena pyyntönä saarnaajan luona "saanko vielä uskoa"

ja sitten se ihana evankeliumin sana että "Jeesuksen nimessä ja veressä saat uskoa kaikki syntisi anteeksi" joka vapauttaa tästä omaatuntoa painavasta asiasta.

ja seuraavassa kokouksessa on emännälläkin sitten vähempi pinkki käsilaukku.


etevänä Opettajana Jeesus ei anna meille kovin paljon aineksia ratkaista tätä ongelmaa, miten se kuningas nyt noin tekee vieraalleen.

sen sijaan Hän sanoo varsin omituiset loppusanat

"Sillä monta on kutsuttu, mutta harvat ovat valitut."


tämä johtaa ajatuksemme siihen mahdollisuuteen, että siellä esikoisten seuroissa ja siellä luterilaisen kirkon jumalanpalveluksessa ja siellä körttien seuroissa ja siellä ortodoksien tsasounassa

on koolla häävieraita, joista joillain on yllään häävaate ja toiset ovat siellä omissa hepeneissään.



Jeesuksen vertauksen ei tulisi johtaa seuraväkeä tutkimaan naapurin huivia tai vieressä istuvan käsilaukkua tai muistelemaan meidän Matin kravattia.

sen tulisi johtaa seuraväki kysymään, mistä saisin sellaiset häävaatteet että ne kelpaavat Kuninkaalle.


Virsi 276
Jeesuksesta laulan,
Jeesuksesta vaan,
jolta syyni suuret
anteeks sain ja saan,
jolta syyni suuret
anteeks sain ja saan.

Hän mun syyni suuret
poisti verellään,
otti synnin orjan
armoon, elämään,
otti synnin orjan
armoon, elämään.

Katkoi verkot valheen,
kahleet kuoleman,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan,
vangin vapautti,
laps oon Jumalan.

Lapsi oma Herran,
taivaan kuninkaan,
kruunun perin kerran,
valtakunnan saan,
kruunun perin kerran,
valtakunnan saan.

Pääsen asukkaaksi
kultakaupunkiin,
viedään vierahaksi
häihin iäisiin,
viedään vierahaksi
häihin iäisiin.


Simo Korpela 1913.
Virsikirjaan 1986.




Sana tänään

torstaina, 14.05.2009


Joh. 13:34
Jeesus sanoo:
"Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne!"



Pirkko Valkama

Jeesuksen aikana kirjanoppineet korostivat sitä, että oli oltava aina valmiina kuolemaan. Heillä oli ainakin kaksi tähän liittyvää kertomusta. He kertoivat vertausta kuninkaasta, joka kutsui alamaisensa pitoihin kertomatta tarkkaa ajankohtaa. Kutsun johdosta viisaat varustautuivat juhlapuvulla. Mutta tyhmät ajattelivat, että ennättää sitä varustautua sitten kun tulee juhlan aika. Kun juhlakutsu sitten tuli yllättäen viisailla oli juhlapuku valmiina kun taas tyhmät menivät juhlaan valmistautumattomina

Toisessa kertomuksessa kuningas antoi kaikille kutsutuille juhlapuvun, mutta toiset likasivat ja repivät sen arkiaskareissa ja heillä ei sitten ollut enää juhlapukua.

Jeesuksella oli varmaan nämä kertomukset taustalla kun hän kertoi oman vertauksensa

Pirkko Valkama

Kreivi Nikolaus Ludwig von Zinzendorf (1700-1760)

Kreivi Ludvig von Zinzendorf 4.2.1742

Tämä Jeesuksen vertaus tuo mieleen hänen ennustuksensa: ”Te näette Abrahamin ja Iisakin ja Jaakobin ja kaikki profeetat Jumalan valtakunnassa mutta huomaatte, että teidät itsenne on suljettu ulos” (Luuk. 13:28).

Ketkä oli suljettu ulos? Ehkä pahuuden lapset? Ei, vaan valtakunnan lapset, sillä Jeesus sanoo toisessa yhteydessä: ”Ne, joiden oli määrä periä valtakunta, heitetään ulos pimeyteen” (Matt. 8:12).

Tämä selviää tarkemmin seuraavassa:
Vertauksessa kuninkaan pojan häistä Jeesus sanoi: ”Kun kuningas tuli sisään katsomaan juhlavieraitaan, hän näki siellä miehen, jolla ei ollut hääpukua”
(Matt.22:11).

Kysymys on siitä, ketä tämä mies edustaa, kenen vertauskuva hän on?

Hän ei ole vertauskuva sellaisista ihmisistä, jotka kulkevat laveaa tietä kadotukseen. Hän ei ole vertauskuva niistä ihmisistä, jotka viettävät jumalatonta elämää ja jotka ilmiselvästi näyttävät kulkevan kohti kadotusta. Vertauksen mies kuvaa pikemminkin niitä ihmisiä, joita Jumalan lapset kutsuvat kääntyneiksi ja joilla on Jumalan lapsen piirteet.

”Kuinka saatoit tulla tänne ilman häävaatteita?” kysyi kuningas. Vertauksen mies ei sanonut mitään. Hänen vaikenemisestaan me näemme, että hän ymmärsi, mitä oli tapahtunut. Hän ymmärsi, mitä kuningas tarkoitti kysymyksellään ja hän tiesi, että siihen ei voinut vastata.

Näyttää siltä, että vertauksen mies olisi voinut antaa kuninkaalle hyvän vastauksen. Kuningashan kysyi: ”Kuinka saatoit tulla tänne?” Mies olisi voinut vastata: ”Minut kutsuttiin tänne.”

Jos kuningas sitten olisi jatkanut: ”Miksei sinulla ole kaunista pukua ylläsi?”, niin mies olisi voinut vastata: ”Mistä me ihmiset, joita tänne kutsuttiin teiltä ja aitovieriltä, olisimme saaneet kauniita vaatteita? Meidäthän kutsuttiin sellaisina kuin olimme, kerjäläisinä, sokeina ja rampoina. Mistä olisimme saaneet vaatteet? Niin kuin nuo muut tulivat tänne ryysyissään, niin tulin minäkin.”

Tuollaiseen vastaukseen kuningas ei olisi voinut mitään sanoa, jos kyse todella olisi ollut kauniista vaatetuksesta. Siksi hääpuvun täytyy merkitä jotakin muuta kuin kaunista pukua, kaunista vaatetta. Hääpuku ei tarkoita kaunista pukua.

Kuninkaan kysymys ei tarkoittanut: ”Kuinka saatoit tulla tänne ilman kauniita vaatteita?”

Sen sijaan kuninkaan kysymys tarkoitti: ”Sinulla ei ole ylläsi samanlaista vaatetta kuin muilla vierailla on.”

Keräjäiset ja muut olivat nimittäin kaikki vaatteissa, jotka oli annettu heille talon puolesta.
Vertauksen mies oli ainoa poikkeus. Hänellä ei ollut tätä pukua.

Miksei hänellä ollut tätä lahjapukua? Epäilemättä siksi, että sisälle tullessaan hänellä oli ollut yllään kauniimpi puku kuin kenelläkään toisella tulijoista.

Oli ollut helppo saada kerjäläiset, sokeat ja rammat ymmärtämään, että he tarvitsivat eri vaatteet kuin mitä heillä tullessaan oli yllään. Kun he astuivat juhlasaliin,he kiittivät Jumalaa siitä, että heille oli annettu lahjaksi puku, josta he eivät saaneet maksaa mitään.

Mutta kun hyvin pukeutunut mies tuli paikalle, hän katsoi muita taloon menijöitä ja sanoi: ”Minun vaatteeni näyttävät paljon paremmilta kuin noiden muiden tulijoiden. Minä en tarvitse mitään muuta. Prinssikään ei häpeilisi minun vaatteissani.”

Mutta kun kuningas tuli vieraitten joukkoon hän näki yhden miehen ilman sellaista pukua, joka tulijoille oli kuninkaan toimesta annettu.

Rakkaat ystävät, älkää ajatelko, että minä olen tämän keksinyt. Maassa, jossa Vapahtaja puhui vertauksensa, oli sellainen tapa, että jokaiselle hääjuhlaan saapuvalle ja jokaiselle, jonka joku merkittävä henkilö oli kutsunut luokseen, annettiin vierastaloon tullessa juhlavaate.

Käytännössä tämä tapahtui niin, että tulijan omien vaateiden päälle pantiin juhlavaate.

Turkissa tätä vaatetta kutsutaan nimellä ”pelz” ja ”caftan” ja yhä vielä [1700-luvulla] tämä tapa on yleinen Lähi-idässä. Jos jonkun suurvallan lähettiläs tai vaikka itse Rooman keisari olisi kutsuttu juhlaan, hänen pitäisi pukea ylleen juhla-vaate, joka hänelle tuollaisessa juhlatalossa annetaan.

Nyt sinä voit ymmärtää, miksi hyvin pukeutunut häävieras ei ottanut vastaan talon tarjoamaa juhlavaatetta. Nyt voit nähdä, miksi kuningas puhutteli miestä niin kuin puhutteli. Miehen sydän kertoi, ettei hän voinut vastata kuninkaan kysymykseen. Hän näki, miten suunnattoman paljon juhlavaate merkitsi. Häntä alkoi kauhistuttaa kun hän tajusi, että hän oli ollut väärässä, mutta nyt oli myöhäistä


-- Ote kreivi Ludvig von Zinzendorfin saarnasta 4.2.1742. (Suom. POM) --



Elämänvaiheita
Nikolaus Ludwig von Zinzendorf syntyi Dresdenissä 26. toukokuuta 1700. Hänen isoäitinsä oli harras pietisti ja P. J. Spenerin ystävä. Tätä kautta hän sai kosketuksen pietismiin. Hän kävi koulun (1710–1716) Hallessa August Hermann Francken koulussa, jossa vaikutti Hallen pietismin nimellä vaikuttanut kristillinen herätysliike. Perheen painostuksesta hän siirtyi opiskelemaan lakia Wittenbergiin. Siellä hän tapasi ortodoksiluterilaisia eli puhdasoppisia luterilaisia ja huomasi pietismin ja ortodoksiluterilaisten välillä vallinneen jännitteen. 1722 hän avioitui Dresdenissä Ermuthe Dorothea von Reussin kanssa. Heidän perheeseensä syntyi 12 lasta. Zinzendorf kuoli 9. toukokuuta 1760.


Tutustutuminen pietisteihin ja ortodoksiluterilaisiin vaikutti hänen myöhempään elämäänsä. Hän huomasi, että kaikista erimielisyyksistä huolimatta heillä oli samanlainen uskonnollinen pohja. Hän irtautui 1730-luvulla pietisteistä ja hylkäsi monia pietistisiä korostuksia. Hän muodosti böömiläiselle maatilalleen ekumeenisen seurakunnan, jonne hän otti suojelukseensa hyvin erilaisista kristillisistä liikkeistä ja opeista tulleita ihmisiä. Tämä liike sai nimen herrnhutilaisuus, joka tarkoittaa "Herran katseen alla". Hän suvaitsi kaikki hyvinkin erilaiset opilliset painotukset. Zinzendorfin maatilalla oli 1700-luvulla jopa viisisataa schwenckfeldiläistä.