Ensimmäiseksikolmatta:
mutta sellaisia töitä ei saa tehdä luulossa, että ihminen niistä tulee hurskaaksi Jumalan edessä;
sillä sellaista väärää luuloa ei voi usko kärsiä, joka ainoa on ja jonka pitää olla hurskautemme Jumalan edessä;
vaan ainoastansa siinä mielessä, että ruumis tulisi kuuliaiseksi, ja puhdistettaisiin pahoista himoista ja että silmä vaan katsoisi reväistä pois pahan himon.
Sillä kun sielu uskon kautta on puhdas ja rakastaa Jumalaa, niin se mielellään soisi, että myös kaikki kappaleet olisivat puhtaita, ennen kaikkea hänen oma ruumiinsa, ja että jokainen hänen kanssansa rakastaisi ja ylistäisi Jumalaa.
Siitä tulee, ettei ihminen oman ruumiinsa tähden taida kävellä laiskana, vaan täytyy sentähden harjoittaa paljo hyviä töitä, sitä pakottaaksensa;
ja kuitenkaan eivät ole työt se tosi hyvä, josta hän on jumalinen ja hurskas Jumalan edessä, vaan hän tekee niitä vapaasta rakkaudesta ilmaiseksi, Jumalalle kelvataksensa, siinä muuta etsimättä ja tarkottamatta, vaan että se niin kelpaa Jumalalle, jonka tahtoa hän mielellään tekee mitä parhain.
Tästä voi sitte jokainen itse määrätä ruumiin masentamisen mitan ja kohtuuden;
sillä hän paastoo, valvoo, raataa niin paljon kuin hän näkee ruumiin tarvitsevan sen vastahakoisuuden masentamiseksi.
Mutta muut, jotka luulevat saavuttavansa vanhurskauden töillänsä, eivät huoli masentamisesta, vaan katsovat ainoastansa töitä ja luulevat, että, jos vaan niitä tekevät monia ja suuria, on kaikki hyvin tehty, ja he hurskaaksi tulleet;
välistä he särkevät päänsä ja turmelevat siinä puuhassaan ruumiinsa.
Mutta suuri tyhmyys ja ymmärtämättömyys kristillisestä elämästä ja uskosta on se, että he pyytävät ilman uskoa töiden kautta tulla hurskaiksi ja autuaiksi.
Martti Luther
Kristityn vapaus
kohta 21
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti