ehkä suurin yllätys Risto Blomin kirjaan tutustuessa oli minulle havaita, että monista nykyisistä ongelmista huolimatta esikoislestadiolaisuudella on teologisesti terve ydin.
taistelu on nyt tästä terveestä hengellisyydestä, jota ollaan eri tavoin sysäämässä lahkolaisuuden ja harhaoppien sivuraiteille.
tämä selittää myös, miksi olen tämän liikkeen piirissä saanut kohdata niin monia syvällisiä ja hienoja kristittyjä.
vanhinten ja saarnaajien monista puutteista ja vakavista ongelmista huolimatta opetuksessa on vahva ramaatullinen jalusta ja sielunhoito on Kristus keskeistä.
esikoislestadiolaisuus edustaa aitoa vanhaa lestadiolaisuutta Lapin avarien maisemien raikkautta ja jykevyyttä.
tosin mukaan on tullut tiettyä ongelmaa matkan varrella.
näin on käynyt kaikissa muissakin Suomen suurissa 1800-luvullla alkaneissa kansanherätyksissä. ei se hommaa kaada vaan kutsuu uudistukseen, parannukseen ja kurssin tarkistuksiin Jumalan Sanan valossa.
SRK eivät ole "vanhoillisia" vaan siellä on luotu ihmisjärjellä uus-lestadiolaisuus, joka olisi Lars Leville varmaan kauhistus. Rovasti antaisi näiden opettajien kuulla kunniansa niin että liperit tutisevat.
näen eräänä vaarana tällä hetkellä käynnissä olevan voimakkaan virtauksen koettaa vaihtaa liikkeen luonne.
kun kyseessä on kansanherätys Pohjoismaisten evankelisten kirkkojen sisällä, iso osa teologisesta rungosta on tervettä ja juontaa juurensa kauas alkukirkon aikoihin ja Raamattuun.
täyteläistä, monipuolista ja monin tavoin ongelmallista - kuten esimerkiksi Ruotsin kirkosta tiedämme.
herätysliike ei pyri olemaan kirkko vaan on herätys ja tahtoo korostaa henkilökohtaista Kristuksen tuntemista, henkilökohtaista armon löytämistä.
mutta nyt ollaan siirtämässä kurssia kohti "esikoisten kirkkoa" jota Lappi voisi sitten johtaa Amerikan itsenäisten lestadiolaisten kirkkojen tapaan.
Tätä tavoitetta varten esikoisia pyritään Suomessa vierottamaan luterilaisen kirkon jumalanpalveluksista.
Ennen aikaan oli tapana että heränneet menivät sunnuntaina aamulla kirkkoon ja illalla seuroihin.
Kirkossa he saivat kuulla mitä milloinkin, mutta liturgia on aina rukouksineen ihana ja sydäntä avartava, virret jykeviä sanomaltaan ja Herran pyhä ehtoollinen ja kaste hoidetaan siellä oikein Jumalan Sanan mukaisesti.
illalla sitten keskityttiin kuulemaan elävää sanaa, ei kuolleen uskon saarnoja, ja saamaan ohjeita uskoa ja elämää varten.
tasapaino säilyi.
hurmahenkinen vesikasteen merkityksen kieltäminen ja vain Hengen kasteen käsittäminen uudestisyntymiseksi vaikuttaa Ruotsin Lapissa, mutta RB tutkimuksen mukaan enemmistö suomalaisista saarnaajista on teologisesti oikealla kannalla, vesi ja Henki yhdessä.
nyt on käynnissä viimeisen lähetyskirjeen - ja aikaisempienkin - osoittamalla tavalla yritys katkaista esikoisten osallistuminen Suomen ev.lut. kirkon jumalanpalveluksiin.
siellä missä on naispappi äänessä uskovan penkki on tyhjä ja siellä missä käytetään uutta ehtoollisen kaavaa on uskovan paikka tyhjä.
Suomen kirkot tyhjenevät hurskaista esikoislestadiolaisista.
mutta suurempi on essujen oma menetys Suomessa.
herätysliike näet ei ole kirkko.
takin vaihtaminen herätyksest kirkoksi Amerikan malliin mukaan on ratkaiseva askel kohti lahkoutumista, sillä USAn kirkollinen tilanne on aivan toinen kuin Suomessa.
myöskään Ruotsin malli ei ole sopiva Suomeen, jossa Jumalan armosta suuret herätykset jäivät kirkon sisään.
tähän vaan pitää panna toppi.
vaikka neuvoja tulisi Kiirunasta asti, sinne vaan kuolleiden pappien ja peruukkiuskoisten sekaan sunnuntaina kirkkoon, johon kellot kutsuvat.
Jumalan Sana on siellä läsnä, vaikka vajavaisten ja erehtyvien sananpalvelijoiden ja -palvelijattarien toimesta.
sanoihan Luther että vaikka piru sen alttarilta lukisi, Isä meidän rukous on silti Isä meidän rukous.
olen nähnyt huolellisia tutkimuksia, joissa osoitetaan Lapin suunnasta tulleet väitteet Suomen ev.lut. kirkon ehtoollisopin "katolisuudesta", "messu-uhreista" ym. täysin perättömiksi.
Valheelliksi.
mutta näiden valheiden tarkoitus on katkaista tuo terve oksa, herätysliikkeen asema kansankirkon sisällä.
olen kirjoittanut nettiruukussa useista aiheista, joissa näen virheellistä opetusta, joka varmaan juontaa ihan vain asiantuntemuksen puutteesta, väärin ymmärryksestä ja laiskuudesta tutkia Raamattua ja kristillistä oppia.
tästä tulee vehnän sekaan pettua ja valhevehnää, joka kivistää uskovien hengellisessä vaelluksessa ja aiheuttaa ahdistusta ja väärää turvautumista ihmisiin.
nämä eivät ole mitenkään korjaamattomia reikiä esikoislestadiolaisen herätyksen paatissa.
vaan korjausmiehiltä ja naisilta vaaditaan tiettyä rohkeutta rakastua Totuuteen.
tämä nimittäin ei johda kapinaan Lapin vanhimpien johtoa ja neuvoja vastaan, vaan vahvistaa hengellistä elämää ja on siunauksena sekä Jällivaarassa että Lahdessa Tapparakadulla että Helsingissä ja muualla, missä uskova kansa kokoontuu Jumalan Sanan ääreen.
nyt ollaan esimerkiksi rakentamassa myyttiä Ruotsin Lapin Beetlehemistä, joka on hengellisesti vaarallinen, suorastaan tuhoisa.
tällaiset asiat on helppo korjata, ja erityisesti kun Lappi alkaa osoittaa hengellistä ymmärtämistä ja Jumalan Sanan tuntemusta sekä kristillisen opin vankkaa tajua, sieltä alkaa tulla ohjetta ja neuvoa Jumalan lasten parhaaksi tässä meidän kristillisyydessämme.
Nilivaaran kirjeen jälkeen viestit ovat olleet varsin surullista luettavaa. Eiköhän olisi aika pistää pökköä pesään ja rukoilla entistä useammin ja entistä useammasta suusta todellista uudistusta elämän ja kuoleman Herralta.
esikoisten tulisi palata juurilleen, isien opetuksiin ja äitien neuvoihin, poistaa nämä "uus-lestadiolaisuuden" harhat, jotka meinaavat tarttua takkiin SRK puolelta.
siellä kun on niin paljon enempi porukkaa.
mutta he ovat rautaisin kahlein sitoneet itsensä Rauhanyhdistysten keskusjärjestön politiikkaan eikä liikkeellä ole toivoa muutoksesta.
tuollaisena jatkavat kulkemistaan ja Herra hoitaa heitä siellä.
Lapin vanhimmat antavat sen sijaan paljon joustavamman ja silti varsin tukevan rakenteen herätykselle, ja muutos, parannuksen tekeminen, kurssin korjaaminen ja ylimääräisen lastin heittäminen mereen on mahdollista.
mutta tämän uudistuksen tulisi alkaa emoseurakunnasta, ja sieltä se nopeasti sitten tulisi myös Suomen saarnaajien ilonaiheeksi ja toisi tsemppiä seuroihin.
että yhä vahvemmin nousisi seuraväen suista kiitosvirsi Karitsalle.
tämmöisiä terveisiä siis lumiukolta etelän auringosta.
yritys ei ole mestaroida 150 vuotta vanhaa herätysliikettä tai sen kokenutta johtoa tai neuvoa liikkeen sisällä olevia ulkoa käsin.
tarkoitukseni on sen sijaan sanoa, että monista hyökkäyksistä ja perkeleen juonista huolimatta teillä on vielä luonanne aarre - Jumalan Sana.
mutta tämä aarre halutaan teiltä riistää ja korvata ihmisopeilla, perinnäissäännöillä ja vallanhimoisten ihmisten kujeilla ja konsteilla.
pitäkää kiinni siitä kruunusta, jonka Jeesus on antanut teille - nöyrästä ja hiljaisesta sydämestä, joka jaksaa kuunnella moitetta ja torua, etenkin naisväki, ja myös saa kuulla lohdutusta ja rohkaisua jota Jumalan Sana yksin voi antaa.
älkää antako perkeleelle sijaa vaan torjukaa se Totuuden Hengen voimalla.
jättäkää se PH omaan arvoonsa.
Virsi 11
Sinua, Kristus, odottaa
kirkkosi ristin tiellä.
On ahdistusta täynnä maa,
vaan viivyt, Herra, vielä.
Oi, milloin kuivaat kyyneleet
ja vaivastamme lopun teet?
Jo joudu, Herra Jeesus!
Jo täällä seurakunnassa
kanssamme aina kuljet.
Suot voimaa armon sanasta
ja siunaukseen suljet.
Kuitenkin huokaa sielumme,
sinua nähdä kaipaa se.
Jo joudu, Herra Jeesus!
Suo meidän aina valvoa
ja kestää uskossamme.
Rohkaise heikot armolla,
kun saavut, auttajamme,
kun kohta huudon pauhina
soi sydänyössä valtava:
Nyt ylkä häihin saapuu!
Sinua, Jeesus, kaipaamme
ja taivaan ihanuutta.
Ah, siellä kuivuu kyynele,
veisaamme virttä uutta.
Suo kestävyyttä kaikille
ja voimaa toivonvirteemme:
Jo joudu, Herra Jeesus!
Dora Rappard 1875.
Suom. Martti Ruuth 1903.
Virsikirjaan 1938.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti