Suur-inkvisiittori

Wayne Schoenfeld: Suur-inkvisiittori

Espanjassa tapahtuu Sevillan kaupungissa merkillisiä asioita keskiajalla, kun Jeesus Kristus saapuu kaupunkiin.

Kaupunkilaiset ovat riemuissaan, sillä Jeesus kulkee siellä parantaen sairaita ja puhdistaen riivatuita saastaisista hengistä ja monella tavoin osoittaen Isän Jumalan rakkautta. Kansa alkaa kuiskia ja lopulta tunnistaa, että Jeesushan se siinä kävelee Sevillan kaduilla.

Kirkon viranomaiset eivät voi antaa tällaisen villin hengellisyyden rehottaa. Mitä lie harhaoppeja?

Inkvisition palvelijat käyvät Jeesukseen kiinni, Hänet heitetään vankilaan ja tuomarit määräävät Jeesuksen Sevillan torilla elävältä poltettavaksi seuraavana päivänä.


Illalla Jeesuksen synkkään vankiselliin tulee itse suur-inkvisiittori.

Hän kertoo vangitulle Kristukselle, miksi kirkko ei Häntä enää tarvitse.

Erityisesti elämän ja kuoleman valtaa hallussaan pitävä pelätty kirkon virkamies tahtoo kertoa Jeesukselle, miksi tämän läsnäolo haittaa kirkon pyrkimyksiä ja tavotteita.

Inkvisiittori nostaa esille kolme raskauttavaa asianhaaraa Jeesusta vastaan.

Ne pahat mokat, jotka Hän teki autiomaassa Perkeleen kiusatessa:

kun Hän kieltäytyi muuttamasta kiviä leiväksi

kun Hän ei hypännyt korkealta temppelinharjalta

kun Hän ei suostunut maailman valtakuntien hallitsijaksi



Inkvisiittori syyttää Jeesusta, että kieltäytymällä näistä kolmesta asiasta Hän valitsi ihmisen vapauden.

Mutta näin tehdessään Jeesus arvioi väärin ihmisluonteen. Suurin osa ihmisistä ei tule toimeen sen vapauden kanssa, jonka Jeesus heille antaa.

Antaessaan vapauden valita, Jeesus näin on sallinut suuren osan ihmisistä jäädä vaille pelastusta ja syössyt ihmiset kärsimyksiin.



Suur-inkvisiittori on itse ateisti, ei usko Jumalaan, mutta hän - ja koko katolinen kirkko - seuraa viisasta hävityksen ja tuhon henkeä, Saatanaa, joka tuo väkisin ihmisille avun ja yhdistää kaikki ihmiset kirkon alaisuudessa.

Tätä suurta ihmisten joukkoa johtavat sitten ne harvat, jotka uskaltavat ottaa vastaan vapauden. Hänen, suur-inkvisiittorin, alaisuudessa ihmiset elävät onnellisen tietämättöminä.

Tosin hän johtaa heidät tuhoon ja kadotukseen, mutta ihmiset ovat iloisia matkallaan sinne. Hän, suur-inkvisiittori, on uhrannut koko oman elämänsä estääkseen ihmisten valinnan vapauden.

"Kuka tahansa, joka voi vedota ihmisten omiintuntoihin, voi viedä heidän vapautensa" hän sanoo Jeesukselle.



Inkvisiittori moittii sitten Jeesusta.

"Sinun olisi pitänyt suostua minun herrani neuvoon ja muuttaa nuo kivet leiviksi. Sillä suuret kansanjoukot seuraavat aina niitä, jotka täyttävät heidän vatsansa"

Eikö Jeesus nyt tuon vertaa ihmisiä tunne?

"Ei ihminen elä yksin leivästä" oli paha moka!

Ruoki ja ravitse heidän vatsansa ensin, opeta heille sitten elämän arvoja ja hyviä asioita.



vangittu ja tuomittu Jeesus saa sitten kuulla, että "jos olisit hypännyt temppelin harjalta, ja enkelit olisivat sinua kantaneet ja liidätelleet turvallisesti maahan, kaikki olisivat vakuuttuneet heti jumalallisuudestasi"

typerä Jeesus kun tuotakaan ei hoksannut. Miten voittaa suurten kansanjoukkojen suosio ja luottamus.

"ja jos olisit suostunut kumartamaan häntä ja saanut haltuusi kaikki tämän maailman valtakunnat ja niiden aarteet, olisit varmistanut kaikkien pelastumisen"

näin suur-inkvisiittori vakavasti ja ihmisiä tuntien selosti, näyttäen samalla mitä hänellä itsellään oli mielessä kirkon tehtäväksi tässä maailmassa.



Jeesus ei ole sanonut sanaakaan inkvisiittorin puhuessa.

Mutta nyt Hän nousee rahiltaan ja kävelee kirkkoruhtinaan luo, suudellen häntä tämän kalvakkaille, vanhoille huulille.

Inkvisiittori on hetken hiljaa ja päättää sitten vapauttaa Jeesuksen.

"Mene, äläkä koskaan tule takaisin"

Hiljaa ja sanaakaan sanomatta Jeesus astuu avatusta sellin ovesta ulos ja katoaa Sevillan kadun pimeyteen.


Yllä oleva vertauskuva on lyhyt yhteenveto Fjodor Dostojevskin kirjassa "Karamazovin veljekset" (1880) olevasta kertomuksesta.

Aljosha on nuori noviisi munkki ja hän kertoo tämän kertomuksen veljelleen Ivanille, joka epäilee voiko ihmisille hyvää tahtovaa Jumalaa olla lainkaan olemassa.



tässä lienee poikkeuksellisen upea tutkielma Jeesuksen kiusauksista.

Kasteen jälkeen Pyhä Henki kuljetti Jeesuksen autiomaahan, ilmeisesti tuohon kuolleeseen ja kuivaan Juudean autiomaahan Jerusalemin ja Kuolleen meren välillä.

Siellä hän oli yli kuukauden paastoten. Vettä hän sai vuorilta tulevista puroista, niin ettei kuollut janoon.

Sanotaan, että ihminen voi elää ehkä viikon ilman vettä - autiomaassa tuskin niin kauan, koska neste haihtuu ihon läpi.

Ilman ruokaa vaihtelevan ajan, mutta sanotaan että kuukauden syömättä oltua ihmisen ruumis on kuluttanut vararavinnon ja alkaa syödä terveitä kudoksia.

nälkä, joka silloin tulee, on huutava, tuskallinen nälkä, pakko syödä. kerrotaan sekä Jerusalemin piirityksestä että Leningradin piirityksestä, että nälkäiset ihmiset syövät myös ihmisiä.

Jerusalemin Maria paistoi oman lapsensa ruokaseen, Josefuksen kertoman mukaan.



Sitten Henki vei Jeesuksen autiomaahan Paholaisen kiusattavaksi.

Kun Jeesus oli paastonnut neljäkymmentä päivää ja neljäkymmentä yötä, hänen vihdoin tuli nälkä.

Silloin kiusaaja tuli hänen luokseen ja sanoi hänelle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin käske näiden kivien muuttua leiviksi."

Mutta Jeesus vastasi: "On kirjoitettu: 'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta.'"

Sitten Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle.

Hän sanoi Jeesukselle: "Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: 'Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.'"

Jeesus vastasi hänelle: "On myös kirjoitettu: 'Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"


Vielä Paholainen vei Jeesuksen hyvin korkealle vuorelle, näytti hänelle maailman kaikki valtakunnat ja niiden loiston ja sanoi: "Kaiken tämän minä annan sinulle, jos polvistut eteeni ja kumarrat minua."

Silloin Jeesus sanoi hänelle: "Mene pois, Saatana! On kirjoitettu: 'Herraa, Jumalaasi, sinun tulee kunnioittaa ja ainoastaan häntä palvella.'"

Silloin Paholainen jätti Jeesuksen rauhaan, ja hänen luokseen tuli enkeleitä, jotka palvelivat häntä.


Matteus 4:1-11 KR 1992