Lapseton Hanna

Sufin maan Ramataimissa, Efraimin vuoristossa, asui mies, jonka nimi oli Elkana. Hän kuului Efraimin heimoon, ja hänen isänsä oli Jeroham, Elihun poika. Elihun isä oli Tohu ja tämän isä Sufi.

Elkanalla oli kaksi vaimoa. Toisen nimi oli Hanna, toisen Peninna. Peninnalla oli lapsia, mutta Hanna oli lapseton.

Elkanalla oli tapana kerran vuodessa lähteä kotikaupungistaan Siloon rukoilemaan Herraa Sebaotia ja uhraamaan hänelle. Siellä oli Herran pappeina kaksi Eelin poikaa, Hofni ja Pinehas.

Uhrattuaan Elkana antoi aina vaimolleen Peninnalle sekä hänen pojilleen ja tyttärilleen kullekin osansa uhrilihasta.

Hannallekin hän antoi yhden osan, sillä Hannaa hän rakasti, vaikka Herra ei ollut suonut tälle lapsia.

Mutta toinen vaimo, Peninna, tahtoi nöyryyttää Hannaa ja kiusasi häntä yhtenään siitä, että Herra oli jättänyt hänet lapsettomaksi.

Sama toistui vuodesta vuoteen: kun Hanna tuli pyhäkköön, Peninna aina kiusasi häntä niin että hän itki eikä voinut syödä.

Silloin hänen miehensä Elkana sanoi hänelle: "Miksi itket, Hanna, etkä syö? Mikä sinua vaivaa? Enkö minä ole sinulle enemmän kuin kymmenen poikaa?"

Kerran, kun he olivat lopettaneet uhriateriansa Silossa, Hanna nousi ja astui Herran eteen. Pappi Eeli istui tuolillaan pyhäkön ovenpielessä.

Murheessaan Hanna rukoili Herraa, itki katkerasti ja teki tämän lupauksen:

"Herra Sebaot!

Jos sinä näet palvelijasi hädän ja muistat minua etkä unohda minua, vaan annat minulle poikalapsen, niin minä luovutan hänet sinulle koko hänen elämänsä ajaksi, eikä veitsi milloinkaan ole koskettava hänen hiuksiaan."

Kun Hanna rukoili pitkään Herraa, Eeli seurasi hänen suunsa liikkeitä. Hanna rukoili näet hiljaa itsekseen, huulet vain liikkuivat mutta ääntä ei kuulunut.

Siksi Eeli luuli hänen olevan juovuksissa ja sanoi hänelle: "Kuinka kauan aiot viipyä täällä juopuneena? Mene selviämään humalastasi!"

Mutta Hanna vastasi: "Ei, herra, en ole juonut viiniä enkä väkijuomaa. Minä olen onneton nainen ja vuodatin sydämeni Jumalalle. Älä pidä palvelijaasi kelvottomana naisena, vain suuren suruni ja huoleni takia minä rukoilin näin kauan."

Silloin Eeli sanoi hänelle: "Mene rauhassa. Israelin Jumala antakoon sinulle, mitä häneltä pyysit."

Hanna vastasi: "Minä kiitän sinua suopeudestasi!"

Sitten hän meni pois, söi eikä ollut enää surullinen.



Varhain seuraavana aamuna he nousivat rukoilemaan Herraa.

Sitten he palasivat kotiinsa Ramaan.

Kun Elkana oli maannut vaimonsa Hannan kanssa, Herra vastasi Hannan rukoukseen.

Hanna tuli raskaaksi ja synnytti aikanaan pojan.

Hän antoi pojalleen nimen Samuel sanoen:

"Herralta minä häntä pyysin."

1 Sam 1:1-9 KR 1992


Samuel nimi tarkoittaa Herra kuulee.

kuuli silloin

kuulee tänään



Uskon, että Jeesus Kristus oli siellä ilmestysmajan tuntumassa, ja näki ja kuuli Hannan tuskan.

Sama Jeesus sanoi ystävälleni -- siitä on nyt jo kait yli vuosi, olisko jo kohta kaksi - "näetkö tuon naisen? mene hänen kanssaan sisälle kirkkoon rukoilemaan"

Jumalanpalvelus oli jo ohi Beit Jalassa ja kirkko oli tyhjä.

Sinne hän otti tämän arabipastorin nuoren rouvan, joka ei koskaan hymyillyt, kun heidät tapasin. Miehensä kyllä hymyili ja teki uskollisesti työtään silloin paimenten kedon kaupungissa, Beit Sahourissa.

Mutta äidin suru oli syvä. Heillä ei ollut lasta.

Raamatun kertomuksen Hannasta hän kykeni ymmärtämään tavalla, jota onnelliset äiditkään eivät tajua, meistä miehistä puhumattakaan.

pohjaton, syvä tuska, häpeä ja toinen - onnellisempi nainen ja lastensa äiti - vielä kiusasi Hannaa.

samanlainen varjo tämänkin rouvan yllä kun kyläpaikoissa kulki, jos kulki. Miksei hänellä ole lapsia?



en ollut siellä

en tiedä mitä nuo kaksi naista rukoilivat

paitsi että tähän asiaan se liittyi


vaan ei liene sinun vaikea kuvitella, joka tätä luet, millainen riemu ja ilo tämän rouvan elämään tuli, kun hänen havaittiin pian tämän rukouksen jälkeen olevan raskaana.

jo vain alkoivat häntä niin hymyilyttää, ihan turhatkin jutut.

koko olemus muuttui!

nyt he ovat muualla seurakunnassa työssä, onnellinen nuori perhe, Kristuksen palveluksessa vaikeissa oloissa.



ei kukaan voi koskaan tieteellisesti todistaa, että rukouksella ja raskaaksi tulemisellaan olisi yhtään mitään yhteyttä.

vaan eipä tartte tälle rouvalle kenenkään mitään todistaa.

eikä asia oikeastaan muille kuulu.

Jumalan kunniaksi tästä luvalla kerron.


jaa että kuinka kauan lapsettomana?


no - kahdeksan vuotta.





Hanna rukoili sanoen:

-- Sydämeni riemuitsee Herrasta,
Herra nostaa minun pääni pystyyn.
Minä voin rohkeasti vastata vihollisilleni,
sinun avustasi minä iloitsen.

Vain Herra on pyhä, ei ole toista,
meidän Jumalamme yksin on luja kallio.

Jättäkää suuret sananne,
luopukaa röyhkeistä puheistanne,
sillä Herra on Jumala, hän tietää kaiken,
hän punnitsee teot.

Soturien jouset ovat poikki,
mutta maassa makaaviin palaa voima.

Jotka kerran elivät yltäkylläisyydessä, saavat niukan leipänsä toisen työssä, mutta niiltä, jotka näkivät nälkää, ei lopu ruoka. Hedelmätön saa seitsemän lasta, mutta se, jolla oli monta poikaa, jää kuihtumaan yksin.


Herra lähettää kuoleman ja antaa elämän,
vie alas tuonelaan ja nostaa sieltä.

Herra tekee köyhäksi ja antaa rikkauden,
painaa maahan ja kohottaa.

Hän ylentää tomusta mitättömän
ja korottaa tuhkasta köyhän,
sijoittaa heidät ylhäisten joukkoon
ja antaa heille kunniasijan.
Maan perustukset ovat Herran,
niiden varaan hän on laskenut maan.

Hän pitää huolen omiensa askelista, mutta pahat joutuvat pimeyteen. Omin voimin ei yksikään menesty.

Ne, jotka Herraa vastustavat, joutuvat kauhun valtaan, kun Korkein jylisee taivaasta. Herra tuomitsee koko maanpiirin. Hän antakoon voimaa kuninkaalleen, hän kohottakoon pystyyn voideltunsa pään!

Sitten Elkana meni kotiinsa Ramaan, ja poika jäi pappi Eelin luo palvelemaan Herraa.

1 Sam 2:1-11 KR 1992



kuittaan vielä varmuudeksi

Tämä kertomus arabikirkon elämästä täällä on tosi.

Mikko Louhivuori
Beit Jala 13.4.2010