Ja katso, synagogan päämies, Jairus nimeltä, tuli, ja kuin hän näki hänen, lankesi hän hänen jalkainsa tykö,
Ja rukoili häntä suuresti, sanoen: minun vähä tyttäreni on viimeisillänsä; tule ja pane kätes hänen päällensä, että hän paranis ja eläis.
Niin hän meni hänen kanssansa; ja paljo kansaa seurasi häntä, ja ahdistivat häntä.
Kuin hän vielä puhui, tulivat muutamat synagogan päämieheltä, jotka sanoivat: sinun tyttäres on kuollut: mitäs silleen Mestaria vaivaat?
Mutta Jesus kohta kuultuansa sen sanan sanottavan, sanoi synagogan päämiehelle: älä pelkää, ainoastaan usko.
Ja ei hän sallinut kenenkään itsiänsä seurata, vaan Pietarin ja Jakobin ja Johanneksen, Jakobin veljen.
Ja hän tuli synagogan päämiehen huoneeseen, ja näki pauhinan ja ne, jotka itkivät ja porasivat paljon.
Ja hän meni sisälle, ja sanoi heille: mitä te pauhaatte ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan makaa.
Ja he nauroivat häntä. Mutta kuin hän oli kaikki ajanut ulos, otti hän lapsen isän ja äidin kanssansa ja ne, jotka hänen kanssansa olivat, ja meni sisälle, kussa lapsi makasi,
Ja tarttui lapsen käteen ja sanoi hänelle: talita kumi, se on sanottu: piikainen, (sinulle minä sanon), nouse ylös.
Ja kohta piika nousi ja kävi; sillä hän oli kahdentoistakymmenen ajastaikainen. Ja he hämmästyivät suurella hämmästyksellä.
Ja hän haasti heitä kovin, ettei kenkään sitä saisi tietää, ja hän käski antaa hänelle syötävää.
Markus 5:22-24,35-43 Biblia 1776
Nyt torstaina 6.5.2010 Beit Sahourin pastorin äiti sai puhelinsoiton.
Syöpää sairastavan Marian puolesta oli paljon rukoiltu. Hän oli nyt Jerusalemissa sairaalassa ja kuolema lähestyy nyt nopeasti.
Voisiko hän tulla käymään vielä sairaalassa tämän viimeisillään olevan nuoren naisen luona?
Hänellä oli itsellään flunssan alkua ja vähän heikko vointi, eikä millään olisi tahtonut lähteä.
Mutta sitten hän ajatteli "minulla on tämä nuha ja paranen siitä kohta. Maria odottaa kuolemaa" ja lähti kuin lähtikin Jerusalemiin, jonne on vain 11 kilometriä, mutta välissä on tuo muuri ja raja.
Vuoteessa kemoterapiaa saamassa ollut Maria on ehkä ollut jo tajuttomana. Hän kertoo itse tapahtumista näin:
"Minä olin haudassa. Mutta Jeesus oli siellä haudassa minun kanssani. Sitten Jeesus heräsi ja ojensi minulle kätensä ja sanoi "Tule!"
Täsmälleen sillä hetkellä tämä tuntemani pastorin äiti, Im Imad, oli avannut oven ja astunut hiljaa huoneeseen sisään kohdatakseen kuolevan ja rukoillakseen hänen vuoteensa vierellä.
Lääkäri ja toinenkin sitten saapui ihmettelemään, mitä Marialle on tapahtunut.
Siinä suoritettiin jotain kokeita, ja kaikki arvot olivat puhtaat, mitään jälkeä syövästä ei löytynyt.
Yksi heistä sanoi puoliksi leikillään "Mitä sinä Maria teet täällä sairaalassa?"
He sanoivat että hän on terve ja lähettivät hänet kotiin.
Hautajaisten sijasta Marian kotiväki sai tytön takaisin hyvin voivana. Siis nyt torstaina.
Hän tietenkin menee takaisin lääkärien luo seurantaan ja jatkotutkimuksiin.
Emme tiedä mitä hänelle tulee tapahtumaan, ja jonain päivänä hänkin kuolee kuten me kaikki.
Vaan olisitpa nähnyt millä ilolla tämä vaatimaton hiljainen kristitty kertoi - ja oli melkein ollut lähtemättä kun on nuha.
Talita kumi!
Tyttö nouse!
Jeesus elää ja antaa meille elämän.
ei hautaankaan tarvitse mennä peläten, etteikö Hän olisi siellä.
(kerron kyllä sitten, jos jotain uutta tapahtuu tai ilmenee.)
vakuudeksi allekirjoitan tämän kertomuksen ja toistan, miten hiljainen ja yksinkertainen kristitty tämä Imad on.
Bethlehemissä 10.4. 2010
Mikko Louhivuori
kiitos elävälle Jumalallemme, joka on lähettänyt ainoan Poikansa tänne pelastamaan meidät synnin, perkeleen ja kuoleman vallasta ja kutsuu meitä Hänen ihmeelliseen valtakuntaansa!
Virsi 99
Jeesus elää, Herrani!
Kuolemalta murtui valta.
Hän on vapahtajani
kuoleman ja synnin alta.
Jeesus auttaa, pelastaa,
siihen tahdon uskaltaa.
Jeesus elää, Herrani!
Hänessä on kaikki luotu,
minullekin iäksi
elämä ja armo suotu.
Minkä Herra vakuuttaa,
siihen tahdon uskaltaa.
Jeesus elää, Herrani!
Älä pelkää, syntisparka.
Hän on minun turvani,
häneen luottaa sydän arka.
Hänen luokseen tulla saa,
siihen tahdon uskaltaa.
Jeesus elää, Herrani!
Ota vastaan elämäni.
Sydän pese puhtaaksi,
päästä minut synneistäni.
Heikkoa hän vahvistaa,
siihen tahdon uskaltaa.
Jeesus elää! Minä saan
elää hänen omanansa.
Mikään ei voi milloinkaan
riistää hänen turvistansa.
Taivaaseen hän kuljettaa,
siihen tahdon uskaltaa.
Jeesus elää! Hänessä
kuolema on taivaan ovi.
Ei siis missään hädässä
epätoivoon jäädä sovi.
Rauhakseni Jeesus jää,
kuolleista hän herättää.
Virsi 99
Christian Gellert 1757.
Suom. Julius Krohn 1880.
Virsikirjaan 1886.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti