Luottamuspula

olen saanut Jumalan armosta tuoda nettiruukkuun Lutherin kirjaa Kristityn vapaus.

tämän tehokkaan ja kaikkialle maailmaan ulottuvan median voima alkaa olla ilmeinen jo monelle.

sen sijaan että tuo räjähdysaine olisi vanhan kirjan kansissa lojumassa jossain vintin kirjahyllyssä, se on SLEY sivulla kenen tahansa luettavissa vanhana suomennoksena.

nettiruukussa se on jaoteltuna kappaleisiin, että voisimme niistä kohdista yhdessä keskustella.



tämä kirja on hyvin ajankohtainen esikoislestadiolaiselle herätysliikkeelle.

itse asiassa Martti Luther puhuttelee tässä juuri tämän kristillisyyden tien kulkijoita ja kertoo suuresta Esikoisesta.

kirja on paljon tärkeämpi ja suurempi kuin jonkun lumiukon ajatukset siitä.

luottamuspula on ilmeinen.

tuon sen verran kärkevästi esiin asioita, joista vähän ymmärrän, että kaikki täällä raamattupiirissä saattaa tuntua vieraalta.

jatkan kuitenkin niiden asioiden tuomista esiin, joiden kautta saame kunnioittaa Jeesusta ja nostaa ristinlippua liehumaan, ristin Sanaa jonka Jumala on tarkoittanut kaikille ihmisille pelastukseksi.



luottamuspulan tähden olisi niin tärkeää, että esikoisten saarnaajien ja maallikkojen joukosta nousisi omaa väkeä, jotka ymmärtävät Lutherin kirjan syvällisen ja tärkeän merkityksen.

että tätä kirjaa tutkittaisiin seuroissa ja väliajoilla ja luettaisiin kotona verkosta tai vanhasta kirjasta rukouksen kanssa.

että se kirkas evankeliumin ja lain valo, joka syttyi renesanssiajan Saksassa saisi uudelleen välähtää kirkkauteensa tämän vanhan ja arvokkaan herätysliikkeen opetuksessa.

kärventää Nilivaaran tuohikirjeen ja julistaa kirkkaan lampun tavoin, jonka lasi on kristallin puhdas, Jeesuksen armoa ja totuutta.



erityisen selvästi tässä Lutherin tutkielmassa näkyy saarnan sisältö ja tarkoitus

tämä auttaa saarnaajia itseään korjaamaan kurssia kohti Kristuksen oppia ja Jumalan Sanaa

annan tästä yhden esimerkin ja kovin toivon, että oma porukka - ei vierailta mailta kirjoittavat lumiukot - tarttuisivat tähän kristillisen kirkkon aarteeseen

aarteeseen, jonka paavi Leo X valtaansa peläten heitti sikojen tallattavaksi ja olisi mielellään nähnyt Lutherin poltettavana harhaoppisena roviolla.


lumiukon antama esimerkki on tämä:

kirjan alussa Luther esittää vastakohtaisuuden, paradoksin

1. kristitty on vapaa herra

2. kristitty on kaikkien alamainen ja palvelija


kirja rakentuu tämän selittämiseksi sisäisen ja ulkonaisen ihmisen näkökulmasta.

Jesus osa kertoo kohdasta yksi, sisäinen ihminen. Vapaa!

Luther opettaa siinä uskon merkitystä ja asettaa niitä vastaan kristityn ihmisen vaelluksen, sydämen tilan, parannuksen, hyvät teot Jumalan luomassa maailmassa.


Toinen osa kertoo ulkonaisesta ihmisestä, joka on kaikkien palvelija.


Kristillisen saarnan tulisi sisältää

evankeliumi sisälliselle ihmiselle, vanhurskaaksi tuleminen yksin uskosta ilman lain tekoja Kristuksen tähden Kirjoitusten mukaan.

lakia, neuvoja ja ohjeita ulkonaiselle ihmiselle, että nähtäisiin synnin syvyys ja paettaisiin Kristuksen turviin uskossa, mutta myös että oltaisiin kaikkien palvelijoita vaelluksessa ja kristillisessä elämässä.

kaikki tämä oli toki tuttua keskiajan kirkossa.

kaikki tämä on toki tuttua esikoislestadiolaisessa saarnassa.

ongelma oli - ja on - näiden kahden sekottamisessa toisiinsa.

silloin laki ei tee kirkkaasti tehtäväänsä eikä silloin armo ole armoa.

sekoitus pilaa kaiken aidon kristillisen uskon.



Esikoisten luottamuspula Jeesukseen on johtanut siihen, että saarna kohdistetaan sisäiselle ihmiselle.

jotta tämä usko Jeesukseen kestäisi ja säilyisi, tulee elää kristillisyyden neuvojen mukaan.

hengellisesti tappava sekoitus!