otin esille esikoislestadiolaisuuteen piintyneen näkemyksen, jonka mukaan kaikki maailman lapset pelastuvat, jos kuolevat ennen synneistä vastuulliseksi tulemista.
juutalaisen perinteen mukaan lapset tulevat "lain ikään" kaksitoistavuotiaina. Silloin alkaa heille vastuullinen lain opetus.
muistamme Jeesuksen kaksitoista vuotiaana temppelissä.
myös tänään monet israelilaiset tuovat mielellään lapsensa Bar Mitzva (lain poika) ja Bat Mitzva (lain tytär) Jerusalemin temppelialueelle juhlapäivänä.
Olen kuullut essujen parissa ja muuallakin mainittavan seitsemän vuotta.
joku saattaa ajatella aivan vastasyntyneitä tai kohtuun kuolleita, jotka eivät ole voineet tehdä hyvää eivätkä pahaa.
vastuullisuus mainitaan Jesajan kirjassa
Sentähden antaa itse Herra teille merkin: katso, neitsy siittää ja synnyttää pojan, sen nimi pitää kutsuttaman Immanuel.
Voita ja hunajaa hän syö, tietääksensä hyljätä pahaa ja valita hyvää.
Sillä ennenkuin poikainen oppii hylkäämään pahaa ja valitsemaan hyvää, pitää se maa, jotas kauhistut, kahdelta kuninkaalta hyljättämän.
Jesaja 7:14-16 Biblia 1776
vastuullisuus mainitaan myös Mooseksen kirjoissa, Jumalan Siinailla antamassa laissa, hyvin selkeästi
"Ja teidän lapsenne, jotka te sanoitte saaliiksi tulevan, ja teidän poikanne, jotka ei tänäpänä tiedä hyvää eli pahaa, he tulevat sinne, ja minä annan sen heille, ja heidän pitää sen omistaman."
5 Ms 1:39 Biblia 1776
Kamppailussaan Pelagioksen kanssa kirkkoisä Augustinus kehitti uuden käsitteen "alkuperäinen synti" (peccatum originale)
suomenkielessä sana käännetään "perisynti", joka viittaa hieman harhauttavasti perinnöllisyyteen.
Kirkkoisä Augustinus opettaa, että Adamin ja Evan kautta koko ihmiskunta on kadotettu ja kuoleman alainen.
tästä seuraa, että vain armo voi pelastaa kadotuksesta. koska näin on, jos lapsi kuolee kastamattomana, hän jää taivasten valtakunnasta ja iankaikkisesta elämästä osattomaksi.
suuret kirkot, Augustinuksen oma läntinen latinalainen, sen enempää kuin idän ortodoksinen, eivät ole omaksuneet tällaista näkemystä kastamattomien lasten kohtalosta.
katolisen kirkon opetus on tänään, että emme lausu tuomiota, vaan jätämme nämä lapset Jumalan käsiin, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat.
Protestanttien joukossa luterilainen ja kalvinistinen kirkko seuraavat vahvasti Augustinuksen opetusta.
Lars Levi Laestadius, Ruotsin luterilaisen kirkon pappi, toteaa "Huutavan ääni korvessa" kirjoituksessaan, että Augustinuksen opetus kastamattomista lapsista on laajalti kirkossa omaksuttu.
Hätäkaste on tästä syystä asetettu.
Laestadius antaa samassa kirjoituksessa kuitenkin toisenlaisen näkökulman, jossa hän korostaa vastasyntyneen lapsen viattomuutta.
Laestadiuksen ajatuksista täytyy kulkea joku tunnistettava juonne nykyaikaan. En tunne näitä välietappeja.
Näemme tänään esikoislestadiolaisuudessa siis vahvasti puolustetun käsityksen siitä, että eivät vain kristittyjen vanhempien kastamattomat lapset, vaan kaikki maailman viattomat lapset pääsevät suoraan taivaaseen.
voimme olettaa erilaista selitystä tälle erikoiselle näkemykselle, jota mikään kristillinen kirkko ei edusta.
a. Jumalan oikeudenmukaisuus
Vanhurskas Jumala ei voi tuomita syyttömiä rangaistukseen.
b. Perisynti ei kadota, vaan jokainen on vastuussa omista ja vain omista synneistään. Poikia ei rangaista isien synneistä.
c. Kristuksen sovitustyö
jos perisynti olisikin kadottava, niinkuin Augustinus opettaa, niin
Jeesus on kerran ristillä maksanut koko maailman autuuden. kaikki ihmiset on lunastettu ja maailman synti on otettu pois.
Viattomat lapset ovat tämän koko maailman autuuden kautta siis pelastettuja ja armon lapsia.
tällaisessa opetuksessa painottuu siis selkeästi ajatus, että kukaan ei joudu helvettiin muuta kuin omasta syystään.
Jumala on vanhurskas ja oikeudenmukainen ja tuomitsee tekojemme mukaan, ei esi-isiemme tekojen mukaan, joihin emme voi vaikuttaa.
milloin lapsi sitten tulee vastuulliseksi omista teoistaan, on hieman tulkinnan asia.
lapset ja lapsenmieliset kun ei ole vain ikäkysymys, vaan voi olla myös henkinen ikä kyseessä esimerkiksi kehitysvammaisen kohdalla.
miksi jotkut esikoiset ajattelevat, että kaikki ihmiset kuitenkin heti rikkovat Jumalan tahdon, kun tulevat vastuulliseen ikään?
tämä paha taipumus muistuttaa aika lailla opetusta alkusynnistä.
esikoisia varsin hyvin tunteva norppa kertoo, että jokaisella ihmisellä toistuu tuo Raamatun luomiskertomus paratiisista.
tulee aika, kun paratiisissa kuuluu käärmeen ääni, houkutus rikkoa Jumalan tahto ja henkilökohtainen paratiisista karkoitus.
jos tähän asti kirjoitetussa on jotain, jota kaikki essut eivät allekirjoita, en ole yllättynyt.
opillinen selkeys tai Pariisin metrin mitan mukainen usko ei näytä olevan niin tärkeää muuta kuin noissa muutamissa olennaisissa asioissa, jotka kertovat että essu on essu eikä vaikkapa lessu...
itsenäistä omaperäistä ajattelua opinasioissa on paljon eikä se nouse tätä kulttia - iltaseuroja "humalatiloineen" - häiritsemään.
opiltaan ja kirkkokunnaltaan ortodoksi voi aivan hyvin olla myös lestadiolainen, koska tämän herätyksen painopiste ei ole opissa vaan elämässä.
tuossa on nyt lyhyesti kuvattuna, miten olen ymmärtänyt tämän käsityksen kaikkien viattomien lasten autuudesta.
Auroora koki kiusaajan äänenä ryhtyä totuuden nimessä kumoamaan vastaväitteitäni ja viittasi moniin keskusteluihin aiheesta Haamulin kanssa.
ymmärrän tämän hyvin enkä pistä hanttiin.
joten en kutsu ketään väittelyyn.
kysyn vain toisella tavalla:
olenko ymmärtänyt oikein tämän opetuksen sisällön ja merkityksen?
mielelläni otan vastaan ojennuksen, että
a. ei ole essujen yleinen käsitys
b. olen väärin ymmärtänyt sitä tai tätä
c. muuta vikaa selonteossa.
Kirjoittanut: Rami
laitoin tämän viestin toiselle palstalle, vaikka tarkoitus oli tuoda se tänne.
Luther kirjoittaa VIINIPUU JA OKSAT:
Kun tulen kastetuksi tai evankeliumin kautta käännytetyksi...
Poikkeaako Luther Augustiinuksesta siinä, että hän ei pidä kastetta "ihan välttämättömänä".
"Saattaahan joku uskoa vaikka ei olekaan kastettu, kunhan hänet sanalla viedään Kristuksen yhteyteen"
mm.helatorstain saarnassa ja tuossa ylläolevassa katkelmassa.
Vaikuttaa siltä, että Lutherin mielestä on kuitenkin saarnattava kaste välttämättömäksi pekastukseen, niin kuin Augsburgin tunnustuskin sanoo.
Haluaako Luther vähän ylikorostaa kastetta ettei turvauduta tuohon epävarmaan "saattaahan" pelastukseen?
Olen kuunnellut lähetysjärjestö Patmoksen ohjelmaa "taivaan ja maan väliltä" ja olen ymmärtänyt,että Leo Meller ja kumppanit myös uskovat lapsen olevan syntymässään taivaskelpoinen.
Toisaalta heillä tuntuu olevan sellainen käsitys, että "kerran pelastettu, aina pelastettu".
Mitenkähän nuo kaksi opinkappaletta sopivat yhteen?
Olen saanut senkin käsityksen, että he tunnustautuvat Reformoidun kirkon jäseniksi.
Kirjoittanut: Haamul
"kerran pelastettu, aina pelastettu" - ajattelu.
Kai tähän juuri liittyy sekin ajattelu, että uudestisyntymä ei voi tapahtua kasteessa, koska esim. luterilaisessa kirkossa on niin paljon luopioita.
Mutta silloin ei nähdä uudestisyntymää Kristuksessa, joka kuitenkin ihan oikeasti on jokaiselle, joka uskoo, ylösnousemus ja elämä, riippumatta uskojan iästä.
Mutta usein usko nähdäänkin (vaikka tätä ei myönnetäkään) järkiratkaisuna, johon eivät ihan pikkulapset pystykään.
Eikä myöskään uskota - vaikka Raamattu tämän kertookin - että uudestisyntyjä tarvitsee uuden Siemenen, koska kukin siemen tuottaa vain oman lajinsa mukaista hedelmää (ja näin ollen siis joka ainoan ihmisen on uudestisynnyttävä ollakseen muutakin kuin vain vanhan Aatamin jälkeläisiä).
Usko lasten täydelliseen viattomuuteen ei perustu Raamattuun. Sitähän on perusteltu selittelemällä niin, että "Jumala on heidät luonut, eikä Jumala luo ketään kadotusta varten". Tällainen perustelu on ihan mieletön. Silloinhan kaikki luodut pelastuisivat! Raamatun mukaan ihminen pelastuu vain Vapahtajan sovintotyön kautta. Kaikki on suljettu synnin vankilaan, että se, mikä on luvattu, saadaan yksin uskosta Vapahtajaan.
Kirjoittanut: MikkoL
näin on ... ei ihminen käsitä Jumalan tekoja, ei alkua eikä loppua
kadotustuomion edessä meidän tulee tosiaan näin hiljentyä ja alistua täysin omavaltaisen Kuninkaan päätöksiin, joita Hän tekee niinkuin lystää.
Taivasten valtakunta ei ole demokratia vaan monarkia, absoluuttisen yksinvallan hallintomuoto.
tällaisen hallinnon oikeudenmukaisuus riippuu täysin hallitsijasta, onko tyranni, despootti vai Hyvä Paimen.
Kirjoittanut: HaamuL
"Saattaahan joku uskoa, vaikka ei olekaan kastettu. Kastehan on ainoastaan ulkonainen merkki, jonka on määrä muistuttaa meitä Jumalan lupauksesta. Jos kaste on saatavissa, niin kaikella muotoa se otettakoon, sillä kukaan ei saa sitä halveksia; mutta ellei sitä voida saada tai jos se evätään, ei silti kadotukseen tuomita, kunhan vain uskotaan evankeliumi."
Luther tosiaan sanoo noin. Mutta on huomattava, että hänkään EI sano, että kasteessa EI ole ylösnousemusta ja elämää jokaiselle, joka uskoo Vapahtajaan!
Sillä kasteessa ON ylösnousemus ja elämä jokaiselle, joka uskoo Vapahtajaan.
Me siis tosiaan saamme turvata kasteeseemme! Onhan meidät siinä kastettu Herramme kuolemaan. Ja Hänen kuolemansa merkitsee meille elämää. Saamme nousta ylös uusina kuten Hänkin on ylösnoussut, esikoisena kuoloon nukkuneista. Ihan niin kuin Paavalikin todistelee.
Kirjoittanut: MikkoL
Opillinen keskustelu vaatii opillisen pohjan.
Talon rakentaminen tarvitsee hyvän perustuksen.
Kun käydään opillisia keskusteluja, on oltava jokin opillinen perusta tai käy samoin kuin talolle, jolla ei ole kunnollista perustaa.
Seiniksi laitetaan äkkisältään jokin verkkokyhäelmä, johon sitten tarttuu asioita. Kun tuulee pohjoisesta, sille seinälle tulee niiden tuulien tuomaa, kun tuulee helluntaikirkosta laitetaankin sille seinälle sitä kamaa. Kun tulee kovin moraalinen ja oikeudenmukainen olo, muokataan Jumalastakin oman moraalin mukainen olio.
Kun pohditaan opillisia kysymyksiä, hyvän pohjan niille antaa Vähä-Katekismus, rippikoulussa opitun muistaminenkin on eduksi. Tohtorinhattuja ei vaadita, vaan ei ne toki haitaksi ole.
Kun rakentaa opillisen hökötyksensä ilman kunnollista perustaa, ei sitä voi sitten puolustaakaan järjestelmällisesti, vaan joutuu sanomaan, että ”noh, uskon alkuseurakuntalaisten tapaan” tai ”olen jo satoja viestejä kirjoittanut aiheesta, se saa riittää”
Heikolla perustuksella olevaa rakennusta puolustaessa tulee pakostakin pelko pintaan. Jos irrotan otteeni tästä tai tästä hienosta jutusta, jonka sain sieltä tai täältä, hajoaa koko taloni. Sellaista rakennusta ei voi altistaa rakennustarkastajan syyniin. Vaikka se olisi ah niin kovin terveellistä.
Nimittäin wihtahousu onnistuu sokaisemaan niin helposti silmämme, jos emme tutkailekaan asiaa ylimmäisen Rakennustarkastajan antamilla sapluunoilla. Wihtahousu tekeytyy helposti rakennusmieheksi. Se nimittäin luo vääristämällä Jumalan luomaa. Moni asia näyttää ihan kauniilta ja aidolta, vaikka onkin suurta valhetta, pelkkää vääristelyä, mutta hieman muistuttaa aitoa.
no niin
olemme yhdessä siis myös rukoilleet johdatusta ja opetusta tässä maailman kaikkien kastamattomien viattomien lasten asiassa.
uskon että tuo edellä oleva visio opillisesti heikosta kristillisyydestä on meidän Herramme antama vastaus, tai osa siitä.
sinun ei tarvitse näin uskoa eikä tämä minun uskoni millään tavoin nosta noita ajatuksia arvostelun yläpuolelle.
päin vastoin, mitä ankarammin tuota kuvaa ravistellaan ja sen totuusarvoa punnitaan aivan vapaasti, sen parempi.
jos se ei kestä arvostelua niin kaatukoon koko visio.
jos se kestää arvostelun, niin opitaan siitä jotain eikä niin äkkiä pyritä opettajiksi itse, sillä saamme sitä ankaramman tuomion.
"miksi menit minun nimessäni opettamaan harhaa minun omilleni"
ei ole mukava vastattava, vaikka kysyjäni olisi rakas Jeesus itse.
erityisesti ei mukava silloin.
"Siis luterilainen keskustelu vaatii luterilaisen pohjan."
tässä on nyt kysymys jostain aivan muusta kuin "luterilaisista tiukkapipoista"
kysymys on koko uskontosi syvästä olemuksesta, sen peruspilareista, mitä kristinusko sinulle on.
kirjoitukseni ei niinkään kohdistu sinuun henkilönä kuin kaikkiin niihin näitä palstoja lukeviin, jotka ajattelevat itsenäisesti hengellisiä asioita ja ovat kanssasi samaa mieltä lasten autuudesta.
siis opillisesti eksyksissä vaikka niin kauniilta näyttävä asia onkin kyseessä, Jumalan ihanimmat luomisteot - viattomat lapset, joiden kaltaisten on taivasten valtakunta.
"Jeesus mua rakastaa,
Raamattu sen ilmoittaa
Vaikka olen heikkokin,
Hän mua hoitaa hellimmin.
Mua Jeesus rakastaa, mua Jeesus rakastaa
mua Jeesus rakastaa - niin Sana opettaa."
Pirjo Leino kirjoittaa:
"Tämä vanha lastenalulu, pyhäkoululaulu, soi sisimmässäni, kun taas kerran sain kokea tuon sanan todeksi: Jeesus rakastaa. Jeesus rakastaa minua. Jeesus rakastaa Sinua. Hän on Hyvä Paimen ja haluaa johdattaa Sinut ja minut niille vihreille laitumille. Hän haluaa ruokkia nälkäistä, juottaa janoista, hoitaa haavoja. Ei kukaan toinen ole sellainen kuin Hän."
Kirjoittanut: immata
tämä ei ole vain sinulle ominaista vaan tunnen tänään jo monia esikoislestadiolaisen taustan kristittyjä, hartaita uskovia, jotka ovat luoneet aivan oman kristinopin maailmansa - koska eivät ole saaneet herätysliikkeestään tervettä opetusta ja oppia uskonelämänsä perustaksi.
saarnaajat vain vuodesta toiseen käskevät kaivamaan omaa napaa ja tutkimaan sen tilaa.
MikkoL
Totta!
Kouristuksenomaista pelkoa "maailmaa" kohtaan, muita uskovia ja heidän opetustaan kohtaan ym...
Kuvitelma, että Pyhä Henki on vain meillä, että Häntä voidaan hallita.
Minun mielestäni puuttuu usko ja luottamus Jumalaan. Jäädään ristin juurelle, ei edemmäs ole voimaa mennä.
Tämä ei koske kaikkia essuja, mutta iso osa opettajia on muotoutuneen perinteen vankeina.
Kirjoittanut: immata
Lahdessa oli HPE ja Saku piti ihanan, oikeaoppisen saarnan, jolloin sydän alkoi veisaamaan hallelujaa.
Iltaseuroista odotin kuulevani kiitosta ja ylistystä Herrallemme Jeesukselle.
Vaan..taas alkoi synnin kaivelu Sepen toimesta. Ei yhtä päivää voinut antaa ilon ja riemun vallita!
MikkoL: olen myös iloinnut Sakun saarnojen Kristus keskeisyydestä.
ne ovat esimerkkinä, miten toisin asiat voisivat olla!
ei paljon tarvittaisi saarnan kohteen muutosta - ilo Herrassa on väkevyytemme!
Kirjoittanut: immata
Saarnoista sanon sen verran, ettei liikkeen linjaa muuteta Pyhässä Hengessä piiru kerrallaan, vaan tehdään reilusti parannusta ja tunnustetaan erheet, jos Jumalan mieltä aiotaan noudattaa.
Aamen!
Tämä on monien sydänten huokaus.
Kirjoittanut: Patu
"1.kor 3:11. Perustus on jo laskettu, ja se on Jeesus Kristus. Muuta perustusta ei kukaan voi laskea.
Jos on tämä perustus, ulkonainen käytäntö ei vie harhaan. Saarnataanko istuen tai seisten ym."
Onko pysytty jo lasketulla perustuksella Jeesuksella Kristuksella, jos kristinopin perustotuuksista opetetaan mitä sattuu mieleen tulemaan? Katekismuksen, lasten opetuksen, tiedot riittäisivät opettajillekin pitämään perustuksen oikealla paikallaan, ettei sakramenteista tehtäisi ihmisten töitä ja niistä kiellettäisi anteeksiantamus.
Eivät sakramentit ole vain ulkonaisia käytännön asioita, kuten puhutaanko istualtaan vai seisten, vaikka niin näyttää norppa ajattelevan.
"Minkätähden sinua kristityksi kutsutaan? Vastaus:
Sentähden, että minä olen kastettu nimeen Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen ja olen kasteessa päälleni pukenut Kristuksen, jonka minä uskon ja tunnustan Vapahtajakseni ja autuaaksi tekijäkseni." Svebiliuksen katekismus
On vain yksi perustus, Jeesus Kristus, jonka päälle voi rakentaa.
Kirjoittanut: Patu
Esikoislestadiolaist ry:n säännöissä mainitaan että kaikki toiminta perustuu Raamatun ja Lutherin oppiin. Pitäisikö yhdistyksen hallitukselle panna vuosikokoukseen kyselyn, että mitä hallitus aikoo tehdä, että yhdistys noudattaisi omia sääntöjään? Vois ottaa näitä esimerkkejä siitä, miten sääntöjä: Raamattua ja Lutherin oppia ei pidetä ohjenuorana opetuksessa.
Kirjoittanut: MikkoL
tuo visio olkoon omassa arvossaan, mutta se tuo väistämättä mieleen myös Jumalan Sanan ja sieltä apostoli Paavalin sanat meistä ihmisistä rakentajina.
kuten edellä on useamman kerran sanottu, perusta on Jeesus Kristus.
muuta perustusta ei ole.
jotkut rakentavat kullasta, jotkut oljista, jotkut teolgoian huikeita goottilaisia temppeleitä, jotkut tuulentupia.
Tuli koettelee jokaisen rakennuksen.
Paavali kirjoittaa jännästi niistä, jotka olkitalojaan rakentavat Kristus kalliolle:
"he pelastuvat, mutta ikäänkuin tulen läpi"
tässä hän ei suinkaan ajattele jotain kiirastulta, jonka kirkonmiehet paljon myöhemmin keksivät.
Niin ei se mitään ole, joka istuttaa, eikä se, joka kastaa, vaan Jumala, joka kasvun on antaa.
Mutta se, joka istuttaa, ja se, joka kastaa, ovat yhtä: kumpikin saa palkkansa työnsä jälkeen.
Sillä me olemme Jumalan apulaiset: te olette Jumalan pelto ja Jumalan rakennus.
Sen Jumalan armon jälkeen, joka minulle annettu on, olen minä perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen päälle rakentaa; mutta katsokaan jokainen, kuinka hän sen päälle rakentaa.
Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jesus Kristus.
Jos nyt joku rakentaa tämän perustuksen päälle kultaa, hopiaa, kalliita kiviä, puita, heiniä, olkia:
Jokainen teko tulee julkiseksi; sillä se päivä sen on selittävä, joka tulessa ilmaantuu: ja minkäkaltainen kunkin teko on, sen tuli koettelee.
Jos jonkun teko pysyy, jonka hän sen päälle rakentanut on, niin hän saa palkan:
Jos jonkun teko palaa, niin hän saa vahingon; mutta hän tulee itse autuaaksi, kuitenkin niinkuin tulen kautta.
1 Kor 3:7-15 Biblia 1776
sen sijaan Paavali ei tässä puhu sellaisesta hengellisen rakennuksen tekemisestä, joka on västätty muualle kuin Kristus kalliolle.
Herramme Jeesus sen sijaan puhui hiekalle rakentamisesta näin vakavasti:
Ei jokainen, joka sanoo minulle: Herra, Herra! pidä tuleman taivaan valtakuntaan; mutta joka tekee minun isäni tahdon, joka on taivaissa.
Moni sanoo minulle sinä päivänä: Herra, Herra! emmekö me sinun nimes kautta ennustaneet, ja sinun nimelläs ajaneet ulos perkeleitä, ja ole sinun nimes kautta monta väkevää työtä tehneet?
Ja silloin minä tunnustan, en minä teitä ikänä tuntenut: menkäät pois minun tyköäni, te väärintekiät.
Sentähden jokaisen, joka minulta nämät puheet kuulee ja ne tekee, vertaan minä toimelliseen mieheen, joka huoneensa kalliolle rakensi.
Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka ei kuitenkaan kukistunut; sillä se oli kalliolle perustettu.
Ja jokainen, joka kuulee minulta nämä puheet, ja ei tee niitä, hän verrataan tyhmään mieheen, joka huoneensa sannalle rakensi.
Ja sade lankesi, ja virrat tulivat, ja tuulet puhalsivat, ja sitä huonetta sysäsivät, joka kukistui, ja sen lankeemus oli suuri.
Matteus 7:21-27 Biblia 1776
näin ollen kannattaisin Patun käytännöllistä ehdotusta.
esikoislestadiolaiset kristityt voisivat tosiaan laatia - vaikkapa julkisesti editoiden näin nettiruukun avulla - rakkaudellisen ja vakavan viestin Esikoislestadiolaiset r.y. johdolle, jossa tuodaan esiin huoli liikkeen kristillisen opin perusteissa nähdyistä ongelmista.
kaikki väitteet on tietenkin tulella koeteltava, etteivät ne perustu kuulopuheisiin tai väärinkäsityksiin, vaan todella edustavat poikkeamista yhdistyksen säännöissä mainituista Jumalan Sanasta ja kirkkomme tunnustuksista.
hyviä kandidaatteja tällaiseen kirjeeseen ovat
- "vain me" oppi, jonka mukaan esikoislestadiolaisuus on taivasten valtakunta, kaikki muut Kristuksen viinapuun haarat sen ulkopuolella.
- kalvinistinen sakramenttioppi
- ihmiskeskeinen henkilökohtaista uskoa liikaa korostava käsitys uudestisyntymisestä
- Jumalan nimen turhaan mainitseminen, Pyhän Hengen vetäminen ihmisten työkaluksi ja valtataisteluihin
- heikko Raamatun tuntemus, jopa Raamatun yhteisen tutkimisen rajoittaminen
- heikko kristinopin, Vähän ja Ison Katekismuksen tuntemus, joka poikii harhoja ja väärinkäsityksiä kuin sieniä sateella.
Kirjoittanut: eero
Tervehdys Mikko! Välillä kirjoitat, ettet oikein tunne Esikoiskristillisyyttä ja taas toisinaan kirjoitat kuin parhainkin asiantuntija ja samalla syyllistyt yleistämiseen. Eikö apostoli kirjoita siitä, että: teidän seassanne pitää eriseurat oleman, jotta ne jotka koetellut ovat, tulevat ilmi. Aina joskus, kun satun vilkaisemaan tänne, tulee murheellinen mieli siitä kun järjestään työnnät puukkoa niskaan ikäänkuin oikeutetusti ja yleistät kaiken. Kuunteletko ehkä liikaa joidenkien ehkä henkilökemioiden ristiriidoissa olevien purkauksia?
Jatkan vielä: Myös muille kirjoittajille: Ei Raamattu opeta solvaamaan, vaan opettamaan ja neuvomaan rakkauden hengessä, eikä suinkaan Bileamin hengessä kun meni israelin kansaa kiroamaa. Hänen täytyi kuitenkin siunata. Hyvä kirjoitusidoli voisi olla vaikka Annt Laato. Hänellä on oikea lähestymistapa, kun kyseessä on korkeat hengelliset asiat. Kaikella ystävyydellä ja parempia aikoja toivoen.
Kirjoittanut: Haamul
Kukaan täällä ei mielestäni ole ollut liikkeellä Bileamin hengessä.
Toisaalta, kuten Luther on sanonut, ” Jumala voi puhua sekä Bileamin että Jesajan kautta, niin Pietarin kuin Kaifaan kautta, jopa aasin suulla”.
Ja miten ihmeellisen Messias-ennustuksen Bileam pystyikään profetoimaan, kun Herra avasi hänen silmänsä... Jumala tosiaan puhui hänen kauttansa.
Bileam "opetti Baalakia virittämään Israelin lapsille sen viettelyksen, että söisivät epäjumalille uhrattua ja haureutta harjoittaisivat".
Siinä hengessä täällä ei ainakaan MikkoL ole ollut liikkeellä.
Bileam "mieltyi petoksesta tarjottuun palkkaan". Että sellaisessa hengessä...
Jos joku sanoo jonkun mielestä asioita liian suoraan ja ehkä kovinkin sanoin, se on vielä kaukana Bileamin hengestä!
Kirjoittanut: Patu
"Bileam "mieltyi petoksesta tarjottuun palkkaan". Että sellaisessa hengessä..." Haamul
Olen kuullut joidenkin saarnamiesten perustelevan sitä, etteivät ole puolustaneet totuutta sillä, että muuten he eivät saisi jatkaa työtään saarnaajina.
Petosta on luopua totuudesta ja olla vaiti vääryyden edessä. Siinä on rauha ja "rakkaus" ollut palkkana totuudesta luopumisesta.
En ole huomannut täällä henkilökemioiden olleen syynä kärkeviin mielipiteisiin. Mitä Eero mahdat tarkoittaa sillä? Oletko itse Eero joutunut jotenkin liian kovin kohdelluksi täällä vai keistä henkilöistä puhut ja kenen puolesta?
Kirjoittanut: MikkoL
hei Eero, otan kyllä taas nuhteesi vastaan yleistämisestä - koetan pitää vaaran paremmin mielessäni ja valita sanat tarkemmin.
tiedän, että esikoisten joukossa on paljon kirkkaasti Kristukseen uskovia immeisiä ja saarnaajia, joille Jeesus on pääasia - kaiken keskus.
sellaista saarnaa on suorastaan ilo netinkin kautta kuunnella.
olisi mielenkiintoista kuulla, mitä Eero ajattelet Patun ehdotuksesta, että räikeistä opillisista harhoista laadittaisiin johtokunnalle yhteinen viesti?
ymmärrän kyllä, että sellaisia on jo aiemmin laadittukin huolestuneiden Jumalan lasten toimesta. Mutta ne on kaikki ilmeisesti vaiettu kuoliaiksi, sen sijaan että asiasta olisi puhuttu ja ongelmat tuotu valoon ja hoidettu kuntoon.
kirjoitin ankaraa pohdintaa lauantaina aamulla ja kun lähetin sen niin nettiruukku päätti kumahtaa nurin eikä julkaista sitä... (tai ei oikeastaan nettiruukku, vaan magnustille verkkopalveluja antava TDC)
laitan kirjoituksen toiselle palstalle vapaasti arvioitavaksi ja julmetusti arvosteltavaksi.
asiasta johtuen olen suorastaan iloinen, jos näytetään, että olen nähnyt asiat väärin ja annan thatomattani mutta kuitenkin virheellisen kuvan esikoisuuden oppikehityksen vääristymien taustasta.
Kirjoittanut: Patu
"Eikö apostoli kirjoita siitä, että: teidän seassanne pitää eriseurat oleman, jotta ne jotka koetellut ovat, tulevat ilmi. Aina joskus, kun satun vilkaisemaan tänne, tulee murheellinen mieli siitä kun järjestään työnnät puukkoa niskaan ikäänkuin oikeutetusti ja yleistät kaiken." Eero
Eriseurat eivät ole hengen vaan lihan hedelmiä. Sillä ei voi puolustaa herätysliikkeessäkään olevaa eriseuraisuutta eikä vaientaa sitä vastaan saarnattavaa parannussaarnaa.
Mitkä viestit koet Eero puukon niskaan työntämiseksi järjestään ikäänkuin oikeutetusti ja yleistät kaikki? "Järjestään". Et kai tarkoita järkeä käyttäen vaan jatkuvasti tms.? "Yleistät kaikki". Aikamoinen yleistys sinulta. Voisit kohtuuden ja totuuden nimissä edes kertoa mikä sinun päähäsi tai niskaasi pistää, jos synti saarnataan synniksi?
Eikö se ole paimenen luonto, että varoittaa lampaita vaaroista? Mihin essujen opetuksen kritiikkiin, jota esim. MikkoL on pannut näkyville, et voi yhtyä ja pidät liiallisena yleistyksenä?
Kirjoittanut: mama
Eero tuo kirjoituksessaan esiin nuo henkilösuhteet. Ne ovatkin todella tärkeä osa koko tätä liikettä, missä meillä monilla on käytännössä koko suku ja kaikki ystävät.
Ihmissuhteista ja ryhmädynamiikasta onkin tullut se merkittävin liikettä ohjaava voima, kuten tuosta kommentistakin voi päätellä:
Mikko ei ole puuttunut yhdenkään ihmisen persoonaan missään kirjoituksessaan, vaan on varsin rakkaudellisella tavalla osoittanut asioita, missä mennään vimpulaan suhteessa Raamattuun ja siis myös suhteessa luterilaiseen oppiin.
Kuitenkin kritiikkinä tulee, että hän on kuunnellut ihmisiä, joilla on henkilökemiat kippuralla [ilmeisesti siis johdon suuntaan?].
Tämä tuo esiin mainiosti juuri tuon ongelmamme ytimen: keskiöstä poistuu Kristus ja tilalle tulee ihmiset, ihmissuhteet ja ryhmädynamiikka, eli suomeksi sanottuna valta.
Jos kompassi näyttää piirunkin verran vinoon siitä, minkä pitäisi olla uskomme keskus, olemme aika nopeasti sivussa oikealta tieltä. Tilalle tulee niin helposti ihmiset, tavat ja perinteet.
Patun ehdotus tuosta "välikusymyksestä" yhdistyksen hallitukselle on hyvä. Sillä saataisiin taas nostettua näitä tärkeitä asioita esille.
Rakkaudettomuus on aika outo ilmaisu. On aika huikeasta Jumalan rakkaudesta kysymys, mitä Hän laumalleen osoittaa.
Loukkaantuminen on oiva tunne tässä yhteydessä. Se kertoo, että esikoislestadiolaisuus on tärkeä. Kannattaa kuitenkin tutkia tarkemmin tuota loukkaantumisen tunnetta, mistä muusta se kertoo.
Jos ei olisi mitään perää siinä, mistä täällä on puhuttu, ei olisi mitään syytä loukkaantua. Voisi suhtautua kirjoituksiin täällä, että tuuli se huulia heiluttaa. Siispä kannattaa katsoa loukkaantumisen ohi ja tutkia tarkemmin, mistä on kyse.
Minä en ole huomannut itse, enkä ole nähnyt kenenkään muunkaan esittävän sellaista kritiikkiä Mikon kirjoituksiin, jotka osoittaisivat ne Raamatun rinnalla paikkaansa pitämättömiksi. Ja jokainen meistä, jotka esikoislestadiolaista herätysliikettä yhtään tunnemme, tunnistamme rakkaan herätysliikkeemme noista kirjoituksista surullisen hyvin.
Kirjoittanut: immata
Samat aatokset maman kanssa.
Kirjoittanut: mama
Huokasenpa vielä vähän.
Jotenkin sellainen syvältä kouraiseva suru valtaa mielen siitä, että eero kritiikissäsi puhut ihmissuhteista, kun täällä, Raamattupiirissä, on pohdittu palstakaupalla asioita Raamatun valossa.
Muuttuisiko jokin näistä keskustelluista asioista toiseksi, jos esimerkiksi Parviaisen Seppo tulisi omassa persoonassaan tänne kertomaan noita lampunlasijuttuja? Ihan ok seuramies.
Tai muuttuisiko jotenkin Raamatullisemmiksi Håkanin hej, hej -jutut, jos henkilökemiat jäisi pois? Varsin sympaattinen tapaus.
Minun tuntemani esikoislestadiolaiset saarnaajat ovat huippumukavia tyyppejä, vaikka suuri osa tuntemistanikin saarnaa monesti ihan täyttä potaskaa. Se, että heistä monista pidän, ei tee heidän puhumastaan potaskasta Jumalan sanaa.
Kovin hankalat ihmiset ei varmaan tohon hommaan helposti selviäkkään.
kirjoittanut Rami
Mukava saada uusi keskustelija eero palstoille. Sekin on mukava, että pystyt antamaan kritiikkiä meille muille. Mikkokin on suorastaan kerjännyt sitä.
Jos olet pidempään seurannut näitä kirjoituksia, niin sinun on pakko myöntää, että Mikko on paremmin perillä meidän herätysliikkeemme historiasta kuin yksikään varsinaisen herätysliikkeen jäsenistä. Uskallan vaittää, että sinut mukaan lukien.
Ei hän ole muodostanut käsityksiään pelkästään joidenkin henkilöiden ehkä katkerista vuodatuksista.
Itse pidän oikein terveellisenä sitä, että meidän virheemme tuodaan vaikka vähän karikoidenkin esille.
Toivottavasti eero pystyt myös liikkeen sisällä antamaan kritiikkiä niille, jotka ovat vastuussa saarnavirassa.
Kirjoittanut: Amadeus
Onhan Suomessakin tuhansittain protestantteja, jotka uskovat: kastamaton lapsi on autuaassa sieluntilassa.
Kirjoittanut: MikkoL
tahdomme kaikki uskoa, Amadeus, että kastamattomina kuolleet lapset ovat Jumalan omia olivat he sitten mistä kansasta tai heimosta tai rodusta tai uskonnosta hyvänsä.
Raamattu ei kuitenkaan näin opeta.
Ihmiset eivät ole Jumalan vastuulla vaan Herra on antanut tehtävän meille omilleen - viedä armon sana maailman ääriin asti.
kastamalla ja opettamalla.
jotta sekä vauvelit että heidän vanhempansa ja isovanhempansa ja serkkunaskin pääsisivät iankaikkiseen iloon!
Kirjoittanut: MikkoL
Ei taivahassa kuolon vaaraa
ei kyyneleitä yötäkään.
Näin lauloi kerran musta Saara
pien neekerlapsi hyvillään.
Taivahassa Herra tuskat poistaa
ja huokaukset kokonaan.
Siell Herran kasvot mulle loistaa
siell luonaan aina olla saan.
Hän kertovan on kuullut kerran
näin opettajan valkoisen.
Hän armosta sai kuulla Herran
ja ystävästä lapsien.
Hän sai myös kaupungista kuulla
joll ompi autuus iäinen.
Hän siellä kerran riemusuulla.
myös tahtois kiittää Jeesustaan.
Nyt riutuu raukka tuskissansa
hän siinä olkivuoteellaan.
mutt rauha lepää kasvoillansa
ja riemu loistaa katseestaan.
Ja ystävää ei vierellänsä
vaikk kova ompi vuoteensa.
Hän tuskat kantaa yksinänsä
niin onnellisna iloisna.
Ei miettimästä voi hän laata
nyt noita ihmesanoja.
Hän muistaa tuota ”uutta maata”.
ja ”uuden taivaan” riemua.
Oi kuolemaa ei taivahassa
hän laulaa aina hiljempää.
Ei tuskaa niinkuin maailmassa
ei itkua, ei yötäkään.
Hän huokaa yhä heikommasti
oi kaupunki sä kultainen.
Ei kuolemaa ja rauhaisasti
hän vaipuu kuolon unehen.
Nyt Jeesuksensa kunniaksi
hän soittaa siellä kanneltaan.
Karitsan veri valkeaksi
sai mustan Saaran kokonaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti