 |
| Kirkkoherra Lasse Marjokorpi Kuva seurakuntalainen.fi |
Tulisieluinen Kemijärven entinen kirkkoherra ja Venäjän kristillisen työn veteraani Lasse Marjakorpi kirjoitti 23.1. 2013 seurakuntalainen.fi blogissaan professori Räisäsen kirjasta Mitä varhaiset kristityt uskoivat (WSOY 2011) otsikolla Fiktiivisen teologian monumentti
Teoksen tavoite ilmoitetaan jo esipuheessa. Räisänen sanoo luonnostelevansa kokonaiskuvaa varhaisten kristittyjen ajatusmaailmasta. He ovat useimmiten varhaiskirkon lahkoihin kuuluneita henkilöitä, anonyymejä Syyriassa vaikuttaneita juutalaiskristittyjä tai kristinuskosta vaikutteita saaneita juutalaisia. Heidän kirjoituksiaanhan on tuskin lainkaan olemassa, joten tehtävän rajaus "ajatusmaailmaan" on ymmärrettävä. Räisänen käyttää Uuden testamentin tutkimuksessa menetelmää, jossa tekstien alle luodaan kuvitteellinen historia. Tässä kirjoitelmassa yritän soveltaa Räisäseen samaa menetelmää, mitä hän käyttää apostoleihin, mennä hänen tekstiensä taakse, beyond his theology.Tarkoitukseni ei nyt ole arvioida Marjokorven arviointia. Kiinnitän sen sijaan huomiota asiaan, jossa Lasse Marjokorpi iskee lekallaan naulan kantaan - "sukeltaminen tekstin sisään".
Marjokorpi
"Tekstin taakse etsiytyminen" on aivan olennainen asia kaikessa hermeneutiikassa ja erinomaisen vaikea kysymys, koska se on aitoa teologiaa. Raamatun kirjoitusten sisään sukeltaminen ei rajoitu vain tieteelliseen yliopistoissa harjoitettuun eksegetiikkaan vaan on- yllättävä kyllä - havaittavissa tietyissä muodoissa myös herätyskristillisissä piireissä.
Uskontoevoluutio
Marjokorpi räväyttää: Räisänen käyttää Uuden testamentin tutkimuksessa menetelmää, jossa tekstien alle luodaan kuvitteellinen historia. Kuvitteellisesta, fiktiivisestä, ei välttämättä ole kysymys, vaan huolellisesti nikkaroidusta uskontohistoriallista mallista. Keskeisten tekstien avulla luodaan uskontotieteellisiä teorioita siitä, miten uskonnollisen yhteisön uskomukset ja itse yhteisö, kultti, riitit ja rooli yhteisössä, ovat muovautuneet historian kuluessa. Tutkimuksen kiinnostuksen kohteena on siis itse yhteisö ja havaintoja tehdään siitä, millaisia uusia ideoita ja uudelleentulkintoja tämä kehitysprosessi on eri vaiheissa tuottanut. Yhteisö, tässä tapauksessa juutalaisuus ja varhainen kristillisyys, ovat avaimina Raamatun tekstien ymmärtämiseen.
Tällainen lähestymistapa on trendinä sekä monissa Vanhan testamentin että Uuden testamentin tieteellisissä julkaisuissa ja näitä professori Heikki Räisänen kirjassaan esittelee ja soveltaa, kuten Marjokorpi toteaa.
Klassinen esimerkki uskonto-evoluution tutkimuksesta Suomessa on
Paimentolaisten uskonnosta kirkkolaitokseksi toim Raija Sollamo Suomen eksegeettinen seura. 2. painos 1993. 133 s.
UT uskontoevoluutiota: esimerkki
Uuden testamentin kaanonin antama aika uskonnon kehittymiselle on huomattavasti lyhyempi kuin juutalaisuuden Toora, Nebiim veKtuvim, Tanakh kolmetuhatta vuotta Sumerista laskien. Tähän parinsadan vuoden roomalaisajan historiaan rakennetaan oletettuja (Marjokorven fiktiivisiä) varhaiskristillisiä ryhmiä, joiden olemassaolo todennetaan Uuden testamentin kirjoituksia tarkasti analysoiden.
Hyvä esimerkki tällaisesta kehityksestä on Jeesuksen tulon odottaminen.
1. Ylösnousemuksen alkuräjähähdyksen jälkeen Jerusalemissa ja varhaisen lähetystyön kohteissa, esimerkiksi Tessalonikiassa, odotettiin Herran aivan pikaista paluuta, niin että apostoli Paavali asiasta joutui kirjeitsekin hyssyttelemään, että ei ihan vielä - laittomuuden ihminen tulee ensin. (2 Tess)
2. Katolisissa kirjeissä tämä pikaisen paruusian polte näyttää hiljentyneen, ja on asetuttu odottamaan Herran tuloa rauhallisemmin.
Uskonnollisten (ja muidenkin) ajatusten ja ideoiden synty, kaavoittuminen ja uudelleentulkinta on mahdollista kirjallisten dokumenttien parissa.
Raamattu on hologrammi
Mitä tähän sanomme - onko tällainen lähes patologinen uskontotieteellinen Raamatun tekstien taustojen selvittely kiellettyä?
Ei toki!
Päin vastoin.
Pyhä Henki on aivan tarkoituksella antanut Pentateukkiin useita eri lähteitä, rinnakkaiskertomuksia, jotka historialliselta sisällöltään ja teologialtaan ovat varsin erilaisia.
Pyhä Henki on aivan tarkoituksella antanut neljä evankeliumia, joista yksi, Johannes, näyttää aivan eri uskonnolta!
Näin läpi koko Raamatun kirjakokoelman meillä ei ole latteaa yhden kirjoittajan kaksiulotteista tekstiä, vaan hologrammi!
Tutkimalla tätä hologrammia eri valaistuksissa sen sisältä alkaa löytyä rikas uskonnollisen yhteisön historian ja uskonnon kehityksen kirjo, joka on hämmästyttävä ja monella tavoin syventää ja rikastuttaa tajuamme juutalaisuudesta ja kristinuskosta.
Viva la exégèse!
Miten luen Raamattua oikein?
Vaikka itselläni on siis täysin päinvastainen näkemys uskontotieteellisen Raamatun tutkimuksen arvosta kuin Lasse Marjokorvella, joka sitä kovin vierastaa...
Olen Marjokorven kanssa samaa mieltä, että kaiken uskontotieteen ja eksegetiikan ja teologian opiskelun jälkeen meidän EI TULE SUKELTAA TEKSTIN SISÄÄN
Pyhä Henki on antanut juutalaisille ja kristityille TEKSTITASON joka tosin on hologrammi, mutta jota tulee kunnioittaa.
Opiskele siis pääsi puhki Jumalan Sanaa kaikin keinoin, mitä moderni tiede tarjoaa.
Lue päivittäin Raamattua ja rukoile Pyhän Hengen johdatusta kaikkeen totuuteen sen äärellä.
Sovella Raamattua elämääsi ja ajatteluusi ja rukoile myös psalmien sanoin odottaessasi meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen paluuta.
Miten käytän Raamattua oikein?
Käytä Raamatun ihoa, hologrammia, kun puhut Raamatusta.
Voit olla tarkkana tässä esimerkiksi näin pysyen tutkitussa totuudessa
"Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo..."
"Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo..."
"Apostoli Paavali kirjoittaa 1 Korinttolaiskirjeessä..." (tutkimuksen mukaan autenttinen Paavalin kirje)
"Efesolaiskirjeessä on kirjoitettuna...." (kirjoittaja epävarma)
Näin voit rehellisenä ja hyvällä omallatunnolla käyttää meille annettua Raamattua sen täydessä voimassa poikkeamatta siitä, minkä tiedät todeksi.
Hyvin antoisaa on kuulijoille, saarnan tai opetuksen tai raamattupiirin vetäjän suusta saatu opetus esimerkiksi Rudolf Bultmannin kamppailusta Johanneksen evankeliumin kanssa tai siitä, miten Siinain laki näkyy Matteuksen "seurakunnassa".
Tai miten Q-lähde on ehkä laadittu ennen Golgatan tapahtumia (jos sellaista Q lähdettä ylipäätään on)
Vaan paljon tärkeämpi on kuulla saarnassa, opetuksessa, raamattupiirissä
"Johanneksen evankeliumissa Johannes Kastaja sanoo Katso, Jumalan Karitsa, joka pois ottaa maailman synnin!"
Lisäys tekstiin 4.2. 2013
Jeesuksen ylösnousemus
Lasse Marjokorpi piirtää tarkan - ja varsin synkän - kuvan siitä, mitä tapahtuu, kun apostolinen todistus Jeesuksen ylösnousemuksesta jätetään sivuun Uuden testamentin uskontohistoriallisesta ja -sosiologisesta tutkimuksesta. Syntyy fiktiivistä, omituista logiikkaa, joka ei vakuuta sen enempää tieteellisesti kuin teologisestikaan.
Olisiko ylösnousemus-usko yksi niistä veteen piirretyistä viivoista, jotka erottavat monissa tiedekunnissa niskanpäällä olevan uskontotieteellisen Raamatun tutkimuksen teologisesta eksegetiikasta?
---
kirjoitin teemasta laajemman analyysin eRaamattu blogiin
"Marjokorpi räväyttää: Räisänen käyttää Uuden testamentin tutkimuksessa menetelmää, jossa tekstien alle luodaan kuvitteellinen historia. Kuvitteellisesta, fiktiivisestä, ei välttämättä ole kysymys, vaan huolellisesti nikkaroidusta uskontohistoriallista mallista."
VastaaPoistaKuvitteellisesta nimenomaan on kyse. Onko se fiktiivinen, on eri asia. Mutta tuon metodin perusidea on kuvitella jonkinlainen historia, ja sitten sovitella asioita siihen. Mika' ei kuvitelmaan sovi, tulkitaan joko asiaksi, joka ei ole historiallinen, vaan joko virhe tai myohempaa peraa oleva. Tai sitten muutetaan kuvitelmaa.
Monia kehityslinjoja on näkyvissä pyhässä Raamatussa, koska se on elävää elämää ja ihmiskunta elää jatkuvan muutoksen keskellä.
PoistaEksegeetit keskenään arvostelevat toistensa rakentamia malleja, eikä pelkkä fiktio kauan kestä - ei yli tutkija sukupolven ainakaan. Heikki Räisänen edustaa tiettyä näkemystä ja ehkä jopa koulukuntaa, joka Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa vaikuttaa, eikä myöskään välty tieteelliseltä kriittiseltä syyniltä.
Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvä on.
Kukin tutkijasukupolvi kyseenalaistaa jotain, ja ottaa kyseenalaistamatta ison osan muuta. Kaikkea ei voi kyseenalaistaa kerralla, ainakaan huolellisesti, vaan pitää osata keskittyä johonkin teemoihin.
PoistaTieteenfilosofi Kuhn aikoinaan totesi, että tiede monessa tapauksessa etenee paradigmoittain. Vanhoja juttuja ei viitsitä edes kyseenalaistaa. Ne vain jossain vaiheessa korvaantuvat uudella. Ja näin käy tieteenhistoriassa yhä uudelleen. "Uusi" voi toki pitää elementtejä edellisestä edellisestä tieteen kannasta jne. Mutta tieteen uusiutuminen on tällaista.
Sitä on tutkittukin aika paljon, että tieteellisistä julkaisuista hyvin pieni osa on toisten tekemän tieteen kritiikkiä. Tiede ei juuri muuta kantojaan näiden kritiikkien kautta. Vaan uusiutuu pääasiassa uusien tutkimusten myötä, ja vanhat tutkimukset pölyttyvät unholaan, eikä niiden virheistä edes välitetä kuin korkeintaan joskus alaviitteinä, jotta kirjoittaja voi osoittaa tietävänsä jonkun aikoinaan tehneen jossain virheen.
Tämä on todella arvokas puheenvuoro tieteen - ja myös Raamatun tieteellisen tutkimuksen - luonteesta, kiitos. Luvallasi kopsaan sen myös Raamattu blogiini.
PoistaViestissä viitattu henkilö on Thomas Kuhn (1922-1996), amerikkalaiseen fyysikkoon ja tieteen filosofiin, jonka vaikutusvaltainen teos Structure of Scientific Revolutions (1962) sisältää kommentissa mainittuja ajatuksia.
http://eraamattu.blogspot.co.il/2013/02/tieteellisen-tutkimuksen-kehitys-ja.html
Rekonstruktioita ja malleja voi esittää, mutta suuri ongelma niiden kohdalla on siinä, jos niistä tulee suuren suun soiton nojalla totuuksia ihmisten mielestä. Onhan ihan emeritusprofessori niin sanonut.
PoistaRekonstruktiot ja mallit eivät ole mitään muita kuin olemassa olevien tai olemattomien faktojen tai fiktioiden luomia mahdollisuuksia. Niiden totuudellisuus voidaan lähes aina kiistää, erityisesti silloin kun niiden tueksi on niinkin vähän tosiasioita kuin Räisäsen teorioissa.
Pohdit hieman yleisluontoisesti, miten huterasti asioita tutkitaan ja vähättelet Heikki Räisäsen elämäntyötä... näinkö totuutta palvelet?
PoistaVarmasti tuktijat perehtyvät aiheeseensa kuten professori Räisänenkin. Hänen elämäntyönsä on toki mittava eikä sitä voi aliarvoida. Kirkollisesti ja kristillisesti hänen elämäntyönsä hedelmät ja päämäärät ovat kuitenkin olleet ja näyttävät jatkuvan haitallisina ja tuhoisina ei vähiten hänelle itselleen.
PoistaTieteellisesti ajatellen hänen elämäntyötään on arvioitava tietysti eri näkökulmasta kuin mitä se on saanut aikaan kirkollisesti ja kristillisesti. Raamatun tutkimus vain sattuu olemaan sellaista, että teorioita ja konstruktioita voi esittää kohtuullisen vapaasti lähteiden nojalla (ja erityisesti ne epäluotettavina sivuuttaen ja omia spekulaatioita rakentaen) sillä kyseessä on paljolti spekulatiivinen tiede.
Ongelma tutkimuksesta tulee vasta siinä vaiheessa (malliesimerkki Räisänen ja ''Helsingin koulun'' edustajat) kun varsin spekulatiivisia keskenään ristiriitaisia ja jatkuvasti muuttuvia tutkimustuloksia aletaan esitää totuutena joiden valossa kirkon ja kristityn pitäisi muuttaa uskoaan ja elämäänsä. Tämähän on ollut professori Räisäsen tarkoitus ainakin alkuvaiheessa uraansa eikä osoita kovin tietteellistä ja objetiivista otetta, vaan pikemminkin propagandistista lähtökohtaa.
Jos kyseessä ei olisi useiden ihmisten usko ja elämä, raamatuntutkimuksen tulokset voisi ottaa vain harmittoman huumorina.
Totuutta minäkin tahdon palvella. Uskon sen (perustellusti) löytyvän vaihtuvista teorioista huolimatta Raamatusta ja Jeesuksen persoonasta en niinkään viimeisistä spekulatiivisista konstruktioista. Myönnetään totuus: kyseessä ei ole mikään matemaattisen tarkka tutkimus, vaan humanistiselle tutkimukselle tyypillinen spekulaatio, jossa henkilön maailmankatsomukselle ja arvoille jää haluttaessa paljon tilaa.
Uskontoevoluutiosta voisi mainita sen verran, että se ei ole tiettävästi kovin suuressa kurssissa ts. sen arvo uskontotieteellisessä tutkimuksessa on olematon. Kyse on vanhentuneesta teroiasta.
VastaaPoistaRaamatun kohdalla kyseessä ei ole edes eksegeesistä, jossa teksteistä nousevista kysymyksistä tehdään teorioita, vaan eisegeesistä jossa Raamatun ulkopuolista vanhentunutta teoriaa yritetään keinotekoisesti tunkea Raamatun tekstin sisään.
Kirja '' Paimentolaisten uskonnosta kirkkolaitokseksi'' on malliesimerkki tästä vanhentuneeseen uskototieteelliseen teoriaan perustuvasta eisegeesistä.
Totuus on, että uskonnot muuttuvat vaikka emme haluaisi käyttää ladattua sanaa "uskontoevoluutio".
PoistaTotuus on, että pyhä Raamattu kertoo elävästä uskonnosta, jonka sisällön juuret ulottuvat ihmiskunnan aamuhämärään ja jonka kirkas valo loistaa antiikin Rooman arkipäivään.
Miksi tätä ei saisi uskontotieteen menetelmin tutkia ja katsoa, mitä niistä näkökulmista löytyy. Samalla tietenkin kriittisesti metodeita ja lähteiden käyttöä jne. tarkastellen.
Mielestäni Heikki professorin edustamien tutkijoiden suurena kompastuskivenä on "mitä alkuseurakunta uskoi" tutkimuksessa ylösnousemus. Kuinka tiedemies tai -nainen käsittelee tällaista uskon sisältöä, jos lähtökohtana on ettei Jumala herätä kuolleita ja että Kristus on haudassaan ja me synneissämme?
Lähtökohtana voisi olla reilu "minä en tähän usko, mutta nämä alkuseurakunnan dokumentit kertovat vahvasta uskosta ylösnousemukseen". Se olisi tieteellisesti pätevää, eikö niin, sitomatta asiaa tutkijan henk. koht. uskoon tai sen puutteeseen.
Uskonnot kyllä muuttuvat, mutta uskontoevoluutiolla uskontotieteellisenä teoriana tarkoitetaan jotain paljon täsmällisempää. Se tarkoittaa, että uskonnot, tässä tapauksessa Raamatun jumalakuva, kulkisi kehityspolkua ''primitiivisistä'' ''kehittyneempiin'' (huom. mahdollinen arvolataus) uskontomuotoihin magiasta polyteismin ja monolatrian kautta monteismiin.
PoistaTällaista tai vastaavaa evolutionistista kaavaa ei Raamatusta löydä ellei sitä halua sinne eisegeesillään viedä tulkiten sitä tällaisen evolutionistisen esiymmärryksen läpi. Vaikka tämä näkemys on vanhentunut uskontotieteessä, sitä halutaan ilmeisesti ideologisista syistä yhä pitää yllä eksegeettisessä tutkimuksessa.