Toinen osa (29)

Yhdeksänneksikolmatta

Tästä saattaa jokainen varmaan erottaa kaikki työt ja käskyt toisistaan ja päättää, kutka ovat sokeita, tyhmiä taikka hurskaita pappeja.

Sillä kenenkä työ ei tarkota palvella toista tahi kärsiä hänen tahtoansa, jos hän vaan ei vaadi tekemään Jumalaa vastaan, niin se ei suinkaan ole hyvä kristillinen työ.

Siitä tulee se, että pelkään harvalta olevan kristillisiä munkkikuntia, kirkkoja, luostaria, alttaria, messuja, testamenttia, ja tähän lisäksi muutamain pyhäin kunniaksi erittäin toimitettuja paastoja ja rukouksia.

Sillä minä pelkään, että jokainen niissä kaikissa etsii vaan omaansa, luulee niin sovittavansa syntinsä ja autuaaksi tulevansa.

Ja tämä kaikki on alkuansa uskon ja kristillisen vapauden tietämättömyydestä ja siitäkin, että muutamat sokeat papit vaativat ihmisiä siihen ja koristavat sellaista menoa ane-kaunistuksilla, eivätkä opeta koskaan uskoa.


Mutta minä neuvon sinua: jos tahdot jotakin säätää, rukoilla, paastota, niin älä tee sitä siinä mielessä, kuin tahtoisit tehdä itsellesi jotakin hyvää, vaan anna vapaasti siinä tarkoituksessa, että ihmiset saisivat nauttia sitä, ja tee se heille hyväksi, niin olet oikia kristitty.

Mitä hyötyä olisi sinulla hyvyyksistäsi ja hyvistä töistäsi, joita sinulla on jälellä, hallitaksesi ruumistasi ja siitä pitääksesi huolta, kun sinulla on tarpeeksi uskossa, jossa Jumala on antanut sinulle kaikki kappaleet?

Katso, näin pitää Jumalan lahjain valuman toisesta toiseen ja tuleman yhteisiksi, niin että jokainen korjaa lähimmäistänsä juuri kuin hän itse olisi se.



Kristuksesta ne vuotavat meihin, joka on meitä korjannut omassa ruumiissansa, niin ikään kuin olisi hän ollut, mitä me olemme.

Meistä pitää niitten taas vuotaman niihin, jotka niitä tarvitsevat, aivanpa niinkin, että minun on paneminen uskonikin ja vanhurskauteni lähimmäiseni eduksi Jumalan eteen, verhotakseni hänen syntinsä, ne niskaani ottaa ja tehdä ei toisin, kuin jos ne olisivat omani, juuri niinkuin Kristus on tehnyt meille kaikille.

Katso, tämä on rakkauden luonto, kussa se on todellinen;

mutta todellinen on se siellä, kussa usko on todellinen.

Sentähden sanoo pyhä apostoli rakkauden omaisuudeksi 1 Kor. 13 sen, ettei "se etsi omaansa", vaan lähimmäisen parasta.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 29

Tähän päättyy Toinen osa.