Teemu Kakkuri: Isoviha

Kasakoiden häät
Józef Brandt (1841-1915)
wikimedia

Teemu Kakkuri on eKotimaan blogissaan Perkele Perämerellä nostanut väkevästi eri ihmsiten elämäntarinoiden kautta Isovihan aikaa (hienoa että noihin blogeihin voidaan liittää myös kuvia).

Isoviha oli suuren Pohjan sodan (1700–1721) aikainen venäläisten miehitys Suomessa vuosina 1713–1721. Se päättyi Uudenkaupungin rauhaan. Isoviha-nimitys on syntynyt vasta historioitsijoiden teksteissä – aikalaislähteissä siitä käytetään nimitystä venäläisen ylivallan aika.
wikipedia

Tässä vain muutamia reunahuomautuksia Kakkurin tekstiin

Пётр Великий
"Samoihin aikoihin, noin, eli Pietarissa tsaari, jonka nimi oli Pietari ja järjestysnumero I. Hänet tunnetaan siitä, että hän halusi muuttaa Venäjän sivistyneeksi länsimaaksi." (TK)

Kirjoittajan ajatuksena on tässä kohden, että Pietari Suuren (1672-1725) toimet Ruotsia vastaan eivät sovi sivistyneen länsimaan ihanteisiin. Mutta mitenkähän on Lännen sivistyksen kanssa?

Totaalinen sota, jossa myös siviiliveästö joutuu sotatoimien kohteeksi, ei ole vierasta Euroopassa ja Englannissa.

Euroopan historian kauheimpiin kuuluva 30-vuotinen sota päättyi 1642 ja oli varmaan vielä tuoreessa muistissa. Suomalaiset hakkapeliitat (hacca päle) taitavat yhä elää saksalaisten mielissä julmina kiduttajina ja surmaajina, ryöstäjinä ja raiskaajina?

100-vuotta valistusta Euroopassa Ison vihan aikojen jälkeen, ja Napoleon Bonaparte näytti Venäjälle "länsimaista sivistystä".

ja toiset sata vuotta teknistä ja tieteellistä vallankumousta toi sivistyneeseen länteen uudella tavalla tehokkaan totaalisen sodan, joka puhkesi elokuussa 1914.

Eli eiköhän tsaari Pietari Suuri lännen ihailuineen sittenkin ole aikansa lapsi?

Kaarle XII
Kakkuri muistuttaa Ruotsin kuningas Kaarle XII (1682-1718) tuottamasta onnettomuudesta Suomen kansalle. Etenkin miesten vieminen Norjan rintamalle pois puolustamasta perheitään, maitaan ja mantujaan tuo mieleen pahan ajatuksen, että luoti, joka kuninkaan surmasi, oli hyvin tähdätty.

Kasakat
Tsaari "päästi kasakat irti" Pohjanmaan siviilien kimppuun poltetun maan taktiikkaa ehkä ajatellen. Suomalaisille kasakat ovat tuoreessa muistissa vielä sortovuosien Helsingistä, kun kavioiden kapse mukulakivistäkin lähti ja miekkansa olivat teräviä.

Kasakat ovat alkuperältään lähinnä sortoa paenneiden venäläistalonpoikien jälkeläisiä. Mahdollisesti talonpoikien pako etelään alkoi jo 1200-luvulla Kultaisen Ordan aikana ja jatkui myöhemmin Venäjän maaorjuuden kehityttyä. Myöhemmin kasakoihin liittyi pienemmissä määrin myös muita etnisiä ryhmiä kuten tataareita ja kalmukkeja.

Koska kasakoihin saattoi lähes kuka tahansa Jumalaan uskova mies liittyä, heidän etninen koostumuksensa oli kirjava, mutta se säilyi pääosin venäläisenä sulauttaen muut ryhmät. Perimätiedot, joiden mukaan kasakat olisivat esimerkiksi muinaisten skyyttien jälkeläisiä, eivät pidä paikkaansa. Kasakoita ei pidä myöskään sekoittaa Keski-Aasian turkinsukuisiin kazakeihin, jotka asuttavat nykyistä Kazakstania ja sen ympäristöä.

Kasakoita käytettiin muun muassa levottomuuksien kukistamiseen. Kasakoitten asuma-alue levittäytyi Dnepr-, Don- Volga- ja Ural-jokien varsille. Kasakat ovat symbolisesti tärkeä osa Venäjän historiaa ja venäläisyyttä koskevia mielikuvia. Erityisesti kasakat tunnetaan historian eri aikoina sotamiehinä.

wikipedia

Kirkonkirjat 
Ison vihan kohteeksi joutui myös suomalaisten uskonnollinen elämä. Monen suvun tutkimus päättyy näihin vuosiin, koska vanhemmat kirkonkirjat paloivat ryöstettyjen luterilaisten pyhäkköjen myötä komeana roihuna.

Raamattu ja virsikirja
Kaiken tuon kauheuden keskellä, josta ei jäänyt kertomaan "Vänrikki Ståhlin tarinoita" eikä "Tuntematonta sotilasta" suomalaisia vahvistivat hengellisesti ja henkisesti vuoden 1642 Kirkkoraamattu ja vuoden 1701 virsikirja.

Ruotsalaisia emme ole, venäläisiä meistä ei tule...
Varmaan tuo että Skånen vehnää myytiin maailmalle, kun alamaiset raukoilla Suomen mailla kuolivat nälkään, on jättänyt suomalaisuuteen tunnon siitä, että ruotsalaisia emme ole.

Ruotsi on rakas vihollinen, kuten jääkiekossa ja kaikessa muussa kilpailussa näemme - suomalaisuuteen kuuluu tietty svea mamman poikien ja tyttöjen arviointi.

Venäläistää meidät yritettiin autonomian aikana, mutta aika heikoin tuloksin.

Ison vihan muisto elää syvällä kansamme mielissä, josta NATO keskustelut ovat tuore esimerkki.

Ollako aivan yksin idästä tulevan vihollisen armoilla vai etsiäkö apua lännestä, josta sitä ei koskaan ole tullut - mitä nyt Saksasta erityisissä olosuhteissa joskus.


Voipi tulla taas aika, jolloin virsi maistuu kaikille suomalaisille...

1. Oi kuningasten kuningas, sä maan ja taivaan valtias, myös tähän maahan silmäs luo ja armos runsaat lahjat suo. 2. On meidän kansa vähäinen ja vähäinen on voima sen, vaan mitä mahtavinkaan vois, jos et sä, Herra, voimaa sois. 3. On edessäsi tuhkaa vain maailman mahti voimakkain. Kun viittaat, korkein alenee ja alhaisinkin ylenee. 4. Vaan tehtäviisi valitset useinkin pienet, alhaiset, niin että heissä näkyisi vain sinun suuri voimasi.

5. Näin muinoin kansa pienoinen sai hoitaa tulta totuuden, ja köyhä seutu Juudean on synnyinpaikka Korkeimman. 6. Suo, Herra, meille Henkesi, tee meissä armotyötäsi. Pois väärät pyyteet karkota ja rakkauteen kasvata. 7. Tee kansastamme kansasi ja sinun palvelijasi. Sen töitäsi suo toimittaa ja kunniaasi julistaa.

Julius Krohn 1869. Uud. komitea 1937. Virsikirjaan 1938. Uud. komitea 1984.

Toivotaan ja rukoillaan, ettei tule.