Didakhe

eilinen Raamatun tutkistelu aiheesta Oppi on perustana tälle avaukselle, kutsulle keskusteluun Jumalan Sanasta ja kristillisestä opista.

Lähdin liikkeelle siitä, että juutalaisuudessa ei varsinaisesti ole käsitettä "oppi" vaan Toora on "opetus".

toki sillä on sisältönsä, mutta juutalaiset eivät koskaan ole muotoilleet omaa uskontunnustusta, jossa he koettaisivat ilmaista uskonsa keskeisen sisällön.

sen sijaan he lausuvat tuon lyhyen raamatullisen tunnustuksen "Shema"

"Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra on yksi"

shema israel adonai eloheinu adonai ehad

kysyin, mikä mahtaa olla juutalaisten kirjoittamassa Uudessa testamentissa tilanne.


kun käymme läpi "oppi" sanan merkityksiä Uuden testamentin kohdissa alkukielellä, näemme että useimmiten siellä käytetään kreikan sanaa didakhee tai sen sukulaisia, kuten didaskalos jne.

juutalaisten kirjoittamissa neljässä evankeliumeissa, Matteus, Markus Luukas, Johannes kyllä kansan suusta kuuluu huudahduksia "mikä voimallinen oppi" ja Mestari itse sanoo "minun oppini ei ole ihmisistä vaan Jumalalta"

rabbi Gamalielin oppilas, entinen tiukasti lakia noudattanut fariseus, apostoli Paavali, ei käytä suurissa kirjeissään sanaa "oppi" vaan puhuu enemmän "Jumalan viisaudesta" ja muista sellaisista.

katolisissa kirjeissä, seurakunnista vastaaville Timoteukselle ja Tiitukselle, apostoli käyttää sanaa oppi - didakhee.

mutta havaitsemme, että apostolin kirjeissä usein puhutaan "terveestä opista" ja sen vaikutuksista kristilliseen elämään.

luterilaista painotusta "evankeliumi ja laki" ei näihin yhteyksiin niinkään sisälly, toisin kuin esimerkiksi Galatalaiskirjeessä, jossa kerrotaan mitä on evankeliumi.


haastan siis kaikki nettiruukkulaiset nyrkkeilyotteluun tähän kehään, ja mielelläni otan tyrmäyksen vastaan, jos sellainen on tulossa.

kehä on siis tämä väitteeni, jonka uskon että elävä Herra Jeesus itse minulle eilen opetti pyhän Sanansa kautta.

Asia, jonka itsekukin voi rukouksin ja Jumalan Sanaa tutkimalla tarkistaa ja muodostaa oman näkemyksensä Pyhän Hengen antamassa valossa, armolahjana ylhäältä.

seuraavassa viestissä siis haaste nyrkkeilykehään, väittelemään kanssani siitä, mitä oppi Uudessa testamentissa tarkoittaa.



Uuden testamentin kirjoituksissa käytetään alkukielessä kreikankielistä sanaa didakhee.

sanaa käytetään kuitenkin samassa merkityksessä, kuin juutalaiset käyttävät puhuessaan viidestä mooseksenkirjasta.

Toora - opetus

kyseessä on Kristuksen Toora

ja kuten Mooses sai Tooran sisältämän lain Siinailla Jumalalta

Jeesus väittää juutalaisille veljilleen ja sisarilleen - ja meille pakanoille - että Hänen Tooransa on myös Isältä Jumalalta.

"oppi" sanaa ei käytetä Uudessa testamentissa siinä mielessä kuin sitä myöhemmin käytettiin kristinuskon levitessä Lähi-itään, Anatoliaan ja kreikkalais-roomalaiseen maailmaan.

Uuden testamentin juutalaisessa maailmassa ei ollut yritystä laatia dogmaa, opinkappaleita, samaan tapaan kuin kirkko myöhemmin koetti uskontunnustuksin ja dogman avulla ilmaista uskon sisältöä.

Alkukirkossa on keerygma, Jeesuksen julistus, Kristuksen Toora.

varsin voimallinen onkin.



mitä tämä käytännössä sitten merkitsee, jos näin kerran on.

ensinnäkin

"Kristuksen Toora" näkökulma auttaa meitä ymmärtämään Paavalin kirjeitä Timoteukselle ja Tiitukselle.

Apostoli ei siinä lainkaan ajattele näitä myöhempiä kolminaisuusoppia, Kristuksen kahta luontoa tai Augsburgin tunnustuksen laki ja evankeliumi dogmeja.

Apostoli ajattelee käytännöllistä Kristuksen oppia, joka näkyy hyvissä teoissa ja elämässä.

samalla tavalla kuin juutalaiselle vaeltaminen Jumalan ystävänä liitossa on kulkemista Tooran, Opetuksen, valossa terveessä elämässä Isän Abban tahtoa noudattaen ja katumuspsalmeja ja kiitosvirsiä laulaen, syntiuhreja uhraten.



tervetuloa siis mukaan tähän nyrkkeilyotteluun, johon haastan erityisesti perus-luterilaiset ystävämme, jotka syyttävät minua vääränlaisesta spiritualismista, jossa ohitan muka Jumalan Sanan ja kristillisen opin ja rikon papinvalani.

koetan antaa raskaansarjan vastuksen haastajille, ja kuten sanottu, jos joku tämän esittämäni näkemyksen didakhee alkuperäiseestä merkityssisällöstä Uudessa testamentissa kumoaa, otan kiltisti vastaan tyrmäyksen.

...

tuo varmaankin on hyvä havainto, että lähetystyön mukana jouduttiin Kristuksen oppia selittämään ja puolustamaan ei-kristittyjen maailmassa, ja niin oppia koskeva keskustelu kehittyi.

ja sitten tosiaan alkoi tämä sisäinen harhaoppien torjunta, joka pakotti muotoilemaan uskonlauseita ja tekemään omassa porukassa rajauksia.

olen tuosta samaa mieltä.

aivan kuten juutalaisilla, kristityilläkin oli alussa varsin yksinkertainen oppi

"pitäkää se, mitä minä olen käskenyt teidän pitää"

siis Kristuksen Toora

ja sitten tämä, "Jeesus on Messias" eli "Jeesus on Kyrios" eli "Jeesus on Herra"

Profeetoissa luvattu Voideltu.

"Jeesus on Herra" oli monen marttyyrin viimeinen sana tässä ajassa.



Suuressa Roomalaiskirjeessä apostoli Paavali ei näytä kovin suurta dogmihistorian tuntemusta ja eri kirkkojen opinkäsitysten hienoa tajuamista vaativan.

"Jos sinä suullasi tunnustat, että Jeesus on Herra, ja sydämessäsi uskot, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista, olet pelastuva."
Room. 10:9


kumma että essuille tuo on niin häpeällistä kuulemma, tunnustaa julkisesti porukassa että Jeesus on Herra.



minusta oli niin hauska oppia eilen myös ensimmäistä kertaa elämässäni, että oppineet kutsuivat Jerusalemissa saarnaavia Pietaria ja Johannesta oppimattomiksi idiooteiksi.

Kristuksen antamaa iloista tasa-arvoa akateemisten oppiarvojen edessä!

sillä nuo Kirjanoppineet kyllä tunsivat Tooran ja sen hienoimmat sävyt ja pykälät.

vaan eivät pystyneet sanomaan rammalle "nouse ja kävele"

eivätkä saaneet kuninkaan sotamiehet noita kahta idioottia vaikenemaan eivätkä toista heistä pysymään edes vankilan ovien takana, jotka aukenivat yöllä hänen edessään automaattisesti (kreikan sana Apostolien teoissa, automatee)

Kirjoittanut: Patu
Käytetäänkö sanaa oppi tai opetus siitä kaikesta, mitä Kristus käski kastettaville opettaa, ei kovin isoa rähinää saa aikaan. Varmasti Jeesuksen opetus oli eri tavalla painottunutta riippuen keiden kanssa hän keskusteli. Jokainen sai osansa. Kuten Paavalikin opetti, juutalaisille juutalainen, kreikkalaisille kreikkalainen.

Opetus jumalanpalveluskäytännöistä kehittyi ja tarkentui jo Paavalin aikana ja pian sen jälkeen, kuten Didakheestakin voi päätellä. Samanlaisesti opetus siitä, kuka on Kristus ja mikä hänen oppinsa on. Se, jonka Hän sanoi Jumalan opiksi ja ylimmäispapillisessa rukouksessa sanoi puhuneensa maailmalle.

Vaatimus siitä, että oppi pitäisi typistää siihen, miltä se näyttää Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden valossa, on samanhenkinen, mitä jotkut täällä ovat vaatineet liturgialta ja jumalanpalveluskäytännöiltä. Kotona vaan ranskista murtamaan ja punkkua juomaan kaverin kanssa, siinä Herran ateriaa ja alkuperäistä ehtoollista!

Kirjoittanut: MikkoL,
"Vaatimus siitä, että oppi pitäisi typistää siihen, miltä se näyttää Jeesuksen aikaisen juutalaisuuden valossa"

näin ei kuitenkaan ollut kirjoitukseni sisältö

sanoin

1. mitä kreikan sana didakhee merkitsee Uudessa testamentissa. kysyin, voisiko sen ymmärtää Kristuksen Toora mielessä. vastasin, jees.

2. kuten norppakin totesi, Kristuksen oppi joutui sitten pakanamaailman hampaisiin, ja kristityt koettavat sanoa, mistä on ja mistä ei ole kysymys

3. keskenään kristityt alkavat riidellä, kuka Jeesus on ja mitä seurauksia on sillä, että Jeesus olisi Jumala.

eikö tässä pikemmin ole kyse luonnollisesta kasvusta kuin typistämisestä?



eli kun tänään Patu käyttää sanaa oppi, hänellä on ensisijaisesti mielessä tämä myöhempi, alkukirkosta Bysantin kautta kehittynyt kristillinen dogma ja etenkin sen saksalainen versio uuden ajan alun Augsburgista.

mutta Uudessa testamentissa oppi on Opetus.

siinä on tietty viisaus, etteivät juutalaiset tahdo määritellä Jumalaa yhtään mitenkään.

elää vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen.

eikös tämä ole se elämän tarkoitus, jonka Kristus on meille pakanoille tehnyt mahdolliseksi?

Kirjoittanut: Patu

"siinä on tietty viisaus, etteivät juutalaiset tahdo määritellä Jumalaa yhtään mitenkään.

elää vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen." MikkoL

Kyllä siinäkin on tietty viisaus, että ottaa opetusta vastaan ja perehtyy Kristuksen oppiin, jonka Hän itse on ilmoittanut. Sitä oppia voidaan lukea Jumalan sanasta tai sitä oikein tulkitsevista Tunnususkirjoista. Näihinhän myös MikkoL on valallaan sitoutunut. Se neuvoo myös "elämään vain Hänen lapsinaan Hänen tahtoaan noudattaen."



Kirjoittanut: MikkoL

ajattelen samaan suuntaan, että kun koetamme kovin määritellä, on lähellä epäjumalankuvien veistäminen joita luullaan Jumalan kuviksi.

Jumalan viisaus on tutkimaton eikä sitä voi tunnustuksilla kannuttaa ja panna purkkiin että tässä se Kristuksen Oppi nyt on, ota tai jätä.

olisi kiva kuulla Patu mitä mieltä itse olet ajatuksesta, että opillinen tietämättömyys ei kadota.

ja vielä hurjempi ajatus, että nämä eri kristillisten kirkkojen väliset opilliset riidat eivät kadota.

että joku ei-luterilainenkin ja suorastaan harhaoppinen kasteenuusija voisi pelastua Jumalan valtakuntaan.

taikka että Luther voisi - jos eläisi tänään - istua Ison Kirjan rantasaunassa kaljalla hellareiden kanssa kasteesta väitellen?

Jehovan todistajat eivät ole kristittyjä eivätkä mormonit, vaikka sellaisina itseään pitävät.

minun mielestäni he edustavat amerikkalaista harhaoppia, jonka edustajia tulee varoittaa ja karttaa.


Kirjoittanut: MarttiF
Koetat väkisin todistella itsellesi, että Opin miettiminen ja armon julistamienn ovat toistensa vastakohtia. Näin asia ei taida kuitenkaan olla!

Oppi, ikävä kyllä selittää sen, mitä Jumalan armo syntiselle on.
Jeesuksen Vuorisaarna, mitä muuta se on kuin opillinen luento?

Mitä muuta Jeesuksen monet puheet opetuslapsille ja myös fariseuksille ovat kuin opillista linjavetoa?

Paavali osoittaa Galatalaiskirjeessä, ettei kaikki puhe Jeesuksesta olekaan sitä oikeaa armon julistusta syntiselle. Ei hän leikinpäiten sano: "olkoon kirottu".



KUlmakiven uudessa numerossa on esittelyssä pappi Matti Liljeqvist.

Hän on eläkkeellä, ja tehnyt mm. kreikan kielen sanakirjoja.
Hän saattaa olla monen mielestä täysin turha mies turhine touhuineen.
Häneltä ilmestyi aikoinaan kirjanen nimeltä "Torni ja Temppeli". Se on opillinen teos, jossa käydään läpi sitä kudelmaa, jonka Saatana on kutonut sielujen tuhoksi Jehkuihin ja Mormoneihin.

Mormonit haluavat nyt lukeutua kristityksi ja käyvät voimakasta kampanjaa Suomessa uskosta vieraantuneiden parissa. Niitä mormonit viettelevät kuin ilotyttö humalaista maalaismiestä Hampurin satamakortteleissa.

Olen keskusteluissani eräiden hairahtuneiden kanssa saanut suurta apua Matin kirjasesta.
Mormonitkin julistavat armoa syntiselle, samoin jehovantodistajat. Heidän sanomansa varmasti menee perille siellä, missä norpan kammoama kuiva viisaus ja opillisuus eivät ole tiellä sotkemassa.



Minulle Jumalan sana ei ole stereonäkemisestä opettanut yhtään mitään.

Käytäntö on sen sijaan opettanut, ettei minua neuvova saarnaaja ole osannut neuvoa Kristuksen luo, kun ei itsekään ole tuntenut tietä sinne. Ansiosidonnaisuus kun ei ole sama asia kuin Jumalan ansioton armo. Siinä se opillisuuden vajaus näkyi.

En ymmärrä, mitä n nyt tarkoittaa.
Harmi ettet päässyt Paavalia neuvomaan oikealle tielle.

Olisi apostoli keskittynyt todistamaan syntiä anteeksi ja jättänyt opillisten kirjeittensä kirjoittamisen kokonaan!
Tänään hänen kirjeensä kumminkin ovat vahvana opillisena perustana siihen työhön, missä parannusta ja syntien anteeksiantamusta julistetaan.

Ei se Jumalalta ollut pelkkä satunnainen mielenjohde, että hän valitsi työaseekseen opinrakentajan ja huippukoulutetun.


Kirjoittanut: MikkoL
ilmeisesti MarttiF on siis samaa mieltä tuon Raamatun tutkisteluni kanssa, että Uuden testamentin aikana "oppi" ymmärretään sen ajan juutalaisten tapaan

Kristuksen Toora

näinhän oikeastaan Matteuksen evankeliumin tutkijat ovat panneet myös merkille, että tässä evankeliumissa on alla vahva virtaus osoittaa, että Jeesus on toinen Mooses.


Kirjoittanut: MarttiF
>>Koulutus ei nyt kuitenkaan ole tässä pääosassa, koska Paavalista tuli pakanain apostoli. Eikö tämän viisausteorian mukaan häet olisi pitänyt lähettää löylyttämään Jerusalemin fariseuksia?>>> n

Oliskohan n oma teoria sitä viisausteoriaa?

Kristus oli pääasia.

Pakanain apostoliksi tuleminen ei millään tavalla mitätöinyt aikaisemman koulutuksen merkitystä, vaan itse asiassa se saatu koulutus tuli entistäkin tärkeämpään käyttöön.

Uskon, että se on ollut Jumalan suunnitelma, se koulutus, koska se tuli suureen tarpeeseen.
---
Siksi Lutherista tehtiin Pyhien Raamattujen tohtori. Ilman sitä koulutusta hän ei olisi tehtäväänsä kyennyt.

Kirjoittanut: MikkoL

Didakhe (muinaiskreikaksi Διδαχή, "Opetus") eli Apostolien opetus tai Kahdentoista apostolin opetus (Διδαχὴ τῶν δώδεκα ἀποστόλων) on nimitys varhaiskristilliselle tutkielmalle, joka sisältää ohjeita kristillisille yhteisöille. Se on kirjoitettu noin vuosien 50-160 välisenä aikana.

Didakhe on todennäköisesti ensimmäinen kirjoitettu katekismus. Se koostuu kolmesta pääosasta, jotka käsittelevät kristillisiä oppeja, toimituksia, kuten kastetta ja ehtoollista, sekä kirkon organisaatiota. Jotkut kirkkoisät lukivat kirjoituksen Uuden testamentin kirjojen kaanoniin, kun taas jotkut hylkäsivät sen alkuperältään epäselvänä. Nykyisin kirjoitus luetaan apostolisten isien kirjoitusten kokoelmiin.

suomalainen wikipedian artikkeli on käännös ja lyhennelmä englantilaista wikipediasta

Kirjoittanut: MarttiF

Eikö posliinikaupassa riehu nyt vahva oppimattomuus? Sinäkin olet parin sadan sirpaleen kanssa lentänyt vähän niinkuin kaupasta ulos - vaikka haikailetkin koko ajan takahuoneeseen.

Opillisuutta tarvitaan joka hetki. Siksi apostoli käskee kristittyjä koettelemaan kaikkea ja pitämään se, mikä hyvää on.

Kirjoittanut: MikkoL

itse asiassa tämä Didakhe kirjoitus näyttäisi tukevan tuota ajatustani, miten ymmärrettiin alkukirkossa ilmaus

Kristuksen Oppi

siis juutalaisittain Messiaan Toora


Kaksi tietä

Ensimmäinen osa (luvut 1-6) alkaa: "On olemassa kaksi tietä. Toinen on elämän tie ja toinen on kuoleman tie. Nämä kaksi eroavat suuresti toisistaan."[3] Monet tutkijat pitävät sen lähteenä samannimistä juutalaista tutkielmaa, johon on tehty huomattavia muutoksia.

Osa lainaa Vanhaa testamenttia usein. Lainaukset ovat yhteneviä evankeliumeissa olevien kanssa ja niissä on teologisia yhtäläisyyksiä, mutta Jeesusta ei mainita koskaan nimeltä. Elämän tielle annetaan ohjeeksi suuri käsky "rakasta Jumalaa, joka on sinut luonut, toiseksi lähimmäistäsi niin kuin itseäsi" (shema), sekä kultainen sääntö negatiivisessa muodossa: "mitään, mitä et tahdo itsellesi tehtävän, älä sinäkään toiselle tee".

Tämän jälkeen seuraa lyhyitä katkelmia vuorisaarnasta. Luku 2 sisältää käskyjä murhaa, haureutta, varastamista, noituutta, aborttia, väärä todistamista, valheellisuutta yms. vastaan. Luku 3 pyrkii selittämään, kuinka yksi pahe johtaa toiseen: vihasta seuraa murha, himosta huoruus, jne.


Rituaalit

Toinen osa (luvut 7-10) alkaa kasteohjeilla. Kaste on toimitettava "Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen" juoksevassa vedessä. Jos sellaista ei ole käytettävissä, tulee kastaa kylmään tai jopa lämpimään veteen. Kasteen ottavan ja kastajan sekä mahdollisuuksien mukaan kaikkien tilaisuuteen osallistuvien tulee paastota päivä tai kaksi ennen kastetta. Jos vesi ei riitä upotuskasteeseen, sitä voidaan valella kolme kertaa päähän.

Paastoa ei sopinut pitää maanantaisin ja torstaisin "ulkokultaisten kanssa". Sen sijaan sopivia paastopäiviä olivat keskiviikko ja perjantai (luku 8). Kristittyjen ei tullut rukoilla "ulkokultaisten" (hypocrites) kanssa, vaan lukea Isä Meidän -rukous kolme kertaa päivässä. Kirjan antama rukous ei ole täysin yhtenevä Matteuksen evankeliumissa olevan rukouksen kanssa.

Ehtoollisen viettoon liittyen kirjoitus antaa opetuksen kiitosrukouksesta ehtoollisen jälkeen.


Pappeus

Didakhe on omalaatuinen varhaiskristillisten kirjoitusten joukossa siinä, että se painottaa kiertelevää pappeutta, jonka se yhdistää apostolin- ja profeetanvirkana. Vaikka kirjoitus puhuu myös paikallisista piispan- ja diakoninviroista, niitä kuvataan laajemmin muissa teksteissä, kuten Ignatioksen ja Klemens I:n kirjoituksissa. Kirjoitus varoittaa tällaisten kuljeskelevien pappien moraalista: heidät tulee ottaa vastaan, jos he opettavat yllä mainittuja oppeja, ja jos he "enentävät vanhurskautta ja Herran tuntemusta", heidät tulee ottaa vastaan kuin Herra. Mutta vaikka jokainen apostoli otetaan vastaan Herrana, hän voi viipyä päivän tai kaksi; jos hän viipyy kolme päivää, hän on huijari tai väärä profeetta. Samoin lähtiessään hän saa ottaa mukaansa vain leipää; jos hän pyyttää rahaa, hän on väärä profeetta.
wikipedia


näin siis lyhyesti Didakhe kirjan sisältö suomalaisesta wikipediasta.

se on hyvin vanha, Uuden testamentin aikainen

ote ei ole "opillinen" siinä mielessä kuin aikamme kristityt opin käsittävät, joukko lausumia siitä miten on ja miten ei.

ote on "opillinen" käytännölliseen juutalaiseen tapaan, kristitllisyyden neuvoja, rituaaleja ja virkoja niitä hoitamaan.

Kristuksen Oppi

Messiaan Toora

Kirjoittanut: Patu


"Ehkä tuo määrittely onkin sitä mitä Sana kieltää tekemästä eikä niinkään pensselin tai veistovehkeiden käteen ottamista." n

Kirjoittanut: MikkoL
"ajattelen samaan suuntaan, että kun koetamme kovin määritellä, on lähellä epäjumalankuvien veistäminen joita luullaan Jumalan kuviksi."

Aika jänniä kommentteja, kun aikoinaan niin kiivaasti puolustettiin jumalan kuvia ja kirottiin kuvainraastajia.

Pappisvalassa kai sitoudutaan Raamattuun ja sitä oikein selittäviin tunnustuskirjoihin ja sitoudutaan olemaan julkisesti tai salaisesti suosimasta niiden vastaisia opetuksia.

Kyllä näissä kirjoituksissa on Jumalan kuvaa piirretty, eikä suinkaan epäjumalaa.

Tietysti aikamme postmoderniin kuvaan kuuluu ottaa Jumalan kuvaansa ja maailmankuvaansa piirteitä vähän sieltä sun täältä ja niitä tarpeen ja kuulijakunnan vaihtuessa taas vaihtaa.

Kirjoittanut: MarttiF

Se on hienoa, että nuhdellaan synnistä ja kerrotaan, ettei rukoilevaisten keskuudessa koskaan käytettäisi niin rumaa kieltä kuin esikoisissa.
Omalta osaltani haluan siinä suhteessa muuttua. Ylilyöntejä tahdon pyytää anteeksia asianosailsilta.

Muutamat puheet Jeesuksen kanssa seurustelemisestä jättävät minut silti kylmäksi. Epäuskottavaa. Tuntuu niin oudolta se kivisydämisyys, joka soi vastaan samalta kanavalta.

Patun tavoin minäkin otin kerran puheeksi kuvien palvonnan ääri-ilmiöt. Hyvin pian ruvettiin painostamaan ikonoklasmilla ja osoittamaan kuinka kirkossakin on alttaritaulu. Jokaisen luulisi käsittävän, etteivät moiset argumentit sopineet muuhun kun toisen ihmisen painamiseen. Kun sitten pullikoin vastaan, ruvettiin puhumaan narsismista.

Se on hienoa, että otamme puheeksi Paavalin ns. pareneettiset puhet eli elämän ohjeet kirjeistä. Sovitaan nyt kumminkin ensiksi, että synnintunto kuuluu jokaiselle meistä, jos aiomme pelastua.

Kirjoittanut: Patu

"ilmeisesti MarttiF on siis samaa mieltä tuon Raamatun tutkisteluni kanssa, että Uuden testamentin aikana "oppi" ymmärretään sen ajan juutalaisten tapaan

Kristuksen Toora

näinhän oikeastaan Matteuksen evankeliumin tutkijat ovat panneet myös merkille, että tässä evankeliumissa on alla vahva virtaus osoittaa, että Jeesus on toinen Mooses." MikkoL

Matteuksen evankeliumi kirjoitettiin ilmeisesti kristinuskoon kääntyneille juutalaisille arameaksi. Siksi on täysin ymmärrettävää, että siinä pyrittiin tuttuun juutalaiseen ilmaisuun. Ei sen perusteella voida Paavalin opetuskirjeitä tai muita evankeliumeja tehdä oppia sisältämättömiksi opetus- ja kehotuskokoelmiksi.

Minusta on arvelluttava tie lähteä vähättelemään ja typistämään Jeesuksen opetuskehotusta "opettakaa kaikki..." Kyllähän joidenkin mielestä "Jeesus on Herra" riittää uskontunnustukseksi, eikä muuta oppia tarvita. Siinä vain itse halutaan herraksi ja vähät välitetään Kristuksen opista.

Kirjoittanut: MikkoL
olisihan älytöntä väittää ettei Paavalin kirjeissä ole oppia?

kuka sellaista on sanonut...

kun luemme Jumalan Sanaa, näemme sieltä että apostoli Paavali ei käytä suurissa kirjeissään sanaa oppi - didakhee.

tämä on syytä itse tarkistaa, jos et ole vakuuttunut.

sen sijaan apostoli käyttää muita sanoja asiasta, josta me nykyään käyttäisimme sanaa "kristillinen oppi" eli dogma.

Jumalan viisaus

tämä on siellä hyvin keskeinen esimerkiksi Korinttilaiskirjeissä.

evankeliumi - galatalaiskirje erityisesti


sen sijaan sana "oppi" didakhee esiintyy paimenkirjeissä joissa hän neuvoo Timoteusta ja Tiitusta ja liittyy elämän ohjeisiin, neuvoihin

hyvin lähellä Didakhe kirjan sisältöä



ei tällainen Jumalan Sanan tutkiminen mitään typistä.

päinvastoin, rikastuttaa meitä kun Jumalan Henki opettaa ja ohjaa eteenpäin.

sellaiset, jotka jo kaiken ovat oppineet, lähtevät tyhjinä pois.

opetuslapset heräävät joka aamu ja saavat taas uutta tuoretta mannaa

myös opinasioissa

ei siten, että oppi muuttuisi

vaan siten että oppilaan ymmärrys kasvaa ja syvenee

Kirjoittanut: MarttiF
Jumalan laki oli vanhan testamentin aikana kielenkäytössä sekä säädökset, seremonialait että evankeliumi. Kun psalmisti (David?) puhuu Herran laista ja sen tutkimisesta kuuluu siihen eittämättä myös tämä evankelinen puoli - sehän kuului lupauksena niille, jotka olivat liitossa.

En nyt viitsi ruveta noita toisten juttuja tänne kopsaamaan, mutta kornilta tuntuu opin halventaminen (seuraa sinä oppia, minä seuraan Kristusta) niiden keskuudessa, jotka ovat Henkensä kaupalla kaikkea oppimattomuutta valheellisuutta.