Toinen osa (25)

viidenneksikolmatta

on tästä kaikesta helppo ymmärtää, missä mielessä hyvät työt ovat hyljättävät ja ei hyljättävät.

Ja kuinka kaikki opit, jotka hyviä töitä terottavat, ovat ymmärrettävät.

Sillä kussa tämä väärä lisä ja nurja mieli on, että tahdomme töistä tulla hurskaiksi ja autuaiksi, eivät ne ole enää hyviä, vaan varsin kirotuita;

sillä ne eivät ole vapaita,

ja häpäsevät Jumalan armoa, joka yksin uskon kautta tekee hurskaaksi ja autuaaksi, jota eivät työt voi aikoin saada, ja yrittävät sitä kuitenkin tehdä, ja loukkaavat niillä armon työtä ja kunniata.

Tämän tähden hylkäämme hyvät työt:

ei niiden itsensä tähden, vaan tämän pahan lisäyksen ja väärän nurjan mielen tähden, mikä saa aikoin, että ne vaan hyviltä loistavat, eivätkä kuitenkaan ole hyviä, vaan (ihmiset) pettävät niillä itsensä ja muut; juuri kuin raatelevaiset sudet lammasten vaatteissa.



Mutta missä ei ole uskoa, siellä ei voiteta tätä pahaa lisäystä ja nurjaa mieltä töistä.

Sen täytyy olla tekopyhissä, kunnes usko tulee ja hävittää sen, luonto ei saa sitä poistetuksi itsestänsä,
eipä tunnekkaan ja tunnusta sitä; vaan se pitää sen kalliina, autuaallisena asiana; sentähden tulee myös moni heistä vietellyksi sen kautta.



Siis, vaikka onkin hyvä kirjoittaa ja saarnata katumuksesta, ripistä, täydeksi tekemisestä,

niin ne varmaan ovat pelkkiä perkeleellisiä, eksyttäviä opetuksia, jollei tulla eteenpäin hamaan uskoon asti.

Ei ole pakkoa aina saarnata samaa, vaan kumpaakin lajia Jumalan sanaa.

Lakia on saarnattava, peljättämään syntisiä ja ilmoittamaan heidän syntinsä, että he katuisivat ja kääntyisivät.

Mutta siihen se ei saa pysähtyä; myöskin toista sanaa, armon lupausta, pitää saarnattaman, opetettamaan uskoa, jota paitsi laki, katumus ja kaikki muu on turhaan tapahtunut.



Tosin on vieläkin saarnaajia, jotka saarnaavat katumusta synnin tähden ja armoa;

mutta he eivät pane painoa erittäin käskyihin ja Jumalan armoon, niin että ihmiset oppisivat, mistä ja kuinka katumus ja usko tulee.

Sillä katumus lähtee käskyistä; usko Jumalan lupauksesta: ja siten siis vanhurskautetaan se ihminen uskon kautta Jumalan sanaan ja korotetaan, joka Jumalan käskyin pelvosta oli nöyryytetty ja tullut tuntemaan itsensä.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 25