Tranvik jatkaa:
Varhaisissa kirjoituksissaan kasteesta Luther käyttää ilmaisuja, jotka sopivat hyvin hänen uuteen käsitykseensä vanhurskautuksesta. Ei mikään vähempi kuin kasteen kieli, kuoleman ja elämän kieli, riitä kuvaamaan sitä muutosta, jonka luottamus Jumalan lupauksiin tuo.
Luther opettaa esimerkiksi, että kastetun ei tule käsittää tapahtumaa vertauskuvallisesti kuolemalle synnistä ja elämälle armosta, vaan "todellisena kuolemana ja ylösnousemisena ... sillä kaste ei merkkinä valehtele."
Samalla tavoin hän hylkää ne jotka puhuvat kasteesta synnin pois pesemisenä pesuna koska se on "liian heikko ja lievä" ilmaus. "Syntisen on ensin kuoltava tullakseen kokonaan uudistetuksi ja toiseksi luomukseksi"
Seuraten Paavalin opetusta Room 6:4 Luther näkee kasteen tienä, jossa risti ja ylösnousemus ajankohtaistuvat uskovalle.
Kaste saa aikaan "iloisen vaihtokaupan" (fröhliche Wechsel), ilmaus jota Luther usein käyttää puhuessaan käsityksestään sovituksesta. Kuten Ulrich Asendorf on tehnyt selväksi, tämä "vaihtokauppa" ei ole vain jokin tiedollinen rakennelma vaan vaikuttava ja todellinen muutos uskovassa.
Edelleen, Lutherin teesi että "kaste on täydellinen ja kokonainen vanurskauttaminen" on toinen protesti Keskiajan kirkkoa vastaan.
Torjuessaan kaiken sellaisen opetuksen pelastuksesta, johon liittyy ihmisen ja Jumalan tahdon välillä, kaste merkitsee Lutherille kuolemaa ja ylösnousemusta, joka sulkee pois kaiken opetuksen vaiheittain tapahtuvasta asteittaisesta vanhurskauttamisesta.
Sen enempää akvinolaisen kuin nomistienkaan käsitys vanhurskauttamisesta, jotka molemmat puhuvat armon asteittaisesta vaikutuksesta ihmiseen, eivät mitenkään sovi yhteen Lutherin uuden käsityksen kanssa Jumalan ja ihmisen suhteesta. Kaste on vanhurskauttamisen ytimessä - Jumala surmaa syntisen ja Jumala herättää kuolleista täysin uuden luomuksen.
Lutherin varhaiset kirjoitukset kasteesta eivät vain korosta Jumalan lupauksen ja kasteen läheistä yhteyttä vaan ne myös paljastavat hänen pyrkimyksensä yhdistää kaste ja ripin sakramenttiin.
Rippi oli Lutherin aikana erityisesti raadeltu, erityisen pahasti kysymyksessä aneista. Luther valitti, että rippi, jonka perusta on kasteessa ja jonka tuli osoittaa kasteeseen, oli turmeltunut "ulkonaisten töiden loistoksi" ja "ihmismääräysten petokseksi"
-- huomaamme tässä taas erityisen kirkkaan punaisen valon aikamme uus-esikoisen rippi ja parannus opetuksen kohdalla.
Luther korostaa sitä, että ripin, synnintunnustuksen, ja armon julistamisen perusta on kasteessa ja sen tulee viitata kasteeseen, jossa ihminen on syntynyt uudestaan.
tämä radikaali ajatus on korvattu Keskiaikaisen kirkon tapaan Pyhän Hengen valtuuttaman saarnaajan julistamalla todistuksella, jossa kastetta ei muisteta, ja oletetulla ihmisen tahtomalla uskolla ja elämän parannuksella.
Lutherin erityisenä kohteena oli Hieronymos, joka sanoi että rippi on "laivan haaksirikon toinen lankku" ja näin antoi ymmärtää, että kasteen voima on särkynyt synnin takia.
Tämän vertauskuvan Luther käänsi nurinpäin halutessaan korostaa kasteen merkitykseen ihmisen koko elämän aikana:
"Laiva on ehjä, vahva ja voittamataton eikä rikkoudu erillisiksi lankuiksi. Siinä ovat kaikki ne, jotka viedään pelastuksen satamaan, sillä se on totuus Jumalasta, joka antaa meille lupauksen sakramenteissa.
Usein tietenkin tapahtuu että monet hyppäävät sen laidan yli ja tuhoutuvat, jotka hylkäävät uskon lupauksiin ja hukkuvat syntiin. Mutta laiva itse pysyy ehjänä ja säilyttää kurssinsa. Jos joku armon kautta pääsee laivaan jotenkin takaisin, se ei tapahdu millään lankulla vaan siinä lujassa laivassa, että hän on syntynyt elämään."
Torjuakseen taipumuksen korostaa rippiä kastetta enemmän, "Kirkon Baabelin vankeudesta" asettaa molemmat sakramentit toistensa yhteyteen. Rippi on paluu kasteeseen.
Tästä syystä kaste ei enää ole vain lapsuuden sakramanetti tai kirkkoon liittämisen riitti. Nyt kaste ulottuu uskovan koko elämänkaaren ylle.
Kasteen kestävyyden korostaminen on synnin takia niin tärkeää. Vaikka olemme puhtaat ja syyttömät kasteen hetkellä, synti riippuu luonnossamme, koska olemme yhtä aikaa syntiset ja vanhurskaat.
Synti ei kuitenkaan voi vahingoittaa kastettua. Koska kaste on todellinen kuolema, uskovaa lohduttaa tieto Jumalan tulevasta tuomiosta.
Lisäksi jokapäiväisessä paluussa kasteeseen annetaan vakuutus, että Jumala ei laske syntejä, Hän sulkee silmänsä niiltä kasteessa tekemänsä valan tähden.
-- tahdon tässä kohdassa muistuttaa, kuinka vanhin Ulf Bolsöy puhkesi todistajien mukaan suorastaan itkuun.
Syynä oli se, että saarnaaja ja lähetysmies Eero Halme oli sanonut, että Jumala ei istu pilvenlongalla laskemassa meidän syntejämme.
Ulf siis itkee myös EH ohella myös Martti Lutheria, "joka ei ymmärrä Jumalan olemusta".
Lopuksi, Luther yhdistää varhaisissa kirjoituksissaan kasteen, kristityn vapauden ja kaikkien uskovien pappeuden toisiinsa.
Lutherista alkanut uskonpuhdistus ei rajoittunut vain kirkon oppiin. Hänen uusi käsityksensä evankeliumista johti hänet arvostelemaan kirkkolaitosta, jonka hän uskoi huojuttaneen kristityn vapautta. Lutherin mukaan perinteinen erottelu ajallisten ja hengellisten säätyjen välillä tai papiston ja maallikkojen välillä pimensi näkyvistä sitä vapautta, jonka vanhurskauttaminen antaa.
Kirjassa "Saksalaiselle aatelistolle kristillisen tilan parantamisesta" Luther kiistää kasteen perusteella papistolle annetut oikeudet, edut ja statuksen:
"Koska ne jotka käyttävät maallista valtaa on kastettu samalla kasteella ja heillä on sama usko ja sama evankeliumi kuin meillä muillakin, meidän tulee myöntää että he ovat pappeja ja piispoja ja meidän tulee kunnioittaa heidän virkaansa, jolla on tärkeä ja hyödyllinen tehtävänsä kristillisessä yhteisössä. Sillä kuka tahansa nousee kasteen vedestä voi kerskata sillä, että hän on vihitty pappi, piispa ja paavi..."
-- mahtaisiko tällä Lutherin ajatuksella olla mitään sanottavaa piispoille, jotka päättivät lapsena kastetun Matti Väisäsen erottamisesta papin virasta, koska on vihitty Lähetysseurakunnan piispaksi?
yleinen pappeus hänellä toki säilyy, ja sinä joka tätä luet, olet Jumalan silmissä Kristuksen päälle pukenut ja näin pappi, piispa ja paavi!
Lutherin uudessa evankeliumin käsittämisessä kaste korvaa character indelibis opetuksen kirkon virasta. Hänen näkemyksensä sakramentista johtaa ontologiseen kirkon jäsenten samanlaisuuteen ja hävittää ajatuksen jotenkin ylemmästä papillisesta säädystä.
Sama teema näkyy "Baabelin vankeuden" kastetta koskevassa kohdassa ja erityisesti kehoituksessa luopua kaikista lupauksen valoista ja uskonnollisista säätykunnista. Munkkikunnat ja nunnien säädyt ovat täysin sakramentin vastaisia, koska ne vahingoittavat kristityn vapautta:
"Kysyn millä oikeudella paavi asettaa meille määräyksiään? Kuka antoi hänelle vallan riistää meiltä vapautemme, jonka saimme kasteessa?
Vain yksi asia on määrätty tehtäväksemme kaikkina elinpäivinämme, kuten olen sanonut - tulla kastetuksi, joka on kuolla ja nousta uudelleen eloon Kristuksessa ... Mutta nyt uskosta vaietaan ja kirkkoa kuristaa loputon määrä lakeja jotka koskevat tekoja ja seremonioita."
-- uskallatko sinä, esikoisten paaviuden alla, rohkeasti julistaa
"minä olen kastettu, olen Jumalan silmissä saarnaaja, lähetysmies, Lapin vanhin.
kuka on antanut teille oikeuden rajoittaa vapauttani ihmisten keksimin loputtomin neuvoni ja määräyksin ja elämänohjein.
eivät ne tuo minulle pelastusta.
joka päivä tämä vanha ihminen on hukutettava synteineen ihan kuoliaaksi asti, eikä se voi mitään Jumalan edessä tehdä pelastuksensa hyväksi.
ja joka päivä on kasteen haudasta nouseva uusi ihminen, uusi luomus, joka elää puhtaudessa ja vanhurskaudessa Kristuksessa"
tämmöistä kristityn vapautta ei esikoinen uskalla julistaa eikä ottaa itselleen 450 vuotta uskonpuhdistuksen jälkeen!
Kaste on Lutherille väkevä ase taistelussa roomalaisen kirkon hierarkiaa vastaan.
Koska sakramentti antaa kaiken, mitä kristitty tarvitsee, nimittäin täyden ja kokonaisen pelastuksen, kasteesta tulee hyökkäys Rooman moniin lisäyksiin evankeliumin päälle.
Kasteen nimessä, sidottujen omientuntojen vapauttamiseksi, Luther käy laajaan hyökkäykseen kirkon perinnettä ja kanonista kirkkolakia vastaan.
-- huh! mahdatko sinä, perus-essu tai saarnaaja, uskaltaa samaan.
käydä kasteen täydellisen pelastavan armon ja uudestisynnyttävän Jumalan Sanan lupauksen voiman varassa laajaan taisteluun oman herätysliikkeesi perinteitä ja määräyksiä ja neuvoja vastaan, jotka sitovat kristittyjen omiatuntoja??
etpä taida uskaltaa.
melkoisia hiirulaisia ovat nykyajan lestadiolaiset verrattuna rovastin aikoihin!
Kirjoittanut: Patu
Lutherin erityisenä kohteena oli Hieronymos, joka sanoi että rippi on "laivan haaksirikon toinen lankku" ja näin antoi ymmärtää, että kasteen voima on särkynyt synnin takia.
Tämän vertauskuvan Luther käänsi nurinpäin halutessaan korostaa kasteen merkitykseen ihmisen koko elämän aikana:
"Laiva on ehjä, vahva ja voittamataton eikä rikkoudu erillisiksi lankuiksi. Siinä ovat kaikki ne, jotka viedään pelastuksen satamaan, sillä se on totuus Jumalasta, joka antaa meille lupauksen sakramenteissa.
Usein tietenkin tapahtuu että monet hyppäävät sen laidan yli ja tuhoutuvat, jotka hylkäävät uskon lupauksiin ja hukkuvat syntiin. Mutta laiva itse pysyy ehjänä ja säilyttää kurssinsa. Jos joku armon kautta pääsee laivaan jotenkin takaisin, se ei tapahdu millään lankulla vaan siinä lujassa laivassa, että hän on syntynyt elämään."
Lestadiolaisen julistuksen yksi kulmakivi on se, että jokainen rikkoo kasteen armoliiton ja anteeksipyytämisen ja saamisen eli ripin kautta syntyy uudestaan Jumalan lapseksi ja uudistaa kasteen liiton. Näin uudestisyntynyt sitten vaeltaa tässä uudessa ripin kautta syntyneessä liitossa "parannuksen ja armon kerjäläisenä".
"-- huh! mahdatko sinä, perus-essu tai saarnaaja, uskaltaa samaan.
käydä kasteen täydellisen pelastavan armon ja uudestisynnyttävän Jumalan Sanan lupauksen voiman varassa laajaan taisteluun oman herätysliikkeesi perinteitä ja määräyksiä ja neuvoja vastaan, jotka sitovat kristittyjen omiatuntoja?" MikkoL
Onpa tällaisiakin saarnaajia ja sanankuulijoita ollut, jotka ovat uskaltaneet ja uskaltavat yhä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti