Yhdeksänneksi,
kun ihminen on käskyistä oppinut tuntemaan voimattomuutensa ja hän joutuu hätään siitä, kuinka hän täyttäisi käskyn, kun käskyt pitää ehdottomasti täytettämän: niin hän on oikein nöyryytetty ja omissa silmissään käynyt mitättömäksi, ei löydä itsessään mitään, jonka avulla hän tulisi hurskaaksi;
silloin tulee toinen sana, Jumalan lupaus ja sanoo: tahdotko täyttää kaikki käskyt, päästä vapaaksi pahoista haluistasi ja synnistä, niinkuin käskyt pakottavat ja vaativat:
katso tässä, usko Kristukseen, jossa sinulle lupaan kaiken armon, vanhurskauden, rauhan ja vapauden; jos uskot, niin se on sinulla;
jollet usko, ei ole sitä sinulla.
Sillä mitä sinulle on mahdotonta käskyin kaikilla töillä, joita on paljo eikä niistä ole kuitenkaan mitään hyötyä, se tulee sinulle huokeaksi ja lyhyeksi uskon kautta.
Sillä minä olen lyhyesti käsittänyt kaikki asiat uskoon, niin että hän, jolla on usko, on omistava kaikki asiat ja oleva autuas;
mutta ettei uskoa puuttuvalla ole niin mitään.
Jumalan lupaukset antavat siis, mitä käskyt vaativat, ja täyttävät, mitä käskyt käskevät.
Siis on Jumalan omaa kaikkityynni, käsky ja täyttämys.
Hän yksin käskee; hän yksin myös täyttää.
Sentähden ovat Jumalan lupaukset uuden testamentin sana ja ne kuuluvatkin uuteen testamenttiin.
Tohtori Martti Luther
Kristityn Wapaus 1520
kohta yhdeksän
Kristityn vapaus menee niin täysin vastoin aikamme esikoislestadiolaista saarnaa, että olen aivan ymmälläni.
en ymmärrä, miksi pitää saarnata väärin?
kun kaikki on niin hienosti valmistettu - on kauniit hyvinhoidetut rukoushuoneet, on väkeä, joka on altis tulemaan ja nöyrästi kuuntelemaan saarnaa ja tekemään parhaansa sen perusteella, mitä kuulevat.
on kyydit ja majapaikat, on juhlat ja neuvottelut ja kokoontumiset ja suuret seurat ja kansainvälistä meininkiä.
miksi ei kaikkea tätä käytettäisi hyväksi puhtaan evankeliumin, Kristuksen, saarnaamiseen?
Jumalan Sanan saarna on kuin hyvää tekevää sadetta, virvoittavaa, puhdistavaa, pyhittävää.
en ymmärrä miksi ei saarnata oikein!
mikä sitten menee väärin?
no Kristityn wapaudessa lain tehtävää opetetaan näin - ja samalla tavoin Vähä katekismus ja sitten vanhaluterilaisuus tai ortodoksinen luterilaisuus.
hengellisen lain tehtävä on riisua ihmiset omista mahdollisuuksistaan Jumalan edessä.
ihmisten edessä voimme yhtä ja toista yrittää ja onnistua, tietenkin siviilissä noudatamme lakia ettei tule viranomaisten kanssa huolia.
ja muutenkin, olemmehan lainkuuliaisia kansalaisia.
mutta Jumalan edessä homma on sen verran pikkutarkkaa, että ei onnistu.
islamissa onnistuu, koska Jumala ymmärtää ihmisen heikkoutta.
kristinuskossa ei onnistu, koska Jumala vaatii täydellistä kuuliaisuutta.
Näin siis Luther kirjoittaa;
kun ihminen on käskyistä oppinut tuntemaan voimattomuutensa ja hän joutuu hätään siitä, kuinka hän täyttäisi käskyn,
kun käskyt pitää ehdottomasti täytettämän:
niin hän on oikein nöyryytetty ja omissa silmissään käynyt mitättömäksi,
ei löydä itsessään mitään, jonka avulla hän tulisi hurskaaksi
esikoisten saarnan perustana sen sijaan on toisenlainen lain saarna
nyt kun olemme tässä kristillisyydessä, niin meidän tulee elää näiden neuvojen ja ohjeiden mukaan jumalisesti ja hurskaasti.
jos rikomme ja lankeamme syntiin, epäuskoon, haureuteen, varkauksiin, juomiseen ja muuhun sellaiseen, on asia tuotava ripin kautta hoitoon ja näin omatunto saavuttaa taas levon.
esikoisten saarnan lain tarkoitus ei ole siis kukistaa maahan ihmisen omat mahdollisuudet Jumalan edessä.
enempi kuten islamissa, ihmisellä on mahdollisuus ja tahto hyvään ja kyky seurata tämän kristillisyyden ohjeita ja neuvoja.
totta on, että armoa ja anteeksiantamusta tarjotaan ja synnit todistetaan anteeksi Jeesuksen pyhässä nimessä ja veressä.
mutta tämä on apuneuvo kilvoittelussa tässä kristillisyydessä, antaa voimaa jaksaa taas viikon pari eteenpäin ja rauhottaa omaatuntoa.
ei suurta armahdusta tarvita, vaan sellainen sopiva, pieni, niihin asioihin jotka nyt omaatuntoa painavat.
joka on pesty ei tarvitse kuin että jalat pestään - näinhän Jeesus sanoi Pietarille.
tällä tavoin julistettu laki ei murra ihmisen sydäntä ja se epäuskon kallio jää sinne kylmänä sydämen pohjalle.
eikä "tapahdu sitä jotain" josta niin monet kristityt kertovat, että se taakka kerta kaikkia putoaa selästä ja vierähtää sinne hautaan sen kummun vierellä, jossa on se risti.
Luther kuvaa tätä 1520 kirjassa Kristityn Wapaus hyvin omituisella tavalla:
"silloin tulee toinen sana, Jumalan lupaus ja sanoo:
tahdotko täyttää kaikki käskyt, päästä vapaaksi pahoista haluistasi ja synnistä, niinkuin käskyt pakottavat ja vaativat?
katso tässä, usko Kristukseen, jossa sinulle lupaan kaiken armon, vanhurskauden, rauhan ja vapauden.
jos uskot, niin se on sinulla
jos et usko, niin sitä ei ole sinulla."
tässä on kristillisyyden ydin oikealla tavalla esitettynä, Jumalan tekona.
ei niinkuin esikoisten saarnaajien julistuksessa nykyään kuulee, ihmisen tekona.
Jumalan LUPAUS on kaiken A ja O ja kuten olemme nähneet, Luther käsittää tähän lupaukseen kasteen ja ehtoollisen ja ripin sakramentitkin.
Luther panee sanat Jumalan suuhun, kysymyksen muodossa, joka nykysuomeksi on
"Tahdotko sinä täyttää kaikki käskyt?
Tahdotko päästä vapaaksi pahoista haluistasi ja synnistä?
Tahdotko olla vapaa sillä tavoin, että teet niinkuin käskyt pakottavat ja vaativat?"
Isä Jumala
seuroihin ei silloin tulla ruksalle saamaan voimaa vaeltamaan tässä kristillisyydessä, kuulemaan elämänohjeita ja lain määräyksiä.
sillä ne kyllä näyttävät oikeaa tietä, mutta eivät anna yhtään voimaa sitä tietä kulkea.
seuroihin ei silloin tulla ruksalle saamaan todistus siitä, että Jumala antaa anteeksi sen, mihin ihminen ei ole kyennyt, missä on ollut heikko ja puutteellinen ja missä on jäänyt vaellus puolitiehen, ehkä tullut rikottua puolisoa tai lapsia vastaan tai jotenkin maailma on vetänyt puoleensa.
vaan silloin seuroihin tullaan ruksalle kuulemaan Jumalan kysymys
tahdotko ihan kokonaan täyttää Jumalan lain, tahdotko olla ihan vapaa kaikesta synnistä ja kaikesta syyllisyydestä, koska olet viaton?
ja kansa katsoo saarnaajaa, kuin tämä olisi joku puusta pudonnut hölmöläinen.
tuollaistako Jumala muka meiltä kysyy - tuohan on aivan mahdotonta, on se nähty ja nähdään se saarnaajan omassakin elämässä.
mutta tuo saarnaaja kysyy Jumalan suulla ja Pyhän Hengen voimassa
tahdotteko täyttää koko lain, sen pienintä piirtoa myöten?
tahdotteko olla vapaita kristittyjä, jotka eivät tee syntiä eivätkä ole omantunnon syytösten alla?
väärä saarnaaja sen sijaan kysyy, tahdotteko vaeltaa sitä tietä, jonka Jumalan sana osoittaa ja neuvoo, panna pois synnin joka meitä painaa, kuten Heprealaiskirje sanoo, ja katumuksessa ottaa vastaan evankeliumi syntienne anteeksisaamisesta?
ja väki huokaa, "tahdon uskoa"
näetkö nyt tuon luettuasi yhtään selvemmin, mitä Luther kirjoittaa hengellisen lain tarkoituksesta ja merkityksestä?
"kun ihminen on käskyistä oppinut tuntemaan voimattomuutensa ja hän joutuu hätään siitä, kuinka hän täyttäisi käskyn,
kun käskyt pitää ehdottomasti täytettämän:
niin hän on oikein nöyryytetty ja omissa silmissään käynyt mitättömäksi,
ei löydä itsessään mitään, jonka avulla hän tulisi hurskaaksi."
todellakin tämä on saarnaajan julistaman hengellisen lain tarkoitus:
että seuratuvassa olevat sanankuulijat nöyryytetään oikealla tavalla.
ei väärällä tavalla huorittelemalla ja pystyyn haukkumalla että Kajaaniin asti kuuluu. ei se ole oikein nöyryyttämistä, ja johtaa ihmistekoihin.
vaan kun hän on oikein nöyryytetty on hän omissa silmissään käynyt mitättömäksi!
just kuten David Hollatzin Opettaja sanoo Armonjärjestyksessä - sielu tulee oman viheliäisyytensä tuntoon ja menettää toivon siitä, että voisi itseään auttaa.
esikoisten saarnassa on toinen sävel.
tässä on tie, kulje sitä neuvojen mukaan kuuliaisena ja näin pysyt kaidalla tiellä.
sinä voit sen tehdä, ei ole taakka liian raskas kantaa, ja jos jossain tulee poikkeamista ja lankeamista, palaa tuhlaajapoikana ja tyttönä takaisin Isän luo, saat anteeksi ja vaellus jatkuu taas armahdettuna uusin voimin.
sinä voit sen tehdä.
kuten järkevä lain saarna islamissa ja juutalaisuudessa.
jos et tee, vika on tahdossasi ja maailman viettelyksissä ja naisten viehättävyydessä ja perkeleen kavalissa juonissa.
armo on tarjolla, tai sitten meno epäuskon yöhön ja pimeyteen.
ettei seuroissa näy.
Luther selittää jotain niin järisyttävää, että se kukisti koko Rooman kirkon sisäisesti ja pakotti paavin ottamaan uuden suunnan.
samalla tavoin, sinä saarnaaja joka tätä luet, jos sinä julistat evankeliumia puhtaasti, järisevät perkeleen rakennelmat esikoisuudessa ja luhistuvat ja saat heidän kanssaan kokea tässä kristillisyydessä todellista Jumalan lasten vapautta ja iloa.
sellaista, että alkaa porukat hypellä taas kuumia hyppyjä ja huutaa ja laulaa Kiitos Jeesus! ihan sydämestään
hihhuleita taas, ja Kristuksen kasvot niin ihmeellisinä sydämiinsä katsovat.
Luther selittää Raamattua paavi Leo X:lle asettaen sanoja Isän Jumalan suuhun.
ei mikään pikkunappula tämä Martti:
"Sillä sinulle on mahdotonta täyttää käskyjen kaikki vaatimukset, sillä niitä on paljon eikä niistä kuitenkaan ole sinulle mitään hyötyä
kaikki tämä tulee sinulle ilmaiseksi ja vaivatta uskon kautta.
Sillä Minä Jumala olen kätkenyt kaikki asiat uskoon, niin että
hän, jolla on usko, omistaa kaiken ja on autuas
mutta jolla ei ole uskoa, hänellä ei ole mitään."
terveen esikoislestadiolaisen saarnan tavoite ei siis ole maalata lain käskyjen ja perinteiden ohjeiden avulla kristityn tietä vanhurskaudessa, sitä tietä, joka vie kotiin.
sillä sellainen hengellisesti epäterve ja tuhoisa saarna ei anna mitään voimaa tuon tien kulkemiseen, vaan luo ulkokultaisia fariseuksia, joiden särkymättömän sydämen pohjalla asuu epäusko.
ulkokultaisia, jotka luulevat oikealla tiellä olevansa, koska heitä lampaiksi pukeutuneet saarnaajasudet harhaan ohjaavat.
eivät laiskat viitsi tutkia miten asiat ovat eivätkä Herran edessä Jumalan Sanan valossa itseään arvostele, eivätkä anna muiden arvostella.
eikä syntien anteeksi todistaminen anna todellista omantunnon rauhaa ja lepoa, joka kestää silloin, kun katse on siinä todistamisen tilanteessa ja sen todistajan arvovallassa.
terveen esikoislestadiolainen saarna tähtää ihmisen omien mahdollisuuksien mitätöimiseen ja uskon merkityksen korostamiseen.
ei se vaellus, ei se elämän pyhyys ja korskeuden ja koreuden pakeneminen, vaatimaton hiljainen elämä ja seuroissa kulkeminen, rukoileminen, ahkeruus, rehellisyys ja muut kansalaishyveet.
vaan pelastava usko
elävä usko
hassua on, miten esikoisille neuvotaan kuolleen uskon pappien ja muiden pilkkaamista ja ivaamista
ja itsellä on kuollut usko.
etevä tuo Saatana.
Luther kirjoittaa paaville näin:
"Jumalan lupaukset antavat siis, mitä käskyt vaativat, ja täyttävät, mitä käskyt käskevät."
on erotettava kaksi asiaa
1. Jumalan lupaus
2. käskyjen vaatimus
Ja nyt Jumalan lupaus antaa sen, mitä käskyt vaativat.
Mihis siinä jää ihmisen oma suoritus?
Luther jatkaa "Siis on Jumalan omaa kaikkityynni, käsky ja täyttämys.
Hän yksin käskee; hän yksin myös täyttää.
Sentähden ovat Jumalan lupaukset uuden testamentin sana ja ne kuuluvatkin uuteen testamenttiin."
olen varoittanut jo aiemmin, että Kristityn Wapaus ei ole tavalliselle kansalle kirjoitettu selkä oppikirja.
vaan hyvin vaikeatajuinen ja syvällinen teologinen viesti Kristuksen kirkon paaville Roomassa ja Lutherin ajan johtaville teologeille ja oppineille.
Tämä yhdeksäs kohta Kristityn Wapaus kirjasta on varsin lyhyt, napakka, syvällinen ja hankala.
tässä on kristillisyyden ydin.
ja olen tahtonut vakavasti ja parhaan tietoni mukaan osoittaa, että esikoislestadiolainen kristillisyys on hukannut tämän ytimen ja ajanut päin hongikkoa.
ja kysyn, mitämaks että saarnaajat oppisivat tuntemaan kristillisen uskon sydämen, Kristuksen, ja mitä Hän merkitsee?
ei se paljon maksais
voi tosin mennä uraputki saarnaajana poikki ja tulla Eero Halmeet...
vaan tulkoon.
sen sijaan että valhetta Jumalan lapsille saarnaa ja ohjaa ja neuvoo turvaamaan ihmisiin ja ihmsiten kykyyn tehdä oikein ja elää vanhurskaasti, armon varassa.
taitaa Lutherin opetus Kristiyn Wapaus kirjassa olla niin radikaalia ja syvää, että se on paljolti hukassa myös muissa herätysliikkeissä ja Suomen ev.lut. kirkossa.
vaan ei siitä enempää tässä yhteydessä, luterilaisten pappien saarnojen evankeliumin ytimestä...
kuten Eero oikein sanoo, ei saa yleistää.
sillä onhan tämä ennennäkemättömän radikaalia ja suorastaan järjetöntä puhetta, mitä vielä munkinpuvussa kulkenut Luther on raapustanut sulkakynällään paavilleen...
"Jumalan lupaukset antavat siis, mitä käskyt vaativat, ja täyttävät, mitä käskyt käskevät."
voiko enää mitän älyttömämpää kirjoittaa??
"Siis on Jumalan omaa kaikkityynni, käsky ja täyttämys."
no johan...
"Hän yksin käskee; hän yksin myös täyttää."
melkoinen Heppu
mielessäni heräsi samantapainen kysymys kuin hänellä, ja jäin ihmettelemään jäin, että mites Jumala tekee kaiken.
sitten joku avasi mulle asiaa ja selitti, miten Jumala täyttää lupauksellaan käskyn: Hän asettuu asumaan sydämeemme elävän uskon kautta ja herättää luottamuksen Sanan lupauksiin.
elämä Kristuksessa on uudestisyntyneen ihmisen uutta kuuliaisuutta Herralle.
Hän on suitsissa ja jalkansa kannuksissa, ohjaa ja johtaa elämää. uskon kuuliaisuuden kautta Jeesukselle Jumalan lupaus antaa ja vaikuttaa, mitä Jumalan käsky tinkimättömästi vaatii.
elävä usko ei koskaan jää hedelmättömäksi, vaan sille on ominaista uskon kuuliaisuus elävälle Jumalalle.
kuollut usko ei kanna hedelmää, siitä puuttuu kuuliaisuus elävälle Jumalalle ja se rakentaa vanhan ihmisen tekojen ja saavutusten ja lain kirjaimen ja isaksonilaisten Lapin vanhinten neuvojen varaan.
kuollut usko voi mainita Jeesuksen, mutta kaihtaa Häntä.
uskon näkökulmasta ymmärrämme uudestisyntymisen kasteessa.
yksi kaste riittää. kerran tehdyssä kasteessa Jumalan lupaus on varma, täydellinen ja muuttumaton, Sana yhdistyy veteen ja antaa Kristuksen ja Jumala itse kutsuu taivasten valtakuntaan ja nimi merkitään siellä ylhäällä olevaan väestöreksiteriin, jonka nimi on "Elämän kirja".
mutta tämä kaste ei ole se juju, vaan Jumalan lupaus ja kastetun usko, joka ottaa tämän lupauksen vastaan.
Jumalan lupaus synnyttää uskon.
jotta tämä voisi tapahtua, on kastetulle lapselle kasteen jälkeen, ja kastetta kaipaavalle aikuiselle ennen kastetta, katekumeenana, opetettava Jumalan Sanaa.
Jumalan Sana käskee "pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää"
ja Jumalan lupaus toteuttaa kaiken sen elämässä, mitä Jeesus on käskenyt pitää.
uskon kautta.
oikean kristillisen saarnan tunnistaa siis luterilaisessa kirkossa jumalanpalveluksessa tai esikoislestadiolaisissa seuroissa rukoushuoneella siitä, että sen kärki kohdistuu kuulijan uskon vahvistamiseen.
usko Herraan Jeesukseen, niin sinä pelastut - tyyliin.
väärän saarnan kärki taas kohdistuu kaikkeen siihen hyvään ja pyhään, mitä ihmiselämässä on ja juhlaan, ja siihen vaellukseen, joka on Jumalalle mieluista ja johon saamme voiman armosta.
tämä on olemukseltaan katolista uskoa, Kristuksen ja ihmisen yhteistyötä, synergiaa, pelastuksen tiellä.
olen huolissani kahdesta hengellisen elämän linjasta, joissa molemmissa jotenkin vinksahdetaan tältä evankeliumin ja uskon kirveen terältä, toinen oikealle, toinen vasemmalle.
yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristus
eli latinaksi
sola fide, sola gratia, solus Christus
esikoisuudessa unohdetaan usko ja katse kohdistuu tekoihin, vaellukseen, pyhitykseen, ikäänkuin ihminen tarvitsisi vain neuvoja oikealle tielle, sitä kulkeakseen. taustalla on perisynnin syvyyden kieltäminen ja katolisen kristillisyyden tapainen puoli-pelagiolainen harha.
ja kuitenkaan ei tehdä mitään Kristuksen wiinapuussa, koska pelätään sitä omanvanhurskauden perkelettä!
luterilaisuudessa unohdetaan uusi elämä Kristuksessa, uskon kuuliaisuus, ja jäädään nuokkumaan "kaikki on täytetty" varaan ja tahdotaan täysissä elämän voimissa ja uhkeudessa heittäytyä ristiinnaulitun, kuolevan syntisen asemaan.
ja kuitenkaan ei tehdä mitään Kristuksen wiinapuussa, koska pelätään sitä omanvanhurskauden perkelettä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti