Galilean mies

tilanne täällä nettiruukussa on silleen mukava, että voimme kysellä asianomaiselta itseltään.

Jeesus keskustelussa kukin on omalla arvokkaalla tavallaan kertonut henkilökohtaista näkemystään ja sen taustaa ja tuonut esiin asian eri puolia.

Jumalan Sanan mietiskely on ehdottoman arvokasta.

Sakramenttien väkevä uskoa luova ja vahvistava voima on suuri lahja meille heikkouskoisille.

Pyhän Hengen johdatus elämän tiellä on jonkun todellista kokemusta, josta on tahtonut myös muille kertoa.

näistä ei erimielisyyttä taida kristittyjen välillä juuri olla.

koen kuitenkin, että tämä meidän Herramme Jeesuksen voimakas korostaminen ja siitä kirjoittaminen, miten Hän juuri tänään 28.4. on läsnä sekä nettiruukussa näitä juttujamme seuraillen, että kunkin meidän luonamme, asuen sydämessä uskon kautta, on herättänyt ristiriitaisia ajatuksia.

voimme siis kysyä suoraan Häneltä, koska Hän elää ja kuulee rukouksemme ja hiljaiset huokauksemmekin.

Hän on niin suuri että Hän voi pienenkin ottaa huomioon. Hän on Jumala. elävä Jumala.



joku voisi tällaisenkin pyynnön Galilean miehelle laittaa, jos asia on jäänyt jotenkin omalla kohdalla kesken:

Rakas Herra Jeesus,
tahdon sydämestäni kiittää Sinua taas tässä siitä, että olet katkeralla ristinkuolemallasi sovittanut myös minun syntini ja että minut on kasteessa jo otettu Sinun ihmeelliseen valtakuntaasi. Enkelisi ovat minua teilläni varjelleet ja paljon iloa ja siunausta olet jakanut omaisteni ja myös kristittyjen ystävieni kautta.

tämä mikko-pappi kirjoittaa hyvin voimakkaasti siitä, että ihmisellä on mahdollisuus elää henkilökohtaisessa suhteessa Sinuun ja että Sinä voisit olla minun paras ystäväni. tiedän, että hän on vajavainen ja syntinen ihminen, mutta hän vetoaa Sinun Sanaasi ja Sinun omiesi kokemuksiin kautta aikojen.

Herra Jeesus, en ole sen arvoinen, että tulisit minun saastaiseen ja köyhään kotiini, sydämeeni asumaan niin, että saisimme paljon jutella kaikesta ja saisin oikein kuulla Sinun äänesi. Jos todella on mahdollista, että Sinä antaisit minulle vieläkin enemmän uskon kautta kuin olet tähän päivään mennessä antanut, niin anna Herra armostasi minun tulla oikein lähelle Sinua, Jeesus.
Amen


tällä tavalla ei tietenkään rukoile kukaan muu kuin sellainen sielu, jonka sydämen ovella Jeesus jo kolkuttaa ja tahtoisi käydä sisälle murkinalle.

monet sanovat "minulla on jo kaikki hyvin ja Jeesuksen kanssa asiat kunnossa" ja torjuvat ajatuksen, että Jeesus Kristus voisi ehkä antaa vieläkin enemmän.

kuullaas Herran Jeesuksen omaa ääntä - hyvin henkilökohtaista, minä sinä asiaa:


"Sinä kerskut, että olet rikas, entistäkin varakkaampi, etkä tarvitse enää mitään.

Et tajua, mikä todella olet: surkea ja säälittävä, köyhä, sokea ja alaston.

Annan sinulle neuvon: osta minulta tulessa puhdistettua kultaa, niin tulet rikkaaksi, osta valkoiset vaatteet ja pue ne yllesi, niin häpeällinen alastomuutesi peittyy, osta silmävoidetta ja voitele silmäsi, niin näet.

Jokaista, jota rakastan, minä nuhtelen ja kuritan.

Tee siis parannus, luovu penseydestäsi!

Minä seison ovella ja kolkutan.

Jos joku kuulee minun ääneni ja avaa oven, minä tulen hänen luokseen, ja me aterioimme yhdessä, minä ja hän.

"Sen, joka voittaa, minä annan istua kanssani valtaistuimellani, niin kuin minäkin olen voittoni jälkeen asettunut Isäni kanssa hänen valtaistuimelleen.

"Jolla on korvat, se kuulkoon, mitä Henki sanoo seurakunnille."

Ilm 3:17-22 KR 1992


todellakin kaikissa hengellisen elämän asioissa, kasteesta hautajaisiin, saamme kysyä Häneltä neuvoa.

mutta erityisesti tässä asiassa, että saamme elää Jeesuksen ystävinä ja avaamme sydämemme Hänelle käydä sisään on niin suuri asia.

ei tarvitse ihmisiä uskoa, kun kysyä Ihmisen Pojalta itseltään.

Hän kuulee ja vastaa kyllä.

Anova saa, etsivä löytää, kolkuttavalle avataan.



saamme ihan joka päivä lapsellisesti käydä Jeesuksen tykö ja pyytää, että Hän kulkisi kanssamme. Tänään 28.4. ja huomenna 29.4 ja vielä sitä seuraavanakin päivänä.

vaan yksi ongelma tässä on, miksi ihmiset eivät oikein kuitenkaan Jeesusta sillä tavoin henkilökohtaisesti kaipaa elämäänsä, ja se on halu itse hallita omaa elämää.

mutta ah jos he tietäisivät, miten ihmeellinen Jeesus todella on, he oitis rientäisivät Hänen luokseen jättäen omat suunnitelmansa ja aikomuksensa, ja kätkien kaiken Hänen hallintaansa.

joku ehkä kysyy, millaista hurmahenkisyyttä se on sitten elää kun elävä Jumala on siinä kokoajan läsnä ja johtaa ja hallitsee minua Kuninkaana ja Ylipappina?

tästä meillä on sekä Vanha testamentti että Uusi testamentti.

sieltä näemme, millainen on tämä Jumalan Sana, joka on tullut lihaksi.

millaista on vaellus Hänen kansssaan.

ja kuinka niille keskimäärin tässä maailmassa käy, jotka Jeesus tietä tahtovat kulkea.



hylätty rakkaus

kuinka paljon murhetta me ihmiset tuotammekaan rakkaalle Jeesukselle epäuskomme ja sydämemme kovuuden tähden.

Hänen oma kansansa hylkäsi Hänet

Suomen kansa on suurena joukkona hylkäämässä Hänet ja eksymässä suuren maailman humuun

jopa Hänen omansa häpeävät lausua Hänen nimensä julkisuudessa

kuinka moni astuukaan Hänen Isänsä eteen itsevarmana ja luottavaisena, että kyllä minulla on sen verran hyvä sydän ja sen verran vahva usko ja sen verran kirkas oppi ja sen verran monta muuta Jumalan mieleistä asiaa, että en minä Hänen Poikaansa sen enempää tarvitse kuin minimin verran.

kuinka moni epäuskossa vaeltaakaan uskonnollisena ihmisenä, koskaan todella pysähtymättä keskustelemaan Hänen kanssaan.

kuinka nöyrästi ja hiljaisesti Hän kulkeekaan meidän ylpeiden ihmisten jäljissä, ja väsymättä Hyvän Paimenen tavoin kutsuu meitä luokseen.

niinkuin se kanaemo niitä poikasiaan siipiensä alle.

vaan me olemm kukin mieluummin poikenneet omille teillemme, emmekä ole tahtoneet.



ei kadotuksen kauheus sitten kuitenkaan ole siinä, että on tulinen meri ja tuskaa ja hamamsten kiristystä pimeydessä ja itkua.

Kadotuksen kauheus on kadottamisessa

siinä että lopullisesti ja pysyvästi kadottaa Jeesuksen.

niinkuin Elämä alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa.

niin myös Kuolema alkaa jo täällä maitten päällä ja jatkuu iankaikkisesti siinä toisessa kuolemassa.

on ihmisiä, jotka ovat kadoksissa, ja joita Paimen kutsuu luokseen.

on ihmisiä, jotka ovat kadottaneet kaiken.

"ken tästä käy saa kaiken toivon heittää"



ei tämä Galilean miehen henkilökohtainen tunteminen ihan pikku juttu ole.

kuten Paavolle sanottiin

"yksi sinulta puuttuu ja sen myötä kaikki"

niin kristillisyys ilman Kristusta on itsepetosta, vailla mitään todellista sisältöä. se ei toimi.

ja kuten virressä veisataan toisaalta luottavaisesti, toisaalta vakavasti

"Ne jotka tunsi Hän tiellä"

ja Jeesus itse sanoo joillekin ihmisille sitten kerran

"en ole koskaan teitä tuntenut"

ja nämä tyypit olivat ihan varmoja, että Jeesus heitä kaverina moikkaa, olivathan he Jeesuksen nimessä ja veressä paljon tehneet.



Näin Jumalan Sana jo kauan sitten kutsui ja yhä kutsuu:

"Kuitenkin Herra vain odottaa,
että voisi olla teille armollinen,
hän nousee armahtamaan teitä.
Herra on oikeuden Jumala.
Autuaita ne, jotka häntä odottavat!

Siionin kansa, sinä joka asut Jerusalemissa,
sinun itkusi aika on ohi!
Kun huudat häneltä apua, hän armahtaa,
hän kuulee ja vastaa sinulle.

Vaikka Herra suo sinulle vain kapean leivän
ja niukasti vettä,
hän, sinun opastajasi, ei enää kätkeydy.
Omin silmin sinä saat nähdä hänet.

Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-- Tässä on tie, kulkekaa sitä.

Niin sinä julistat saastaisiksi hopeoidut jumalankuvasi ja heität menemään kullalla silatut jumalasi kuin nainen verisen rievun ja huudat: "Tiehesi, saasta!"

Jes 30:18-22 KR 1992



niin

ei ole mitenkään hurmahenkistä, vaan hyvin hyvin raamatullista elää Jeesuksen kanssa, sinä Hänessä ja Hän sinussa.

"Aina kun olet eksymässä tieltä,
milloin oikeaan, milloin vasempaan,
sinä omin korvin kuulet takaasi ohjeen:
-- Tässä on tie, kulkekaa sitä."

jolla on korvat kuulla, se kuulkoon.



toistan vielä, että itse olen aivan arvoton tällaisia puhumaan ja ketään kehottelemaan mihinkään.

aidosti ja kehumatta syntinen ja monin tavoin puutteellinen ihminen.

siksi juuri tahdonkin sanoa tällä palstalla

kysykää Häneltä itseltään!

"olisko vielä jotain, vaikka ihan pikkusen, jota tahtoisit armostasi minulle lahjoittaa?

ei lahjoja, niitä on yllin kyllin, vaan tahtoisin Sinut itsesi, kaikkien lahjojen antajan ja Jumalan lahjoista parhaimman"



minulla ei nyt kristillisestä uskosta sen parempaa sanottavaa ole, joten tosiaan

jääkää Herran haltuun!

näillä sanoin lähdin Nettiruukusta lomalle


mukaan tuli sen jälkeen vielä mielenkiintoinen ajatus

Kirjoittanut: Patu

"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan, oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.

Ja niin me tahdomme tehdä, jos vain Jumala sallii.
Heb 6:1-3

"Kristuksen opin alkeet" tässä on sanat arkhee Logos ... arkkitehti, arkkipiispa, arkki-oppi

Johanneksen evankeliumin alussa Logos - Sana tuli lihaksi

"oppi kasteesta" didakhee " MikkoL

Jotkut vähättelevät kasteen merkitystä, koska se Paavalin mielestä kuuluu opin alkeisiin. Kreikan sana arkhee merkitsee alkua, mutta sillä on merkitys myös yli-, kuten sanasta arkkienkeli alusta näkyy, samoin esikoinen, joka on arvokkain syntyneistä, ensimmäinen vertaistensa joikossa.

"Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet" voisi saada siten myös merkityksen "Pitäkäämme ydinasia paikallaan..."