Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan edessä; sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Ja kuin hän sen avasi, niin seisoi kaikki kansa.
Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi nostetuilla käsillä: amen! ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa kasvoillansa maassa.
Ja Jesua, Bani, Serebia, Jamin, Akub, Sabtai, Hodija, Maeseja, Kelita, Asaria, Josabad, Hanan, Pelaja ja Leviläiset opettivat kansan lakia ymmärtämään; ja kansa seisoi alallansa.
Ja he lukivat Jumalan lakikirjan selkiästi ja niin ymmärrettävästi, että he ymmärsivät, mitä luettiin.
Ja Nehemia, joka on Tirsata, ja Esra pappi, kirjanoppinut, ja Leviläiset jotka kansan opettivat ymmärtämään, sanoivat kansalle: tämä päivä on pyhä Herralle teidän Jumalallenne: älkäät murehtiko ja älkäät itkekö! sillä kuin kansa kuuli lain sanat, niin he kaikki itkivät.
Ja hän sanoi heille: menkäät ja syökäät lihavaa, ja juokaat makiaa, ja lähettäkäät niille myös osa, joilla ei mitään ole valmistettu; tämä päivä on pyhä meidän Herrallemme, sentähden älkäät murehtiko; sillä Herran ilo on teidän väkevyytenne.
Ja Leviläiset vaikittivat kaiken kansan ja sanoivat: olkaat ääneti, sillä tämä päivä on pyhä, älkäät murehtiko!
Ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, ja lähettämään osia ulos, ja tekivät suuren ilon; sillä he olivat ymmärtäneet ne sanat, jotka heille olivat ilmoitetut.
Nehemia 8:5-12 Biblia 1776
Eikö olekin huikea tämä Nehemian kirjan kohta!
Jumala on rankaissut hirvittävällä tavalla omaa kansaansa, kuten Hän pyhien profeettojensa kautta oli sanonut tekevänsä. Luopumusta, liiton rikkomista, epäjumalanpalvelusta ei katsottu loputtomiin. Viikunat olivat mädäntyneet, omaksi kihlattu oli langennut haureuteen, ei ollut tervettä kohtaa missään.
Israelin kahdestatoista heimosta kymmenen oli tuhoutunut Assurin miekkaan. Jerusalem oli ihmeellisesti pelastunut, mutta senkin vuoro koitti. Babylonian suurkuningas Nebukadressar oli polttanut Jumalan temppelin, kuningas Sidkian pojat oli tapettu hänen silmiensä edessä ennenkuin hänen silmänsä puhkaistiin ja hengissä säilyneet oli viety pakkosiirtolaisuuteen Baabelin virtain rannoille itkemään.
Israelin Jumala oli kuitenkin jättänyt jäännöksen. Profeettojen hurjan tuomionjulistuksen seassa oli ollut myös lupauksen sanoja.
Ja niin kahden sukupolven elettyä pakkosiirtolaisuudessa tuli uusi kuningas, Persian akhmenidien mathava Koores, joka valloitti Babylonin ja kaatoi Marduk jumalan patsaat.
Persian kuningas antoi käskyn, että pakolla Juudeasta siirretty väestö saa palata takaisin kotimaahansa.
Ja niin alkoi melkoinen yli tuhannen kilometrin evakkojen matka takaisin Luvattuun maahan, kärri toisensa jälkeen, maallinen omaisuus mukana, isoäiti aasin päällä ratsastaen, kun ei jaksa kävellä.
Nuorta väkeä, joka on syntynyt Babyloniassa eikä ole koskaan Israelin maata nähnyt, vanhempaa väkeä, jotka muistavat vielä äidin kertomuksia iltaisin kun mennään nukkumaan, millainen se oli se kaukainen kotimaa.
Herra Jumala herättää näiden ihmisten keskelle viimeisen kerran Vanhan liiton profeettoja, jotka rohkaisevat ja neuvovat.
Herra antaa kansalle myös eteviä johtajia, joista kuuluisin on kirjanoppinut Esra ja toinen tämä Nehemia.
Ensimmäinen asia, josta profeetallinen ääni kaikuu, on Serubbaabelille annettu tehtävä rakentaa uudelleen Jerusalemin temppeli.
Ensimäisenä Koreksen Persian kuninkaan vuonna, että Herran sana täytettäisiin, joka oli puhuttu Jeremian suun kautta, herätti Herra Koreksen Persian kuninkaan hengen kuuluttamaan koko valtakunnassansa, ja myös kirjoituksella, sanoen:
Näin sanoo Kores Persian kuningas: Herra taivaan Jumala on antanut minulle kaikki maan valtakunnat ja käskenyt minun rakentaa hänellensä huoneen Jerusalemiin, joka on Juudassa.
Kuka on teidän seassanne kaikesta hänen kansastansa? hänen Jumalansa olkoon hänen kanssansa! ja hän menköön Jerusalemiin, joka on Juudassa, ja rakentakaan Herran Israelin Jumalan huoneen, hän on Jumala, joka Jerusalemissa on.
Ja kaikkia jääneitä kaikissa paikoissa, kussa he muukalaisina ovat, pitää mielellänsä autettaman sen paikan kansalta hopialla ja kullalla, tavaralla ja juhdilla Jumalan huoneesen, joka on Jerusalemissa.
Niin valmistivat itsensä isäin päämiehet Juudasta ja Benjaminista, niin myös papit ja Leviläiset, kaikki, jotka Jumalan henki kehoitti menemään ylös, rakentamaan Herran huonetta, joka on Jerusalemissa.
Ja kaikki, jotka olivat heidän ympärillänsä, vahvistivat heidän kätensä hopia- ja kulta- astioilla, tavaralla ja juhdilla ja kalliilla kaluilla, paitsi mitä he mielellänsä uhrasivat.
Kuningas Kores myös toi Herran huoneen astiat, jotka Nebukadnetsar oli ottanut Jerusalemista ja pannut jumalansa huoneesen.
Esra 1:1-7 Biblia 1776
pakkosiirtolaisuuden aikana on päässyt paljon unohtumaan isien uskosta, suuren babylonialaisen valtakunnan keskellä elettäessä.
on löydetty mielenkiintoisia dokumentteja Assyrian ja Babylnian kirjastoista, joissa esiintyy heprealaisia nimiä ja jotka kertovat elämästä siellä, mihin Herra heidät siirsi.
Näin profeetta Jeremian kautta Herra heitä siihen kehotti, ja nämä sanat ovat olleet monelle Jumalan ihmiselle suureksi lohdukseksi erilaisissa elämäntilanteissa.
Näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala, kaikille vangeille, jotka minä olen antanut viedä pois Jerusalemista Babeliin:
Rakentakaat huoneita, joissa te taidatte asua, istuttakaat puutarhoja, joissa te saisitte syödä hedelmiä.
Naikaat emäntiä, ja siittäkäät poikia ja tyttäriä, ja antakaat pojillenne emäntiä, ja naittakaat tyttärenne miehille, että he synnyttäisivät poikia ja tyttäriä; enentäkäät itsiänne siellä, ettette vähenisi.
Katsokaat sen kaupungin parasta, johonka minä olen teitä antanut vietää, ja rukoilkaat sen edestä Herraa; sillä kuin se menestyy, niin myös te menestytte.
Sillä näin sanoo Herra Zebaot, Israelin Jumala: älkäät antako prophetainne, jotka teidän tykönänne ovat, ja tietäjänne pettää teitä, ja älkäät totelko unianne, joita te unissanne näette.
Sillä he ennustavat teille valhetta minun nimeeni: en minä ole heitä lähettänyt, sanoo Herra.
Sillä näin sanoo Herra: kuin Babelissa seitsemänkymmentä vuotta ovat kuluneet, niin minä tahdon etsiä teitä, ja herättää armollisen sanani teidän päällenne, niin että minä tahdon antaa teidän tulla tähän paikkaan jällensä.
Sillä minä kyllä tiedän, mitkä teistä minun ajatukseni ovat, sanoo Herra: rauhan ja ei murheen ajatukset; että minä olen antava teille sen lopun, jonka te toivotte.
Ja teidän pitää minua rukoileman, käymän ja anoman minulta, ja minä kuulen teitä.
Teidän pitää etsimän minua ja löytämän minun: sillä jos te etsitte minua kaikesta sydämestänne,
Jeremia 29:4-13 Biblia 1776
Rankaisija neuvoo nyt miten rangaistujen tulee käyttäytyä Babyloniassa.
Ja Hän piti sanansa - 70 vuoden kuluttua, parin sukupolven ajan, saatiin palata kotiin Baabelin virtain viereltä:
137 PSALTTARI
Babelin virtain tykönä me istuimme ja itkimme, kuin me Zionin muistimme.
Kanteleemme me ripustimme pajuihin, jotka siellä olivat.
Siellä he käskivät meidän veisata, jotka meitä vankina pitivät, ja iloita meidän itkussamme: Veisatkaat meille Zionin virsiä.
Kuinka me veisaisimme Herran veisun vieraalla maalla?
Jos minä unohdan sinua, Jerusalem, niin olkoon oikia käteni unohdettu.
Tarttukoon kieleni suuni lakeen, ellen minä sinua muista, ellen minä tee Jerusalemia ylimmäiseksi ilokseni.
Herra, muista Edomin lapsia Jerusalemin päivänä, jotka sanovat: repikäät maahan hamaan hänen perustukseensa asti.
Sinä hävitetty tytär, Babel; autuas on, se joka sinulle kostaa, niinkuin sinä meille tehnyt olet.
Autuas on se, joka piskuiset lapses ottaa ja paiskaa kiviin.
takaisin on tultu, hengellisen elämän keskusta Jerusalemin temppeliä ryhdytään rakentamaan, jotain Salomon temppelin kultaesineitä on suurkuningas Kooreksen käskystä lupa tuoda takaisin.
mutta jotenkin vähän on päässyt lepsahtamaan isien usko.
Tiedämme arkeologian vahvasta todistuksesta, että ennen pakkosiirtolaisuutta Jerusalemissa kukoisti melkoinen pakanuus.
Taivaan jumalattaren ja Ashtarten kuvia on löytynyt melkein joka talosta - palaneista taloista, jotka babylonialaiset polttivat. Samoin eri puolilta maata.
Pakkosiirtolaisuuden jälkeen nämä häviävät tyystin.
Kansa oli ottanut opikseen.
Aloitetaan äärimmäisen kovan rangaistuksen jälkeen uudelleen, ja nyt profeettojen kirjoilla on aivan toinen merkitys.
Hyvänen aika, he puhuivat totta.
Ja niin kansan johtaja Nehemian aikana hiljennytään kuulemaan, kun kirjakääröä luetaan.
Sieltä luetaan nyt Mooseksen lakia.
Muistissa on palanut temppeli, julmasti murhatut isät ja äidit ja lapset, elämän haikeus Baabelin virtain äärellä, voimattomuus ja vieraiden jumalten keskellä eläminen.
Sapattia ryhdyttiin korostamaan "me olemme Abrahamin lapsia" ja olihan ympärileikkaus. Mutta tiukkaa oli olo diasporassa.
Ja lain sana meni perille.
Kansa alkoi itkeä ja nyyhkyttää.
Sitte kokoontui kaikki kansa niinkuin yksi mies sille kadulle, joka on Vesiportin edessä, ja sanoivat Esralle, kirjanoppineelle, että hän tois Moseksen lakikirjan, jonka Herra oli Israelille käskenyt.
Ja Esra pappi toi lakikirjan kansan eteen, sekä miesten että vaimoin, ja kaikkein jotka ymmärtää ja kuulla taisivat, ensimäisenä päivänä seitsemättä kuuta.
Ja hän luki siitä kadulla Vesiportin edessä aamusta hamaan puolipäivään asti miesten ja vaimoin edessä, ja jokaisen joka ymmärtää taisi; ja kaiken kansan korvat olivat lakikirjaan käännetyt.
Ja Esra, kirjanoppinut, seisoi korkialla puuistuimella, jonka he sitä varten olivat tehneet; ja Mattitia, Sema, Anaja, Uria, Hilkia ja Maeseja seisoivat hänen vieressänsä hänen oikialla puolellansa; ja hänen vasemmalla puolellansa seisoivat Pedaja, Misael, Malkia, Hasum, Hasbaddana, Sakaria ja Mesullam.
Ja Esra avasi kirjan kaiken kansan edessä; sillä hän seisoi ylempänä kaikkea kansaa. Ja kuin hän sen avasi, niin seisoi kaikki kansa.
Ja Esra kiitti Herraa, suurta Jumalaa, ja kaikki kansa vastasi nostetuilla käsillä: amen! ja he kumarsivat ja rukoilivat Herraa kasvoillansa maassa.
Ja Jesua, Bani, Serebia, Jamin, Akub, Sabtai, Hodija, Maeseja, Kelita, Asaria, Josabad, Hanan, Pelaja ja Leviläiset opettivat kansan lakia ymmärtämään; ja kansa seisoi alallansa.
Ja he lukivat Jumalan lakikirjan selkiästi ja niin ymmärrettävästi, että he ymmärsivät, mitä luettiin.
Ja Nehemia, joka on Tirsata, ja Esra pappi, kirjanoppinut, ja Leviläiset jotka kansan opettivat ymmärtämään, sanoivat kansalle: tämä päivä on pyhä Herralle teidän Jumalallenne: älkäät murehtiko ja älkäät itkekö! sillä kuin kansa kuuli lain sanat, niin he kaikki itkivät.
Ja hän sanoi heille: menkäät ja syökäät lihavaa, ja juokaat makiaa, ja lähettäkäät niille myös osa, joilla ei mitään ole valmistettu; tämä päivä on pyhä meidän Herrallemme, sentähden älkäät murehtiko; sillä Herran ilo on teidän väkevyytenne.
Ja Leviläiset vaikittivat kaiken kansan ja sanoivat: olkaat ääneti, sillä tämä päivä on pyhä, älkäät murehtiko!
Ja kaikki kansa meni syömään ja juomaan, ja lähettämään osia ulos, ja tekivät suuren ilon; sillä he olivat ymmärtäneet ne sanat, jotka heille olivat ilmoitetut.
Juutalainen kansa on ottanut tästä Nehemian kirjan kohdasta oppia.
Kalenterissa on heillä Lain juhla, jolloin muistetaan päivää, kun Mooses toi Siinailla laintaulut.
Olemme niin tottuneet kuulemaan siitä vuoresta, joka heprealaiskirjeen sanoin oli kuolettavan pelottava.
Olemme niin tottuneet kristilliseen julistukseen lain kuolettavasta voimasta,
että meidän ei ole helppo ymmärtää, miksi juutalaiset kutsuvat tuota juhlaansa Lain saamisesta
Simhat Toora
Lain ilo
Mutta totuus on, että juutalaisille laki on ehkä taakka mutta se on heille myös suuri ilon ja kiitoksen aihe.
He rakastavat Jumalan lakia ja tutkivat sitä päivin ja öin.
He pitävät Tooraa synagoogissaan, lukevat sitä kauniilla lauluäänellä, opettelevat sen käskyjä suurten rabbien jalkain juuressa istuen.
Suomen juutalaisen yhteisön rabbi taitaa hoitaa samanaikaisesti Tanskan ja Suomen.
Psalmi 119 kertoo tästä monin säkein
Se on minulle hyvä, ettäs minun nöyryytit, että minä sinun säätyjäs oppisin.
Sinun suus laki on minulle otollisempi kuin monta tuhatta kappaletta kultaa ja hopiaa.
Sinun kätes ovat minun tehneet ja valmistaneet: anna minulle ymmärrystä oppiakseni sinun käskyjäs.
Jotka sinua pelkäävät, ne minun näkevät ja iloitsevat; sillä minä toivon sinun sanaas.
Herra! minä tiedän sinun tuomios vanhurskaaksi, ja sinä olet minua totuudessa nöyryyttänyt.
Olkoon siis sinun armos minun lohdutukseni, niinkuin sinä palvelialles luvannut olet.
Anna minulle sinun laupiutes tapahtua, että minä eläisin; sillä sinun lakis on minun iloni.
Psalmi 119:71-77 Biblia 1776
näetkös nyt miksi Nehemian kirjan kohta on niin ihmeellinen?
helposti ajatuksemme ilosta kulkevat kohti kevytmielistä riehakkuutta ja tyhjänpäiväistä puhetta, hauskuuttelua ja jotenkin sellaista ohimenevää maailmallisuutta.
"hurskas" sanan taustalla taitaa olla suomenkielessä ajatus vakava, periaatteellinen
Väinö Linna kertoo Tuntemattoman sotilaan alussa, kuinka miehet seisovat rivissä aamuhartaudessa.
he eivät oikein osaa olla hurskaita niin korvaavat sen näyttämällä vakavilta ja vihaisilta.
iloluontoinen on kevytmielinen, ne on "niitä evankelisia" - ei meidän kristillisyydessä ole tapana naurattaa seuraväkeä.
aika ilottomalta tosiaan näyttää usein hurskaiden joukko. otsat kurtussa, oikeaoppisuuden huoli syvällä sydämessä, ja tietty pelko että hymy ymmärrettäisiin ihan väärin.
naama peruslukemilla siis.
mutta ilo on tässä jotain muuta.
Nehemian kirjan ilo on itkun ja kyynelten keskellä, elämän kaikkein raskaimpien koettelemusten keskellä.
Itse Jumala on rangaissut hirvittävällä, verisellä tavalla, ja paljon on rakasta omaista haudassa tai petojen kedolla syöminä.
omaisuus ja kaikki on mennyt.
Lain kirjan lukeminen kertoo, että rangaistus oli oikeudenmukainen ja sekös itkettää.
Ja tämän keskeltä nousee ilo.
Tämän keskeltä nousee sellainen ilo, että nuo Nehemin kirjan sanat ovat piirtyneet miljoonien Jumalan lasten sydämiin
"Ilo Herrassa on teidän väkevyytenne"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti