Kahdenneksikymmenenneksi:
vaikka ihminen sisällisesti sielun suhteen on kylläksi vanhurskas uskon kautta ja omaa kaikki, mitä hänellä olemankin pitää, paitsi että saman uskon ja täyden määrän pitää aina lisääntymän toiseen elämään saakka:
niin hän kuitenkin jää vielä tähän ruumiilliseen elämään maan päällä, ja hänen täytyy hallita omaa ruumistansa sekä seurustella ihmisten parissa.
Siinä sitte työt alkunsa saavat; siinä et saa käydä laiskana, siinä on sinun vaatiminen ruumistasi sekä harjoittaminen sitä paastolla, valvomisella ja työn tekemisellä ja kaikella kohtuullisella kurilla, että se sisällisen ihmisen ja uskon ja kuuliaisuuden suhteen tulee yhtämukaiseksi, ei estä eikä vastusta niitä tapansa mukaan, kussa ei häntä pakoteta.
Sillä sisällinen ihminen on yhtä mieltä Jumalan kanssa, iloinen ja riemuinen Kristuksen tähden, joka on hänen hyväksensä tehnyt niin paljon, ja koko hänen halunsa tähtää saada taas puoleltansa palvella Jumalaakin ilmaiseksi vapaasta rakkaudesta;
mutta hän tapaa lihassaan vastahakoisen tahdon, joka tahtoo palvella maailmaa ja pyytää, mitä sitä haluttaa.
Mutta sitä ei saata usko kärsiä, ja käy ilomielin sen kimppuun, sitä hillitsemään ja estämään, niikuin p. Paavali, Room. 7: 22. sanoo:
"minulla on halu Jumalan lakiin sisällisen ihmisen puolesta; mutta minä näen toisen lain minun jäsenissäni, joka sotii minun mieleni lakia vastaan, ja ottaa minun vangiksi synnin laissa."
Samaten 1 Kor. 9: 27,
"minä kuritan ruumistani ja painan sitä alas, etten minä, joka muille saarnaan, itse hyljättäväksi tulisi."
Niin myös Gal. 5: 24,
"jotka Kristuksen omat ovat, ne ovat ristiinnaulinneet lihansa himoin ja haluin kanssa."
Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 20
no nyt taitaa kuulua helpotuksen huokaus kautta tämän kristillisyyden
olemme me sittenkin luterilaisia emmekä mitään lahkolaisia.
tästähän me koko ajan puhumme ja saarnaamme!
ei kultaseni
nyt tarkkana kuin porkkana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti