Toinen osa (28)

Kahdeksanneksikolmatta

luemme Luukkaan 2 luvusta, että neitsy Maria kävi kirkottelemassa kuuden viikon kuluttua, ja puhdistutti itsensä lain säädännön mukaan, niinkuin kaikki muutkin vaimot; vaikkei hän kuitenkaan ollut heidän tavallansa saastainen, eikä velkapää sellaiseen puhdistukseen, eikä tarvinnutkaan sitä. Hän vaan teki sen vapaasta rakkaudesta, osotteeksi ettei hän halveksi muita vaimoja, vaan oli niiden joukossa.

Samoin ympärileikkautti p. Paavali Timoteuksen, ei pakosta, vaan sentähden, ettei hän antaisi heikkouskoisille juutalaisille syytä pahoihin ajatuksiin; mutta hän ei kuitenkaan suostunut ympärileikkauttamaan Titusta, kun vaadittiin häntä ympärileikkauttamaan häntä muka tarpeellisena autuuteen.

Ja Matt. 17 luvussa sanotaan, että Kristus, koska hänen opetuslapsiltansa vaadittiin veroa, kysyttyänsä Pietarilta, eivätkö kuninkaan lapset ole verosta vapaat ja tämän myönnettyä niin olevan, kuitenkin käski hänen mennä merelle, sanoen: "ettemme heitä pahentaisi, niin mene merelle, ja ota se kala, kuin ensin tulee ylös, ja avaa hänen suunsa, niin sinä löydät rahan: ota se, ja anna heille minun ja sinun edestäsi".

Se on valaiseva esimerkki tästä opista, kun Kristus kutsuu itsensä ja omansa kuninkaan lapsiksi, jotka eivät mitään tarvitse, mutta alistuu kuitenkin, palvelee mielellänsä ja maksaa veroa.



Yhtä vähän kuin tämä työ oli Kristukselle tarpeellinen ja auttoi häntä saavuttamaan hurskautensa eli autuutensa, yhtä vähän tarvitsee hän kaikkia muita omainsa ja kristityittensä töitä autuuteen, ne vaan kaikki ovat vapaa palvelus muiden mieliksi ja parannukseksi.

Samaten tulee myös kaikkein pappein, luostarein ja säädösten töitten olla niin tehtynä, että jokainen tekee säätynsä ja munkkikuntansa työt ainoastansa niillä noudattaaksensa muiden mieltä, ja hallitaksensa omaa ruumistansa, antaaksensa muille esimerkin samaten tekemään, joittenka myös tarvitsee vaatia ruumistansa;

kuitenkin aina varoman, ettei niiden avulla luulla hurskaaksi ja autuaaksi päästävän, johon ainoasti uskolla on voimaa.


Samaan tapaan käskee p. Paavalikin Room. 13 ja Tit. 3, että heidän pitää oleman maalliselle esivallalle alammaisia ja kuuliaisia:

ei siten tullaksensa hurskaiksi, vaan niin vapaasti palvellaksensa muita ja esivaltaa ja tehdäksensä heidän tahtonsa rakkaudesta ja vapaudesta.

Kenellä nyt on tämä ymmärrys, se helposti voi mukautua paavin, piispain, luostarein, munkkikuntain, ruhtinasten ja herrain epälukuisissa käskyissä ja laissa, joita muutamat tyhmät papit niin terottavat, kuin ne muka olisivat autuuteen tarpeellisia, ja kutsuvat niitä, vaikka väärin, kirkon käskyiksi.

Sillä vapaa kristitty sanoo näin: minä paastoon, rukoilen, teen sitä ja tätä käskettyä, en sentähden, että minä tarvitsen sitä taikka että pyydän niiden avulla tulla hurskaaksi tahi autuaaksi, vaan minä teen ja kärsin sitä paavin, piispain, seurakunnan tahi kanssaveljeni, herrain mieliksi, esimerkiksi ja palvelukseksi, niinkuin Kristuskin on paljo suuremman palveluksen tehnyt ja kärsinyt minun hyväkseni, jota hän paljo vähemmin tarvitsi.

Ja vaikka hirmuvallat tekevät väärin, sellaista vaatiessaan, niin se ei kuitenkaan vahinkoita minua, kun se ei ole Jumalaa vastaan.


Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 28



tässä alkaa muotoutua protestanttinen kristillinen sosioetiikka...

huomaamme kuinka leppoisasti Luther vielä 1520 suhtautuu oman kirkkonsa elämään.

olkaa vaan munkkeja ja nunnia luostareissanne, kunhan ette pidä sitä jotenkin ansiollisena Jumalan edessä Kristuksen kalliin sovintoveren rinnalla.

vanhempi Luther alkoi sitten enempi kimpaantua näihin ...

Augsburgin Tunnustuksessa 10 vuotta myöhemmin 1530 linja on jo selvästi tiukempi