Silloin vietiin kristitty hengeltä korpeen kiusattaa perkeleeltä.
Ja kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi:
"terve armoitettu, kuinka rajattoman paljon onkaan Jumala sinulle antanut lahjojaan!"
kristitty sanoi "aamen!"
hänen mieleensä tuli kallis koti, rakas vaimo ja lapset, työpaikka ja turvattu toimeentulo näinä vaikeina aikoina, parkissa seisova turvallinen ja kaunis uusi auto, terveys, jota Jumalan kiitos oli riittänyt tähän ikään asti, monet rakkaat sukulaiset ja ystävät, sydämen ilo ja rauha omien keskellä seuratuvassa.
"paljon on Jumala minulle lahjoittanut hyvää tässä elämässä ja taivaan kodissa odottaa vielä sanomattoman paljon enemmän" kristitty jatkoi.
kiusaajan olemus oli kuin valkeuden enkelin, kun hän sanoi "onnellinen ja autuas olet sinä ihmisten joukossa, Jumalan siunaukset ympäröivät sinua ja perhettäsi ja myös hengellisesti tilasi on niin vakaa ja hyvä tässä kalliissa esikoisten seurakunanssa"
näin sanottuaan kiusaaja lähestyi kristittyä ja kosketti kauniilla ja siunaavalta näyttävällä kädellään tämän silmiä.
ja katso, kristityn silmien päälle kasvoi ohut läpinäkyvä ja niin kirkas kalvo, joka sai ne näyttämään aivan kauniilta.
kiusaaja otti sitten pyhän Raamatun käteensä ja avasi siitä kohdan:
"Vaan te olette käyneet Zionin vuoren tykö, ja elävän Jumalan kaupungin, taivaallisen Jerusalemin, ja monen tuhannen enkelitten joukon tykö,
Yhteisen kokouksen ja esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaissa kirjoitetut ovat, ja Jumalan, kaikkein tuomarin tykö ja täydellisten vanhurskasten henkein tykö,
Ja uuden Testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja priiskotusveren tykö, joka parempia puhuu kuin Abelin (veri)."
Heb 12:22-24 Biblia 1776
hiljainen, kiitollinen ja nöyrä hymy nousi kristityn kasvoille, kun hän luki tämän tutun kohdan Heprealaiskirjeestä.
ja hänen mielensä täyttyi niin suloisista lapsuuden muistoista, kun isän ja äidin kanssa seuramatkoille lähdettiin, milloin jouluaikaan, milloin pääsiäisenä, milloin mikkelinpäivänä.
se juhlallinen tunnelma kun pestiin kasvot ja harjattiin hampaat ja hiukset ja puettiin seuravaatteet ja lähdettiin hengellisiin juhliin.
hänen mieleensä tulee muistikuvia vuosikymmenten läpi esikoisten seuroista, joista tämä raamatunkohta puhuu, ja kuinka siellä sana sattuu ja kuinka siellä karskit miehetkin puhkeavat kyyneliin häpeämättä toisten läsnäoloa.
miten suurta onkaan saada synnit julistettua anteeksi oikein henkilökohtaisesti, vakuutus siitä, että ollaan oikealla tiellä, Siionin muurien sisällä.
veisuunkin ääni kaikuu kristityn mielessä, kun hän tuota sanaa lukee ja syvä ilo ja rauha täyttää hänen mielensä.
kiusaaja antaa tämän Raamatun sanan tehdä tehtävänsä. onhan kristitty sallinut tuon kohtalokkaan käden kosketuksen, joka peittää totuuden häneltä jopa pyhän Sanan äärellä ja vääristää Jumalan ja Kristuksen ja Pyhän Hengen ja esikoisten seurakunnan pirulliseksi sekasotkuksi.
kristityn mieleen tulevat monet saarnaajat, entiset ja nykyiset, ja heidän lohdulliset ja rohkaisevat sanansa, jotka kiusaaja on heidän suuhunsa pannut:
"sinun asiasi ovat hyvin, koska sinä kuulut Hyvän Paimenen laumaan, olet näiden kalliiden muurien suojassa Siionissa, joita uskolliset paimenet ja vahtimiehet vartioitsevat ja estävät raatelevaisten susien tulon sisään."
ja kiusaaja sanoo "kuulethan, kuinka samaa, muuttumatonta julistusta yhä saarnataan, vaikka maailma sitä pilkkaa ja halveksii ja eriseuraiset ja lahkolaiset sen totuuden tahtovat maahan polkea."
"sama siunattu valo, joka syttyi Kiirunassa Jumalan armosta ja joka nyt yksin tässä synkässä yössä loistaa hukkuvassa, paatunessa ja kadotukseen menevässä maailmassa"
kuinka makeilta nuo tutut, rohkaisevat ja uskoon ohjaavat sanat kuulostavatkaan kristityn korvissa.
"todellakin, olen oikealla tiellä, minua johdattavat uskolliset Herran paimenet, jotka isiltä perittyä uskoa, muuttumatonta alkuperäistä apostolista sanomaa julistavat, ja saan kerran päästä perille, koska Pyhän Hengen valtuuttamat paimenet julistavat minulle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä"
kiusaaja asettaa sitten kauniin sormensa Heprealaiskirjeen päälle, ja neuvoo kristittyä lukemaan lisää:
Katsokaat, ettette häntä kiellä pois, joka puhuu; sillä jos ei ne paeta saaneet, jotka kielsivät sen, joka maan päällä käskyn antoi, paljoa vähemmin me, jos me sitä pyydämme karttaa, joka taivaasta puhuu,
Jonka ääni silloin maata järisti; mutta nyt hän lupaa ja sanoo: vielä minä nytkin kerran tahdon järistää, en ainoastansa maata, mutta myös taivasta.
Mutta kuin hän sanoo: vielä kerran, tahtoo hän osoittaa, että järiseväiset pitää muutettaman niinkuin ne, jotka rakennetut ovat, että järisemättömät pysyisivät.
Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla
Sillä meidän Jumalamme on kuluttavainen tuli.
Heb 12:25-29 Biblia 1776
kiusaaja sanoo
"katso tätä totuuden sanaa!
Sentähden saamme me sen valtakunnan, joka ei järistä taida, meillä on armo, jonka kautta me Jumalaa palvelemme, hänen mielensä nouteeksi, siveydellä ja pelvolla.
näin juuri sinä siunattu Jumalan lapsi kuljet Ylipapin ja Hänen uskollisten paimentensa johdolla siveästi ja pelolla halki tämän maailman Jumalaa palvellen.
ei niinkuin maailman ihmiset, jotka synneissä rypevät eivätkä totuudesta tiedä eivätkä kilvoituksesta, synnin surusta eivätkä parannuksn autuudesta, vaan siveästi ja pelolla, totisesti aamen!
ja näin sinä olet sisällä Jumalan valtakunnassa, joka ei järky vaikka maa järisee ja taivaan pauhaavat.
Kuinka ihanat ovatkaan Herran asuinsijat, tämä Siionin kaupunki, jolle Karitsan veri puhuu parempaa kuin Abelin veri!"
ja niin kristitty palaa takaisin korvesta, jossa hän on ollut saatanan seulottavana.
taistelun hävinneenä, tappion kärsineenä, haavoitettuna ja runneltuna, hengellisesti murjottuna.
mutta hän luulee voittajana selvinneensä.
sillä hän ei ollut ottanut vastaan Jumalalta rakkautta totuuteen.
Hän ei ollut pyytänyt Herralta Jeesukselta silmävoidetta, että näkisi.
Hän ei ollut pyytänyt Herralta Jeesukselta, effata! avaa korvani kuulemaan Hyvän Paimenen ääntä ja erottamaan se valkeuden enkeliksi tekeytyvän Saatanan äänestä.
Hän oli luullut että PH on Pyhä Henki
Hän kuvitteli, että kiusaajan kehut uskosta ja uskollisuduesta ja hänen kristillisyytensä mainostaminen ja ylistäminen ovat Jumalasta.
Hän uskoi, että esikoisten paimenet Hengessä puhuvat, sanoivat he mitä tahansa pyhän Raamatun puolesta tai sitä vastaan.
Rukoilkaamme
Auta, oi Jeesus, kun eksytys suuri
maata käy voimalla valloittamaan.
Saatana väijyy nyt julmana juuri
valmiina sieluja vangitsemaan.
Maailman ruhtinas miettivi ansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa,
kuinka se turmioon syöksisi kansaa.
Auta, kun saatana, maailma, liha
syntien orjaksi taivuttavat,
kun tämän maailman ystävyys, viha
pois sinun luotasi houkuttavat.
Anna siis kuolemantuskaasi muistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa,
että voin ylpeän mieleni suistaa.
Auta, oi Jeesus, kun syntini tuottaa
tunnolle vaivoja syytöksineen.
Anteeksiantoosi suo minun luottaa,
että en sortuisi katkeruuteen.
Hengessä köyhäksi tulla jos voisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin,
kuormani kaikki sun hoitoosi toisin.
Auta, oi Jeesus, kun syntini aina
henkesi lämmön saa laimenemaan.
Ylpeä luontoni nöyräksi paina,
hauduta armolle aukenemaan.
Yhdistä henkeni Henkesi kanssa,
terveeksi näin minut tee kokonansa,
terveeksi näin minut tee kokonansa.
Auta, oi Jeesus, suo katseesi loistaa
juonia kiusaajan paljastaen,
kun sanan selvän se tahtoisi poistaa
kulkien vaatteissa valkeuden.
Suo, että henget mä ain erottaisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin,
voittaisin valheen ja voimasi saisin.
Auta ja varjele, vartija parhain,
kun olen lähdössä harhailemaan.
Tyynnytä mieleni myöhään ja varhain
kanssasi valvoen rukoilemaan.
Synnissä jos tahdon nukkuen maata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata,
tiellesi taas minut, Herrani, saata.
Auta, kun kamppailen kuoleman kanssa,
kun eronhetkeni koittava on,
sielu kun uupuu jo taistelussansa,
vastassa mahti on tuntematon.
Ilmesty silloinkin auttajakseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni,
kuule myös heikoimmat huokaukseni.
Auta, kun päätän jo vaivojen matkaa,
voitolle voimasi kunniaksi.
Täällä saan alkaa ja taivaassa jatkaa
virttäsi uutta ja kiitostasi.
Ristillä Sankari kuoli ja voitti,
kuoleman keskelle elämä koitti,
kuoleman keskelle elämä koitti.
virsi 385
Johann Heinrich Schröder 1695.
Suom. Elias Lönnrot 1874.
Uud. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Uud. komitea 1937, 1984.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti