sunnuntai 20. tammikuuta 2013

Jerry A. Coyne ja lajiutuminen

Chicagon yliopiston biologian professori Jerry Allan Coyne (s. 1949) on työkseen tutkinut lajien syntyä. Vuonna 2004 Coyne julkaisi yhdessä professori H. Allen Orrin kanssa aiheesta kokonaisen kirjan

Coyne, Jerry A. H. Allen Orr,  Speciation. Sinauer Associates Inc., Sunderland, Mass.. 2004
Otan tässä esille joitain artikkeleita, joiden laatimiseen hän on osallistunut.


Hedelmäkärpäsen geeni desaturase2
To understand the role of adaptation in speciation, one must characterize the ecologically relevant phenotypic effects of naturally occurring alleles at loci potentially causing reproductive isolation.

The desaturase2 gene of Drosophila melanogaster is such a locus. Two geographically differentiated ds2 alleles underlie a pheromonal difference between the Zimbabwe and Cosmopolitan races.

We used a site-directed gene replacement technique to introduce an allele of ds2 from the Zimbabwe population into Cosmopolitan flies. We show that the Cosmopolitan allele confers resistance to cold as well as susceptibility to starvation when the entire genetic background is otherwise identical.

We conclude that ecological adaptation likely accompanies sexual isolation between the two behavioral races of D. melanogaster.

Greenberg, A.J., J.R. Moran, J.A. Coyne and C-I. Wu. 2003
Ecological adaptation during incipient speciation revealed by precise gene replacement.
Science 302: 1754-1757.
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvitellä maantieteellisiä eroja perimässä. Laboratorion olosuhteissa zimbabwelaisen hedelmäkärpästen rodun perimään lisättiin tietty geeni, desaturase2, joka esiintyy kosmopoliittisten hedelmäkärpästen rodussa. Kaikki muu geeniperintö on tarkalleen samanlaista. Kun tämän geenin saaneita hedelmäkärpäsiä laitettiin zimbabwelaisten joukkoon, ja koko porukkaa kidutettiin kylmällä ja nälällä, nämä ds2 tyypit selvisivät hengissä.

Tiedemiehet näin toteavat, että maantieteellisen seksuaalisen eristämisen ohella hyönteisten sopeutuminen paikalliseen ympäristöön, ekologiaan, näkyy geeniperimässä.

Eikö niin?




2 kommenttia:

  1. "Tutkimuksen tarkoituksena oli selvitellä maantieteellisiä eroja perimässä."

    Meni vähän metsään. Vapaa suomennos tiivistelmästä: "Ymmärtääkseen adaptaation roolin lajiutumisessa, on karakterisoitava luonnossa esiintyvien alleelien vaikutus ekologisesti merkittäviin fenotyyppisiin muutoksiin lokuksissa, jotka voivat olla vastuussa lisääntymisesteistä."

    Tiivistelmä kertoo, että tuo ds2-geeni olisi juuri tuollainen geeni. Tämä geeni on vastuussa näiden kahden populaation feromonisista eroista. Epäillään, että nämä hajuerot olisivat vastuussa siitä miksi Zimbabwen ja Cosmopolitanin kärpäset eivät tuppaa parittelemaan. Greenberg et al. kertovat:

    "We wanted to know whether some ecological forces are involved in the maintenance of this polymorphism and, if so, what those forces may be. Are different ds2 alleles perhaps favored in different environments?"

    Eli tutkimuksen tarkoitus oli selvittää mitkä tekijät ylläpitävät näitä eroja. Luitko tutkimusta tiivistelmää pidemmälle?

    Tämä on tutkimuksen löydös:

    "Although the role of ds2 in premating isolation remains to be firmly established, we have identified a potential ecological basis for the maintenance of pheromone polymorphism as a result of strong geographical differentiation at the ds2 locus"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitos kritiikistäsi, biologian alalla olen täysin maallikko ja voin käsittää asiat väärin.

      Tässä tapauksessa kuitenkin pidän kiinni siitä ymmärryksestäni, että kyseisen tutkimuksen taustalla on maantieteellinen etäisyys - se voi olla pienikin este, kuten Galapakos saarten väliset merialueet.

      Tieteellisen tutkimuksen lyhyt kuvaus kirjoittajien itse laatiman tiivistelmän perusteella on täysin legitiimiä!

      Poista