Mies vei minut takaisin temppelin ovelle, ja minä näin, että perustuksen alta kumpusi vettä. Sitä virtasi purona temppelin itäpäädystä -- julkisivuhan oli itään -- ja tultuaan esiin lähellä rakennuksen eteläkulmaa puro jatkoi matkaansa alttarin eteläpuolitse itään päin.
Mies vei minut sitten pohjoisportin kautta ulos ja edelleen ulkomuurin kulman ympäri portille, joka on itään päin, ja minä näin, että puro tuli siellä esiin portin eteläpuolelta.
Mies lähti nyt kulkemaan itään. Hänellä oli kädessään mittanuora, ja hän mittasi tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan puron poikki. Vesi ulottui purossa nilkkoihin asti.
Hän mittasi taas tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan puron poikki, ja nyt vesi ulottui polviin. Taas hän mittasi tuhat kyynärää ja kehotti minua kulkemaan yli, ja vesi ulottui lanteisiin.
Vielä hän mittasi tuhat kyynärää, ja nyt puro oli kasvanut virraksi, jonka yli en päässyt. Virta oli niin syvä, että olisi pitänyt uida, sitä ei voinut ylittää kahlaamalla.
Mies sanoi minulle: "Näetkö, ihminen?" Sitten hän lähti takaisin ja johdatti minua pitkin virran rantaa.
Paluumatkalla minä näin, että virran rannalla kasvoi molemmilla puolin hyvin paljon puita.
Mies sanoi minulle:
"Nämä vedet virtaavat maan itäosiin ja juoksevat siellä alas Jordanin laaksoon ja edelleen Itäiseenmereen, jonka suolaisen veden ne muuttavat makeaksi.
Ja missä ikinä nämä vedet virtaavat, siellä kaikki eläimet menestyvät ja lisääntyvät. Myös kaloja on suuret määrät, sillä kaikkialla, minne tulee, tämä virta muuttaa veden makeaksi. Minne vain se tulee, siellä kaikki virkoaa elämään.
Meren rannalla seisoo kalastajia vieri vieressä, En-Gedistä En-Eglaimiin on verkkoja kuivumassa, ja erilaisia kaloja on viljalti, yhtä monia lajeja kuin Suuressameressä.
Mutta rantojen soissa ja lammikoissa vesi ei makeudu -- ne jäävät entiselleen, jotta saataisiin suolaa.
"Pitkin virran molempia rantoja kasvaa kaikenlaisia hedelmäpuita. Niistä eivät lehdet lakastu eivätkä hedelmät lopu: joka kuukausi ne antavat uuden sadon, sillä niitä ruokkii virta, joka saa alkunsa pyhästä paikasta. Niiden hedelmiä käytetään ruoaksi ja niiden lehtiä lääkkeeksi.
Hes 47:1-12 KR 1992
kirjoitan tätä juuri Hesekielin kuvaamalla alueella ja kuljen päivittäin noita reittejä.
Vanhan kaupungin temppelialue on Kidronin laakson reunalla ja laaksosta alkaa nousu Öljyvuorelle. Tämä oli meidän Herrallemme Jeesukselle Kristukselle rakasta seutua - Hän viipyi Öljyvuoren oliivipuiden keskellä öisin rukoillen Getsemanen luona. Betania, Martan ja Marian ja Lasaruksen kotikylä on vuoren etelärinteellä.
Kun mies vie Hesekielin näyssä temppelin pohjoisportista ulos, he tulevat melkein Rockefeller museon kulmalle, ja kääntyvät siitä alas Kidronin laaksoon, johon näyn temppelistä lähtevä virta ensin tulee.
Kidronin laakso jatkuu alempana Kuninkaan puutarhojen (Jesaja, Ahas) ja Rogelin lähteen (kuninkaiden voitelun paikka) ohi kohti mahtavaa laaksoa, jolla on nykyään nimi Wadi en-Nar, Tulen laakso.
Siellä kulkevat palestiinalaiset autot Beetlehemistä Ramallaan, kun eivät saa nykyään enää ajaa juutalaisalueiden ja Jerusalemin kautta suoraan. Autotie mutkittelee hurjassa laskussa laakson pohjalle. Voi hyvin silmissään nähdä, miten tässä on jo vuolas virta - niinkuin muinoin esihistoriallisina aikoina, kun vesi tuon laakson teki.
Juudean autiomaassa, Jerusalemin ja Kuolleen meren välillä (Johannes Kastajan kotiseutua) laaksosta tulee todellinen kiemurteleva rotko, jonka reunat ovat paikoin 100 metrin korkeudella ja pohjalla on pimeää ja viileää.
Rotko syöksyy sitten Kuolleen meren alueelle maapallon pintakuoren syvimpään kohtaan noin 400 metriä merenpinnan alapuolella. (Kalifornian kuuluisa Kuolemanlaakso, Death Valley, on vain n 74m merenpinnan alapuolella)
Koska Kuolleesta merestä ei lähde mihinkään laskujokia, sinne kertyvä vesi haihtuu kuin isossa 80 km pitkässä ja 30 km leveässä haihdutuskattilassa. Suolat jäävät veteen.
Niinkuin Niilo Tarvajärvi aikoinaan sanoi "suolaa suolaa, enemmän suolaa"
Kuolleessa meressä on eteläosissa jopa 30% suolaa, niin että ihminenkin kelluu siinä kuin korkki vaikka ei osaisi uida. Suolavesi ja UV säteilyltä suojaava 400 m ilmakerros tekevät seudusta etenkin psoriasis potilaille suotuisan, myös astmaatikoille, ja esim Saksan valtio maksaa heille terveysmatkoja sinne, Kuolleen meren suoloista tehtyjä kauneusvoiteita myydään siellä Suomessakin.
Hesekielin mainitsema En Gedi on Kuolleen meren keskiosissa sen länsirannalla paratiisimainen puutarha, johon tulee raikasta vettä. Etelässä olivat Sodoma ja Gomorra muinoin. Moni matkaaja on En Gedin kylpylässä uinut ja saanut ehkä mustaa "mutahoitoa" kavereiltaan.
Kuolleen meren itäpuolella ovat Moabin vuoret (Ruutin kotimaa) ja etelämpänä alkaa Eesaun punertava Edomin vuorimaa.
Korkean suolapitoisuuden tähden pohjoisessa Jordanin laskussa mereen joutuvat kalat kuolevat välittömästi.
Hesekielin näyssä tämä ainutlaatuinen luonnonihme muuttuu. Jerusalemista asti noin 20 km päästä tulee niin paljon vettä, että meren suolatasapaino muuttuu ja siellä on yhtä paljon erilaisia kalalajeja kuin Välimeressä (Suuri meri)
Muinoin alueella on ollut kaloja, niitä voi yhä "kalastaa" Sodoman suolavuoren kerrostumista, jotka ovat pursuneet muinaisen Lisan järven pohjasta ja jonka ohuiden kerrostumien välissä voi löytää kalan fossiilin. (Lootin vaimo kertomus liittynee tähän vuoreen - siellä on yhä nykyään monia ihmisen näköisiä eroosion luomia muodostumia)
"Meren rannalla seisoo kalastajia vieri vieressä, En-Gedistä En-Eglaimiin on verkkoja kuivumassa, ja erilaisia kaloja on viljalti, yhtä monia lajeja kuin Suuressameressä."
näyssä uudesta Israelista Hesekiel kertoo tällaista.
asia on kiehtonut aikamme israelilaisia ja jo sionistisen liikkeen perustava hahmo, itävaltalainen lehtimies Theodor Hertzl, kiinnitti huomiota tähän Hesekielin näkyyn.
Hän ehdotti - ja asiaa on useamman kerran sitten virallisesti valtion toimesta pohdittu - että Välimerestä rakennettaisiin kanava Kuolleeseen mereen.
Näin voitaisiin hyödyntää vesivoimaa tuon 400 metrin putouksen verran.
Vaihtoehtona on ollut kanavan rakentaminen Punaisesta merestä, Akaban lahdelta ja Eilatista Kuolleen meren eteläpäähän.
hanke on niin suuri ja kallis ja käsittää sen verran paljon maanomistukseen liittyviä ongelmia (suorin tie olisi Gazan tuntumasta, ilman välissä olevia Juudean vuoria) että siihen ei ole ryhdytty.
Temppelistä lähtevä virta on ihmeellinen. Vasta paluumatkalla Wadi en-Narissa virran reunalla kulkiessaan Hesekiel huomaa, miten Juudean autiomaassa tämän virran luona kasvaa monenlaisia kasveja ja puita!
nykyäänhän tuon laakson alue on hyvin kuivaa ja kuollutta, mitä nyt hieman ruohoa sadeaikana siellä kasvaa ja kaisloja harvojen vesilähteistä syntyneiden purojen varsilla
""Mitä te lähditte autiomaahan katsomaan? Ruokoako, jota tuuli huojuttaa?" kysyi Jeesus pohtiessaan Johannes Kastajaa Mt 11:8
Sen sijaan Hesekiel näkee hyvin rikkaan kasvuston virran äärellä.
Todellakin, Ein Gedissä missä on runsasvetinen lähde (Daavidin lähde) kasvaa aivan paratiisimainen puutarha.
En Gedin balsami oli hyvin terveellinen ja rannalla olevan pienen kaupungin "sotasalalaisuus" josta ei saanut ulkopuolisille kertoa. Rockefeller museon sisällä on En Gedistä tuotu synagoogan lattiamosaiikki, jossa tuo kielto mainitaan.
Hesekielin kuvaus uudesta Israelista jatkuu sitten käskyyn Luvatun maan uudelleen jakamisesta perintöosaksi Israelin heimoille ja heidän parissaan asuville muukalaisille.
Edellisissä luvuissa on kuvattu uusi Jerusalemin temppeli ja annetaan määräyksiä siellä toimitettavista uhreista.
Mitä profeetta siis kuvaa?
Hesekiel näkee asioita Kebar-joen varrella nykyisessä Irakissa, pakkosiirtolaisuudessa.
"Oli kolmaskymmenes vuosi, neljännen kuun viides päivä, ja minä olin pakkosiirtolaisten keskuudessa Kebarjoen varrella. Silloin taivaat aukenivat, ja minä näin näkyjä, jotka Jumala oli lähettänyt.
Oli kuukauden viides päivä, kuningas Jojakinin pakkosiirtolaisuuden viides vuosi. Silloin tuli Herran sana Hesekielille, papille, Busin pojalle, Kaldean maassa Kebarjoen varrella. Siellä häneen tarttui Herran käsi."
Hes 1:1-3 KR 1992
monet tutkijat luonnollisesti sijoittavat Hesekielin kirjan pakkosiirtolaisuuden maailmaan ja kuvaukseksi siitä, mitä näkijä näkee tapahtuvan kun kansa saa palata kotimaahansa. Joka sitten tapahtuikin Kyyroksen mahtikäskyllä, kun persialaiset antoivat valtaamillaan alueilla asuvien assyrialaisten ja babylonialaisten pakkosiirtolaisten palata koteihinsa.
Kuolleet luut, uusi temppeli, maan jako...
mutta ...
koska niin paljon Hesekielin kirjan näyistä ei toteutunut eikä Serubbabelin temppelistäkään lähtenyt mitään virtaa eikä kuollut meri herännyt eloon eikä...
Juutalaisen kansan katseet ovat siirtyneet eteenpäin ja tuon "pienen pakkosiirtolaisuuden" näyt ovat siirtyneet "suuren pakkosiirtolaisuuden" näyiksi.
kun Jumala hajotti juutalaisen kansan kaikkialle maailmaan, diasporaan, jota kesti 2000 vuotta.
Hesekiel oli rohkaisemassa --- tänä vuonna täällä, ensi vuonna Jerusalemissa.
ja ikiaikojen Jumala on uskollinen, täällä Jerusalemissa he jylläävät tänään, vaikkei kukaan olisi uskonut vielä 100 vuotta sitten.
Hesekielistä on tullut uuden Israelin profeetta ja kuten kerroin, se on inspiroinut väkevästi juutalaisen kansallisliikkeen, sionismin, johtajia ja kansaa.
Ilmestyskirja on Raamatun kruunu.
Se vetää yhteen kultaisia ja hopeisia lankoja sekä Vanhasta että Uudesta testamentista ihmeelliseksi Jeesuksen näyksi, jonka Hän antoi Johannekselle Patmos vuorella.
Hesekielin uusi Jerusalem ja temppelin virta ovat mukana Ilmestyskirjan viimeisillä sivuilla, mutta millaiseen loistoon ne siellä nousevatkaan!
Enkeli näytti minulle elämän veden virran, joka kristallinkirkkaana kumpuaa Jumalan ja Karitsan valtaistuimesta.
Kaupungin valtakadulla, virran haarojen keskellä kasvoi elämän puu. Puu antaa vuodessa kahdettoista hedelmät, uuden sadon kerran kuukaudessa, ja sen lehdistä kansat saavat terveyden.
Mikään ei enää ole kirouksen kahleissa. Kaupungissa on Jumalan ja Karitsan valtaistuin, ja kaikki palvelevat Jumalaa.
He saavat nähdä hänen kasvonsa, ja heidän otsassaan on hänen nimensä.
Yötä ei enää ole, eivätkä he tarvitse lampun tai auringon valoa, sillä Herra Jumala on heidän valonsa.
He hallitsevat kuninkaina aina ja ikuisesti.
Ilm 22:1-5 KR 1992
Kristallivirta
Kristallikirkkaan virran rantaa,
valkeat joukot riemuin käy.
Palmuja voiton laulain kantavat he,
Kyyneltä yhtään siell´ ei näy.
Sinne mä kaipaan joukkoon autuaiden,
Luo Jeesuksen ja enkelten.
Alhoissa maan nyt kuljen vielä,
Taipale jalkaa uuvuttaa.
Kristallivirran kaukaa välkkyvän nään,
Katseeni sinne kiiruhtaa.
Rannalla sen on ihmeinen elonpuu,
Kalvosta virran heijastuu.
Siellä saan nähdä kasvot Herran,
Kirkkaudessa, loistossaan.
Silloin en muista kyynelpolkujani,
Häntä kun yksin katson vaan.
Oi, Jeesus johda, kanna, vie perille.
Kristallivirran rannalle.
Siellä mä uusin kielin kiitän,
Kirkkaana siellä kannel soi.
Kauas on jääneet päivät taistelujen,
Herra kun kaiken uudeks loi.
Elämän virran kirkkaan äyräillä saan
Yhtyä lauluun valtavaan.
sanat: Helli Kaikkonen,
alkuper. ukrainalainen kansansävelmä
(Viimeisen kerran katson Dnjebriin)
Merja Poukkula laulaa Kristallivirran
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti