Luther ja lapsikaste (Tranvik)

M.D. Tranvik tarkastelee Lutherin teologiaa lapsikasteesta.

Kirkko oli kastanut lapsia jo yli tuhannen vuoden ajan Lutherin aikana. Hänen tuomansa korostus lupauksen sanaan ja uskoon siihen johti väistämättä ongelmiin tämän käytännön kanssa.

Jos kerran kasteen vaikuttavuus riippuu uskosta, on rakennettava jonkinlainen käsitys vastasyntyneen uskosta.

Tämä ei ollut Roomassa ongelma, koska ex opere operato näkemys sakramentista, joka vaikuttaa tehtynä tekona, teki kysymyksestä lapsen uskosta toissijaisen.

Varhaisissa kirjoituksissaan Luther ei puhu paljoakaan asiasta. Mutta se että hän otti jakson lapsikasteesta "Baabelin vankeus" kirjaansa loppuun viittaa siihen, että hän tietää kastekäsityksensä seurauksista tähän.

Tässä vaiheessa Luther omaksuu perinteisen näkemyksen, jonka mukaan vanhempien ja kummien usko ja kirkon rukous auttavat lasta.

Hän sanoo tässä myös, että lasten usko on yksinkertaista eikä niin altis aikuisten ahneuden ja taikauskon tahroille.



Hurmahenkisten anabaptistien (kasteen uusijoiden) kanssa kamppaillessaan Lutherin on pakko selventää ajatuksiaan tarkemmin.

Kirjoitukessaan "Uudestikastamisesta" (1528) Luther antaa kolme perustetta lapsikasteelle:

1. perinteiset Raamatun kohdat, joiden mukaan lapsella voi olla usko

2. Kirkon perinteen arvo

3. Kaste liittona



Luther puhuu nyt varoen pienen lapsen uskosta.

Hän sanoo, etteivät Kirjoitukset tätä varmuudella osoita, eikä Raamatussa ole missään sanottu, että "kastakaa lapset, koska myös he uskovat"

Hänen taktiikkansa on antaa asiasn todistamisen vaatimus uudestikastajille itselleen.

Luther kysyy: Koska Raamattu ei missään kohdassa kiellä, että lapset uskoisivat, kuinka he voivat olla varmoja että lapset eivät voi uskoa?

Kuinka Herodes olisi voinut surmata pyhiä viattomia lapsia (kuinka he olisivat olleet viattomia, jos he eivät uskoneet Kristukseen?) Matteus 2

Kuinka Johannes Kastaja hyppäsi kohdussa tervehtien Mariaa (Luukas 1:14).

Luther viittasi myuös kehoitukseen "sillä senkaltaisten on taivasten valtakunta" (Matteus 19:14). Kuinka Jeesus voisi puhua näin, jos lapset eivät voisi uskoa?



Vaikka Luther näin uskoi antaneensa vahvat raamatulliset perusteen pienen lapsen uskolle, tämä ei sinänsä vielä oikeuttaisi lapsikastetta.

Kuten olemme nähneet, Luther ei halua tehdä kastetta riippuvaiseksi sen saavan uskosta

"Vaikka he voisivat osoittaa, että lapsilla ei olisi uskoa kasteen hetkellä, se ei muuta minun mieltäni lainkaan... sillä usko ei ole olemassa kasteen vuoksi, vaan kaste uskon vuoksi. Kun usko tulee, kaste tulee täydelliseksi"


kun usko ei itsessään ole riittävä, Lutherin on tuotava muita näkökohtia esiin.

Luther on lapsikasteen kannalla, koska se "on peräisin apostoleilta ja on ollut apostolien ajasta alkaen käytössä".

Hän ihmettelee, kuinka uudestikastajat voivat niin kevyesti ohittaa tämän perinteen?

Jos lapsikaste ei ole pätevä, ei olisi ollut mitään kirkkoa yli tuhanteen vuoteen (koska ilman pätevää kastetta ei ole kristillisyyttä).

Luther ei vastusta heidän näkemystään vain siksi, miten se viittaa Jumalan armoon vaan hän myös ihmettelee, miten Pyhä Henki on sateena käynyt kirkon suurten ylle (Huss, Gerson, pyhä Bernard) jos heitä ei oltu oikein kastettu lapsena.



Lapsikasteen merkittävin peruste on Jumalan objektiivinen käsky.

Jumala on tehnyt liiton kaikkien ihmisten kanssa ja kaste on merkki tästä siteestä.

Koska evankeliumi on tarkoitettu koko maailmalle, kirkon tulee kastaa kaikki, myös lapset.

Jumala pitää huolen uskosta.

Kristitty on tehnyt riittävästi, kun on saarnannut ja kastanut.


kyllä Luther itse näytti esimerkkiä myös opettamista, eikö totta!



Kohtaamme taas tässä Lutherin dynaamisen ymmärryksen Raamatun lupauksista, joka on niin keskeinen hänen kaste teologiassaan.

Hänen vastustajiensa kannalta ratkaiseva ongelma oli se, ettei pikkulapsella ole järkeä, älyä, ymmärtää ja sen tähden sylivauva ei voi uskoa.

Luther ei näiden tavoin pitänyt järkeä korkeassa arvossa uskon asioissa.

Järki on lihan työkalu ja syvälle uponnut lain logiikkaan.

Hänelle tärkein on siinä, että Jumala kykenee luomaan uskon ihmisen sydämeen järjestä huolimatta.

Näin pikkulapsen kastetta voidaan sanoa varmimmaksi ja taatuimmaksi kasteeksi.

Yhdenkää jättäminen kasteen ulkopuolelle heidän ikänsä takia ei vain torju Jumalan käskyä vaan osoittaisi, että jumalalliset lupaukset olisivat riippuvaisia ihmisen toiminnasta.