Kristityn vapaus on monen mielestä Lutherin toiseksi tärkein kirja Vähän katekismuksen jälkeen.
Olen todella iloinen Herran Jeesuksen hyvästä vaikutuksesta ja johdatuksesta, että tämä aarre on saatu myös nettiruukun sivuille.
Suomennos on luettavissa linkistä, jossa on alussa F.G. Hedbergin kirjoittama johdanto. Tuo verkossa oleva vuoden 1911 versio on jo seitsemäs painos suomennoksesta.
Martti Luther sanoo itse kirjeessään paavi Leo X:lle, että pienestä koostaan huolimatta kirjassa on "koko kristillisyys".
Todellakin, tässä on sellainen hengellisen atomin ydin, joka räjäytti keskiajan kirkon sisältäkäsin ja pisti koko Euroopan ja sitten myös muun maailman uuteen malliin.
Toivottavasti tämä pieni mutta pippurinen kirja herättää keskustelua ja ajatuksia, jotka ovat siunaukseksi myös esikoislestadiolaisuudelle.
Jumalan lapset ovat vapaita, eivätkä kenenkään orjia!
Kristityn vapaus!
kerrassaan mahtava keskustelun aihe.
siunatkoon Herra itse opintomme kirkkoisä Lutherin vaarallisimmalta ajalta, kun hän Rooman kirkon uskollisena lapsena, munkkina, yksin seisoi mahtavan paavin edessä!
ei aivan yksin tosin.
hänellä oli Näkymätön auttaja ja Ihmeellinen Neuvonantaja.
Paavi Leo X julisti Lutherin pannaan kesäkuussa 1520.
Noin vuotta myöhemmin, 1.10. 1521, elämän ja kuoleman Herra kutsui Leo X:n tästä ajasta.
Herra Giovanni di Lorenzo de Medici sai siellä sitten Jeesukselle ihan henkilökohtaisesti selittää, miksi ja millä perusteilla hän aloitti anekaupan rakennettavan Pietarin kirkon rahoittamiseksi - siis alkoi myydä armoa rahasta.
Ja miksi hän julisti kirkonkiroukseen tämän anekaupan vastustajan, joka piti sitä Jeesuksen kalliin veren maahan polkemisena.
Paavi Leo X kuoli niin äkisti, ettei hänelle ennätetty edes antaa viimeistä ehtoollista.
Aikalaiset epäilivät, että hänet on ehkä myrkytetty. Mutta nykyään arvellaan, että hän kuoli malariaan.
Hänet on haudattu Roomassa Santa Maria sopra Minerva nimiseen kirkkoon.
paikalla oli roomalaiseen aikaan Isis temppeli, siitä väärin käsitetty Minerva jumalatar.
Galileo Galilei haudattiin myös sinne sen jälkeen, kun hänen maineensa oli palautettu.
Luther, Erfurtin augustinolaisluostarin hiljainen ja ahkera munkki, oli kohdannut Jeesuksen.
1519-21 olivat hänen elämässään ratkaisevaa aikaa, ja hän oli aivan kuin transsissa, täysin varmana evankeliumin vapauttavasta voimasta ja julmetussa taistelussa oman kirkkonsa uudistamiseksi ihmisten ja Perkeleen vallasta takaisin Kristukselle.
Paavi asetti eteviä kirkonmiehiä väittelemään julkisesti hänen kanssaan, esimerkiksi Johann Eck, ja augustinolaisen munkin tuomioita sateli kolmelta konsistoriolta, Leuvenin ja Kölnin yliopistoilta, ja 1. 6. 1520 Rooma julkisti pyhän istuimen bullan, jossa Lutherin opetukset kirottiin, ja mies myös.
10. 10. 1520 Luther poltti paavin bullan julkisesti.
oma rovionsa läheni!
Paavi Leo X osallistui itse bullan kirjoittamiseen, samoin Johann Eck, joka tunsi Lutherin opetukset hyvin, paavin veli, kardinaali Giulio de’ Medici, tuleva Klemens VII, sekä kardinaali Benedetto Accolti.
Bullassa tuomitaan 41 opin kohtaa, jotka on poimittu Lutherin kirjoituksista.
Paavi ei säästä kieltään - ei tarvitse latinaa osata ymmärtääkseen tätä tulenkatkuista rätinää
vel hereticos, vel falsos, vel scandalosos, vel piarum aurium offensivos, vel simplicium mentium seductivos!
Bullan nimi on Exsurge Domine, "Nouse, oi Herra!"
Paavin harmiksi Herra nousi.
Rooman mahtava paavi määräsi, ettei kukaan saa lukea Martti Lutherin kirjoja ja kirjoituksia, josisa tätä harhaa on, ja ne pitää koota kasaan ja polttaa.
Martti Luther itse saa uhkauksen - julkisesti peru opetuksesi, tai joudut kahden kuukauden päästä kirkonkiroukseen.
(1.6. plus 60 päivää on kai syyskuun alku 1520)
Bullan syytökset eivät olleet perusteettomia.
Paavi Leo X osoittaa siinä, että Luther käyttää Raamattua sellaisella tavalla, että paavi muka on antikristus ja odottaa itse Herran Jeesuksen hoitavan tämän kirkkoa ahdistavan ongelman.
tämä oli munkki Lutherin sanoma todellisuudessa ollutkin jo noina vuosina.
kyynisesti kuitenkin ajattelen, että ei paavi Leo X moisesta ehkä niin olisi turhautunut.
mutta kun tuon munkin opetukset vaikuttivat anekauppaan.
taloudelliset tulot olivat uhattuna.
täytyyhän tosi miehen sellaiseen puuttua, onhan Pietarin kirkko nostettava maailman komeimmaksi ja kalleimmaksi rakennukseksi!
onhan hän Firenzen Medicien sukua!
Exsurge Domine
Paavi Leo X bulla
15.6. 1520
Nouse, oi Herra, ja tuomitse oma asiasi. Muista niiden loukkaukset, jotka ovat päivät päästään täynnä turhuutta. Kuule rukouksemme, sillä kettuja on tullut, jotka tahtovat turmella viinitarhat ja sen viinikuurnan, jonka sinä olet yksin tallannut.
Kun Sinä nousit ylös taivaaseen Isäsi luo, jätit viinitarhan hoidon, hallitsemisen ja johtamisen, voittoisan kirkon kuvan, Pietarille, sen päänä sinun sijaisenasi ja seuraajanasi. Metsän villisika tahtoo sen nyt hävittää ja kaikki petoläimet sitä syödä.
ei kai tämä kenenkään korvissa kuulosta tutulta, ajankohtaiselta?
ne ei tietenkään - paavi Leo X puhuu tässä ketuista eikä susista.
Lutherus ymmärsi kyllä sen waaran, joka hänelle uhkasi perikatoa, wankeutta ja kuolemaa: mutta hänen sielunsa turwasi kuitenkin niin wakawasti Jumalan sanan lujaan perustukseen, että hän iloisella awosydämmisyydellä oli walmis kaikkea kärsimään, yksin waikeintakin.
Hänen henkensä woima paisui wielä suuremmaksi, ja wäsymättömällä innolla painatti hän yhden kirjan toisensa jälkeen, joissa ei näy sorretun walittawaa hätähuutoa, waan niissä tulee woimmakkaimmalla tawalla ilmi itsensä kuolemaan pyhittäneen uskonsankarin woittamaton rohkeus.
Hän puhui eräälle ystäwällensä seuraawasti: "Minua ei tämä wainoaminen peljästytä wähääkään, waan päinwastoin tunnen minä sydämmeni juuri nyt tulewan täyteen rohkeutta, niinkuin purje paisuu tuulessa; ja minä ymmärrän nyt wallan hywin, miksi henget raamatussa werrataan tuuliin".
Lutherus ei siis ollenkaan hätäillyt niistä hirweistä uhkauksista, joita tehtiin häntä itseään wastaan, mutta koko hänen sielunsa liikutettiin sywästi harmista ja innosta siitä, että hänen kirjoituksensa kaikki tyyni ilman eroituksetta tuomittiin harha-oppisiksi ja tulessa poltettawiksi.
Hän tiesi kuitenkin, että niissä oli Jumalan wäärentämätöntä sanaa, jonka hänen wihamiehensäkin useasti täytyi myöntää: sentähden hän piti tätä tuomiota hirmuhallitsijan tapaisena raiwona ewankeliumin totuutta wastaan, jommoista päätöstä ainoastaan itse antikristus taitaa tehdä.
Jo marraskuussa samana wuonna (1520) antoi Lutherus wastakirjan paawin pannakirjaa wastaan ja puolustaa siinä itse harha-opiksi julistettua oppiansa.
Ote F.G. Hedbergin johdannosta Lutherin kirjaan "Kristityn Wapaudesta"
otetaas näyte!
Ensin arvostelu Lutheria kohtaan
Kuudes Lutheruksen harha-opiksi tuomituista opinwäitelmistä kuului näin:
"Se katumus, joka aikaan saatetaan syntien tutkimisella, tarkastamisella ja wihaamisella, kun syntinen sydämmen surulla miettii elämätänsä, ajattelee syntien suuruutta, paljoutta ja kauheutta, sekä ikuisen autuuden menettämistä ja ijäisen kadotuksen ansaitsemista, (tämä katumus, opetti Lutherus) muodostaa ainoastaan ulkokullattuja ja wielä suurempia syntisiä".
onko tämä Lutherin kuudes harhaoppi myös Lapissa tuomittu harhaopiksi?
että tällainen katumuksen harjoitus, jossa näin tutkitaan vaellusta, syntejä ja ...
tekee ainoastaan ulkokultaisia uskonnollisia ihmisiä?
ei ole mitään oikeaa parannusta Herran Jeesuksen tykönä.
onko waiko eikö ole!
miten saarnataan?
miten saarnaat?
Luther vastaa syytökseen näin:
"Niinkuin hämähäkki imee myrkkyä kauniista ruususta ja kuluttaa sen, josta kuitenkin lempeä mehiläinen imee pelkkää mettä, häwittämättä kukkaa, samoin owat nuo kurjat "kyykäärmeiden-sikiöt" (niinkuin Kristus heitä mainitsee) tehneet kirjalleni "parannuksesta, jossa minä olen opettanut:
että katumuksen waikuttajana täytyy olla rakkaus ja taipumus wanhurskauteen, niinkuin he itsekin kirjoittawat ja opettawat, mutta eiwät tahdo ymmärtää.
Sillä missä ei ole rakkautta, siinä pysyy wiha wanhurskautta wastaan.
Missä se taas pysyy siinä on katumus teeskennelty, wäärä ja synnyttää waan ulkokullattuja ja suurimpia syntisiä; sentähden, että silloin ei tehdä katumusta rakkaudesta wanhurskauteen, waan Juudaksen tawalla."
eiköhän meillä tässä kirjassa riitä oppimista ja miettimistä
voimme esimerkiksi kysyä,
mitä tämä saksilainen Herran palvelija tarkoittaa, kun hän kirjoittaa
"silloin ei tehdä katumusta rakkaudesta wanhurskauteen, waan Juudaksen tawalla."
tai mitä ajatuksia mahtaa meidän niin monen erilaisen taustan ja kuitenkin Lutheriin juurensa johtava hengellisyys sanoa tästä:
Lutheruksen 10:s wääräksi tuomittu wäitös:
"Syntejä ei anneta kellekään anteeksi, jollei hän itse usko, että ne myös owat hänelle anteeksi annetut.
Niin, synti jääpi jäljelle, jos ei uskota, että se on anteeksi annettu.
Sillä anteeksi antaminen ja armon julistaminen eiwät ole kylläksi; waan täytyy myöskin uskoa, että synti on anteeksi annettu".
piukat paikat.
kävihän se saarnaajakin siellä!
mutta uskoiko hän synnit anteeksi, kun ne Jeesuksen nimessä ja veressä anteeksi todistettiin?
jos ei uskonut, ei tuo rippi auttanut häntä, vaan hän on yhä synneissään?
mikä avuksi?
Herra armahada meitä!
Puolustus:
"Katso, kaikkiwaltias Jumala!
Katsokaa, kaikki hurskaat kristityt!
- Eikö ole surkea, kauhea, hirweä asia, että juuri ne, jotka kehuwat olewansa mestareita kristillisessä uskossa, julkisesti tuomitsewat kristillisen uskon wääräksi?!
- He wäittäwät, ettei meidän tarwitse uskoa, että synnit meille annetaan anteeksi; waikka sana julistaa sen meille! Niin, mitä meidän siis tulee tehdä?
- Niinpä rangaiskoon teitä Jumala, te roomalaiset, antikristilliset konnat ja sielujen murhaajat!
Mitä te tahdotte meille opettaa?
Pitääkö meidän siis sanoman papille, kun hän antaa synnin päästön: Sinä walhettelet Jumalan sijassa, ja Jumala sinun kanssasi?
- Miksi te siis käskette meitä uskomaan teidän perättömiä pannakirjojanne ja synninpäästö-kirjojanne, joita te myytte perkeleen nimessä?
Kuulkaa siis, rakkaat kristityt! tässä on uutinen Roomasta: Se uskon kappale on tuomittu wääräksi, jossa me kaikki sanomme: "Minä uskon syntien anteeksi saamisen."
"Jos tietäisin, että paawi Roomassa itse olisi antanut tämän pannakirjan ja ettei se olisi tuon suuren walhettelijan ja konnan, tohtori Eck'in tekemä, niin huutaisin kaikille kristityille, etteiwät he pitäisi paawia muuna kuin totisena antikristuksena, josta koko raamattu puhuu;
ja jos hän ei lakkaisi niin häwyttömästi meitä kieltämästä uskoa julkisesti, niin wastustakoon maallinen miekka häntä mielellään ankarammin kuin turkkilaista.
Sillä turkkilainen antaa sen uskoa, joka tahtoo; mutta paawi, näet sen, ei tahdo sallia kenenkään ihmisen uskoa.
Auttakoon siis tässä se, joka pitää itsensä kristittynä ja pelastakoon uskonsa, sekä kaikki köyhät yksinkertaiset sielut, joita noin suuri sielun murhaaja ja susi kokee saattaa kuolemaan ja kadotukseen!
Minä luulen, että he tässä rehellisesti osoittawat, mitä heillä on mielessä ja kuinka suuresti nuo mokomat kunnioittawat Kristusta!"
näin puhaltaa pasuunaan siis itsensä paavin pannaama Luther
"Minä luulen, että he tässä rehellisesti osoittawat, mitä heillä on mielessä ja kuinka suuresti nuo mokomat kunnioittawat Kristusta!"
kunnioittavat Kristusta?
nuo mokomat.
Hedberg kirjoittaa: "Nämä historialliset selitykset olen minä antanut sinulle, rakas lukijani! että sinäkin tuntisit ne uhkaawat waarat, joissa oppi-isämme oli juuri silloin, kun hän julisti ihanan ja rauhallisen kirjoituksensa "kristityn wapaudesta", juuri kun pannakirjoituksien ukkoisilma jyrisi hänen päänsä yläpuolella.
Jos kuitenkin joku arwelisi, että hän wiimeksi mainituissa lausunnoissaan paawia ja hänen kirjaansa wastaan on liian ankara, niin hänen tulee muistaa, että taistelu tässä ei koskenut ihmisellisiä asioita tai henkilöitä, waan Jumalan sanaa, Jumalan kunniaa ja sielujen ikuista autuutta.
Sillä itsensä puolesta Lutherus tahtoi, kuten jo mainittiin, kärsiwällisesti kärsiä kaikkea häpeää ja wainoamista ja sen lisäksi wielä rukoilla ankarimpien wihollistensa puolesta ja kuten tämä kirjoitus osoittaa, neuwoa ja waroittaa heitä kristillisimmällä ja ylentäwimmällä tawalla."
"Mutta uskon ja ewankeliumin wääräksi tuomitsemista ja kieltämistä hän ei woinut eikä saanut millään tawalla kärsiä; samoin kuin Kristus itse, hänen apostolinsa ja kaikki totiset kristityt tässä asiassa eiwät ole koskaan woineet antaa perään eikä säästää ketään, ettei Jumalan totuus jäisi takapajulle, tai että walhe ja erhetys kokonaan sitä sysäisi syrjään."
F.G. Hedberg
Ajatukseni on, että kävisimme tätä Lutherin merkittävää kirjaa rauhassa läpi kohta kohdalta ja keskustelisimme siitä vapaasti.
kuten Jumalan Pojan vapauttamille kristityille sopii.
ei ketään peläten, ei kenenkään orjana, sillä
Vapauteen Kristus vapautti meidät!
Gal 5:1
sanot ehkä
keskustele sinä, en minä sinun kanssasi juttele, eihän sinua ole edes meidän saarnaajat vapaaksi julistaneet.
no - totta virkot, eivät ole.
ja tästä näet, kuinka tärkeä on, että keskustelet!
Yhdeksänneksikolmatta
Kolmanneksikymmenenneksi
meillä on 30 kohtaa tutkittavana.
koetan tänne hieman uudistaa suomennoksen vanhatavaa kieltä keskustelun helpottamiseksi.
onhan kieli toki tuttua esikoisille, se on Laestadiuksen aikaisten sukupolvien puhumaa suomea tsaarin vallan alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti