Sola fide

sola fide, yksi uskonpuhdistuksen kolmesta iskulauseesta, on latinaa ja tarkoittaa "yksin uskosta"



keskustellaan sitten opista!

jospa tämä oppikeskustelu johtaisi jonkun eksyneen ylösnousseen Kristuksen luo.


käännän tähän tutkittavaksi englantilaisen wikipedian mainiosta ja perusteellisesta artikkelista johdannon sola fide- teemaan sekä Lutheria koskevan osan. tätä artikkelia ei ymmärtääkseni ole suomalaisessa wikipediassa.


sola fide (latinaa: yksin uskosta) tunnetaan myös oppina vanhurskauttamisesta yksin uskosta. Tämä kristillisen teologian oppi erottaa useimmat protestanttiset kirkkokunnat ja ryhmät katolisuudesta, idän ortodoksiasta ja osasta Amerikan Uudistusliikettä (Restoration Movement).

sola fide oppi, "yksin uskosta", vakuuttaa että syyllisille syntisille annetaan Jumalan anteeksiantamus ja se otetaan vastaan ainaostaan ja vain uskolla ilman mitään ihmisen yrittämistä tai tekoja.

Kaikki ihmiset ovat opin mukaan pois langenneita ja syntisiä ja Jumalan kirouksen alaisia ja kykenemättömiä pelastamaan itsensä Jumalan vihasta ja kirouksesta.

Jumala antaa syntisille oikeudellisen armahduksen, vanhurskautuksen, ainoastaan ja vain ainoan poikansa Jeesuksen Kristuksen elämän, kuoleman ja ylösnousemuksen tähden (solus Christus), ja tämä vanhurskautus otetaan vastaan ainoastaan ja vain uskolla.


Usko on passiivista, se ainoastaan ottaa vastaan Kristuksen ja Hänen tuomansa hyvän, joihin kuuluu Jeesuksen Kristuksen oma aktiivinen ja passiivinen vanhurskaus.

Jumala lukee Kristuksen vanhurskauden uskovan syntisen hyväksi (ei vuodata vanhurskautta), niin että jumalallinen tuomio ja armahdus ei perustu mihinkään syntisessä itsessään olevaan, ei edes uskoon.

Jumalan armahdus perustuu ainoastaan ja vain Jeesukseen Kristukseen ja Hänen vanhurskauteensa, jotka otetaan vastaan ainoastaan uskolla.

Vanhurskauttaminen tapahtuu ainoastaan uskon kautta ja on erotettava muusta pelastukseen liittyvästä armosta, jotka kuuluvat armonjärjestykseen (ordo salutis)



Sekä luterilaiset että reformoidut (kalvinistiset) protestantit ovat historiallisesti pitäneet kiinni sola fide vanhurskauttamisesta erityisesti roomalais-katolisuutta vastaan, mutta myös keskeisiä idän ortodoksian opetuksia vastaan.

Protestantit sulkevat laillisesta tuomiosta ja armahduksesta, vanhurskauttamisesta, pois kaikki ihmisen työt (paitsi Jeesuksen Kristuksen työt, jotka ovat vanhurskauttamisen perusta).

sola fide - yksin uskosta - on siten protestanttisen kristillisyyden perusta ja erottaa sen muista kristillisistä yhteisöistä. Martti Lutherin mukaan vanhurskauttaminen yksin uskosta on oppi, jonka varassa kirkko joko seisoo tai kaatuu.



Kristillisen teologian piirissä annetaan varsin erilaisia vastauksia kysymyksiin siitä, mitä vanhurskauttaminen on ja mikä on sen tarkoitus.

Onko vanhurskauttaminen yksin Jumalan teko (monergism), Jumalan ja ihmisen yhteistä tekoa (synergism) vai ihmisen tekoa?

Onko vanhurskauttaminen pysyvä vai voiko sen menettää?

Mikä on vanhurskauttamisen ja pyhittämisen välinen suhde, pyhittämisen, jossa syntisestä tulee vanhurskas ja jonka Pyhän Hengen vaikuttama elämä on Jumalalle mieluista?



Luther

Luther luennoi vuosina 1510-1520 Psalmeista, Heprealaiskirjeestä, Roomalaiskirjeestä ja Galatalaiskirjeestä.

Tutkiessaan Raamattua hän ymmärsi uudella tavalla Rooman kirkon käyttämiä käsitteitä, kuten parannus ja vanhurskauttaminen.

Hän vakuuttui siitä, että kirkko oli turmeltunut. koska se oli hukannut kristinuskon keskeisiä totuuksia, joista merkittävin Lutherin kannalta oli oppi vanhurskauttamisesta - Jumala julistaa syntisen vanhurskaaksi - ainoastaan uskosta Jumalan armoon.



Luther alkoi opettaa, että pelastus, sovitus, on Jumalan armon lahja, jonka voi saada ainoastaan uskon kautta Jeesukseen.


"Tämä yksi luja kallio, jota kutsumme opiksi vanhurskauttamisesta", Martti Luther sanoi, "on pääkappale koko kristillisessä opissa joka pitää sisällään kaiken jumalisuuden käsittämisen."

tämä on stantis et cadentis ecclesiae (opetus, josta kirkon seisominen tai kaatuminen riippuu) ja jos tämä kaatuu, koko kirkko kaatuu.

Luterilaiset seuraavat Lutheria tässä kutsuen sola fide oppia "teologian aineelliseksi prinsiipiksi" suhteessa Raamattuun, joka on "muodollinen prinsiippi". He uskovat, että evankeliumin ydin on usko yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristuksen vanhurskauden tähden. Tähän keskittyvät ja pohjautuvat kaikki muut kristilliset opit.



Luther tuli käsittämään vanhurskauttamisen yksinomaan Jumalan tekona.

Kun Jumalan vanhurskaus mainitaan evankeliumissa, se tarkoittaa Jumalan tekoa, kun Hän julistaa Jeesukseen Kristukseen uskovan syntisen vanhurskaaksi.

Tämä vanhurskaus, jolla syntinen vanhurskautetaan (julistettu vanhurskaus) ei ole syntisen omaa vanhurskautta vaan toisen, Kristuksen, "vierasta vanhurskautta"

"Tästä syystä yksin usko tekee ihmisestä vanhurskaan ja täyttää lain" Luther sanoi. "Usko tuo Pyhän Hengen Kristuksen ansion perusteella"

Lutherille usko on Jumalan lahja ja "... elävä, rohkea luottamus Jumalan armoon, niin varma Jumalan mielisuosiosta että se on valmis uhmaamaan kuolemaa tuhat kertaa luottaen siihen".

Tämä usko tarttuu Kristuksen vanhurskauteen ja ottaa sen omaksi uskovalle.

Tätä Luther selittää Schmalkaldenin opinkohdissa:


Ensimmäinen eli pääopinkohta


Jeesus Kristus, meidän Jumalamme ja Herramme, on "kuollut meidän syntimme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden" (Room. 4:25).

Hän yksin on "Jumalan Karitsa, joka kantaa maailman synnin" (Joh. 1:29).

"Jumala on pannut kaikkien meidän syntimme hänen kannettavikseen" (Jes. 53:6).

"Kaikki he ovat syntisiä, mutta tulevat ilman omaa ansiota vanhurskaiksi hänen armostaan, kun Jeesus Kristus on heidät verellään lunastanut" (Room. 3:23-25).

Tämä on otettava uskoen vastaan, mikään teko, laki tai ansio ei tee siitä osalliseksi.

Siksi on selvää ja varmaa, että yksin tämä usko tekee meistä vanhurskaita, niin kuin pyhä Paavali sanoo (Room. 3:28): "Niin päätämme siis, että ihminen vanhurskautetaan uskon kautta, ilman lain tekoja."

"Hän itse on vanhurskas ja vanhurskauttaa sen, jolla on usko Jeesukseen." (Room. 3:26)



Tästä opinkohdasta ei voi yhtään väistyä tai antaa periksi, vaikka taivas, maa ja kaikki muu katoavainen sortuisivat.

Sillä "ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman", sanoo pyhä Pietari (Ap.t. 4:12).

"Ja hänen haavainsa kautta me olemme parannetut" (Jes. 53:5).

Tähän opinkohtaan perustuu koko oppimme ja elämämme, jolla me vastustamme paavia, Perkelettä ja maailmaa.

Tästä meidän siis on oltava täysin varmoja, ilman mitään epäilystä.

Muutoin on kaikki menetetty, ja paavi, Perkele ja kaikki vastustajamme ovat oikeassa ja voittavat meidät.






Luterilaiset ovat perinteisesti julistaneet laillista vanhurskauttamista (forensinen), joka on jumalallinen oikeuden päätös, uskovan syntisen vapauttaminen rangaistuksesta.

Jumala julistaa tässä oikeudenistunnsosa "syytön" syylliselle syntiselle, koska Kristus on ottanut syntisen paikan, eläen täydellisen elämän Jumalan lain mukaan ja kärsien hänen syntiensä rangaistuksen.

Luterilaisille vanhurskautus ei riipu millään tavoin syntisen ajatuksista, sanoista ja teoista vaan hänet vanhurskautetaan ainoastaan uskosta Kristukseen.

Uusi kuuliaisuus Jumalaa kohtaan vanhurskautetussa syntisessä on seurausta vanhurskauttamisesta, mutta ei osa vanhurskauttamista.



Luterilaiset uskovat että yksilö saa pelastuksen lahjan ainoastaan uskosta - sola fide.

Pelastava usko on evankeliumin lupauksen tuntemista (tieto), vastaanottamista ja luottamusta.

Tämä pelastava usko on itsessään myös itsessään Jumalan lahja, jonka Pyhä Henki vaikuttaa Sanan ja kasteen kautta kristittyjen sydämiin.

Usko on väline, joka ottaa vastaan pelastuksen, ei jotain, joka aiheuttaa pelastumisen.

Luterilaiset hylkäävät näin "ratkaisukristillisyyden", joka on niin yleistä aikamme evankelisten keskuudessa.

(--- mikon sivuhuomautus - eikö Jumalan pelastavan armon ottaminen vastaan ole ihmisen ratkaisu? -- )



Luterilaisille vanhurskauttaminen on se voima, jonka kautta kristityt kasvavat pyhyyteen.

Tällainen elämän uudistus tulee uskovaan vasta sen jälkeen, kun hänestä tulee uusi luomus Kristuksessa.

Pyhitys ei tule valmiiksi tässä ajassa, kristityt ovat aina yhtä aikaa pyhiä ja syntisiä (simul iustus et peccator)

Pyhiä, koska he ovat Jumalan silmissä pyhiä Kristuksen tähden, ja tekevät Jumalalle mieluisia tekoja, syntisiä, koska he tekevät syntiä aina kuolemaansa asti.

kohdat käännetty englantilaisen wikipedian artikkelista sola fide, Schmalkaldenin opinkohdan käännös on otettu Tunnustuskirjoista.