Syöpä

rintasyöpä solu

Mikä on elämän tarkoitus?

"syöpä" lienee suomenkielen pelätyimpiä sanoja. se vetää paksun punaisen viivan tuon kysymyksen alle.

mikä on elämämme syvin tarkoitus?

syöpä koettelee antamiamme vastauksia ehkä ankarammin kuin moni muu asia, jonka kohtaamme.

syöpä, joka todetaan sinussa tai minussa.

ja vielä ankarammin syöpä, joka todetaan sinulle tai minulle rakkaassa ihmisessä.

miksi?

miksi tämä ehkä pitkä ja tuskallinen surun, ikävän, taistelun, elämästä ja rakkaista eroamisen tie?

eikö Hän, joka on luonut maailmankaikkeuden, voisi tehdä niin, että syöpä paranisi?

miksi tämä kyynelten laakso?


on melkoista seurattavaa - ja koettavaa - kun pahan syövän terminaalivaiheessa täynnä tuo aina niin elämää täynnä oleva iloinen, aktiivinen, rohkea ihminen murretaan hitaasti syövän kidutuspenkissä ja hänen henkensä väsyy, uupuu, menettää kaiken voimansa, kaiken ilonsa, kaiken uskonsa tulevaisuuteen, kaiken kiinnostuksen elämään.

kuoleman varjo peitää hänet, kun lääkärien ja sairaanhoitajien parhaat aikamme lääketieteen löytämät keinot eivät auta eikä Jumala paranna vaikka läheiset aivan huutavat apua taivaasta.

suru on toisinaan murtavaa, sanoinkuvaamatonta, lähdön ikävä kestämätöntä.

(ei saa yleistää, tiedän. kuvaan tässä tietynlaista elämän tarkoituksen happotestiä)



terve ihminen pohtii elämänsä tarkoitusta

joku käytännöllisesti ja arksisesti "elämä on elettävä",

joku hedonistisesti "elämäni on nautintoa, iloa, omaa ja toisten",

joku jalosti "elämäni tarkoitus on auttaa ihmiskuntaa tieteen, tutkimuksen, kehitysavun, lähetystyön, palveluammattini kautta"

joku tärkeästi "elämäni tarkoitus on ohjata kaupungin kasvua, valtion ulkopolitiikkaa, puolueen poliittista linjaa, kirkon hallintoa, savotan hakkuusuunnitelmaa"

joku apaattisesti "minun elämälläni ei ole mitään varsinaista tarkoitusta"



syöpään ja sen tuomaan kärsimykseen ja kuolemaan suhtaudutaan terveiden parissa terveellä pelolla, sitä pyritään torjumaan, varomaan, estämään, havaitsemaan varhain, hoitamaan.

ja paljon onkin ihmiskunta tässä asiassa edistynyt viimeisten vuosikymmenten aikana

kiitos noiden ihmisten, jotka kokevat elämänsä tarkoituksena olla etsiä syövän syitä, sen oireiden havaitseminen, hoidon kehittäminen ja sairastuneiden mahdollisimman ammattitaitoinen, ymmärtävä ja tehokas hoitaminen.

myös omaisten tukeminen, ystävien auttaminen kriisihoidolla ja sielunhoidolla ja muuten.

mutta silti.

syöpä etenee vastustamattomalla voimalla, viimeiset sädehoidot ja kemoterapiat ovat ruumiin jo raihnauttaneet, mikään ei auta ja lähtö on edessä - monella.



tappavaan syöpään sairastunut voi pohtia elämän tarkoitusta

joku käytännöllisesti ja arkisesti "elämä on elettävä, olen sen elänyt ja nyt se päättyy". ehkä aivan rauhallisesti näin todeten.

joku hedonistisesti "elämäni oli nautintoa, iloa, omaa ja toisten" syökäämme ja juokamme sillä huomenna me kuolemme.

joku jalosti "elämäni tarkoitus oli auttaa ihmiskuntaa tieteen, tutkimuksen, kehitysavun, lähetystyön, palveluammattini kautta" olen kiitollinen elämälle että olen niin saanut tehdä

joku tärkeästi "elämäni tarkoitus on ohjata kaupungin kasvua, valtion ulkopolitiikkaa, puolueen poliittista linjaa, kirkon hallintoa, savotan hakkuusuunnitelmaa" mitenkähän ne nyt pärjäävät, ilman minua?

joku apaattisesti "minun elämälläni ei ole mitään varsinaista tarkoitusta" ja nyt kuolen.



terve uskonnollinen ihminen saattaa ajatella

"elämän tarkoitus on saada synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä ja pelastua"

kuolettavaan syöpään sairastunut ihminen ja hänen uskovat omaisensa voivat ajatella

"emme ymmärrä, miksi Jumala salli tällaisen kohtalon, mutta on se ihanaa että hänellä on omantunnon rauha ja edessä iankaikkisen elämän ja ylösnousemuksen toivo"

jonkun toisen syöpään sairastuneen vuoteen äärellä uskonnollinen ihminen voi mielessään huolestuneena ajatella, kuinkahan tämän ihmisen sielun laita on?

onko tämä elämän tärkein asia kunnossa?"

viisaasti hän jättää viimeisen tuomion Jumalan käsiin.


jos ja kun katselemme elämän tarkoitusta tästä näkökulmasta, ihmisen oman hyvinvoinnin ja elämän turvallisuuden, rauhan, menestyksen ja tavoitteiden kannalta,

syöpä on jotenkin käsittämätön asia - miten hyvä Jumala voi sallia tuollaisen solujen riehaantumisen, elävältä syömisen, hermoratojen tuhoutumisen, aivokasvaimen, nopeasti etenevän eturauhassyövän, raatelevan rintasyövän, terveen ihmisen lyhyessä ajassa kaatavan ihosyövän?

totta, lääketiede on edistynyt ja aikaisemmin varman kuoleman diagnoosit ovat vaihtuneet, syöpää osataan hoitaa ja parantumisia tapahtuu.

myös ihmeparantumisia.



minun mielestäni nämä kaikki ja monet muut vastaukset siihen, mikä on elämän tarkoitus, ovat riittämättömiä.

syöpä syö ne riekaleiksi.

aivan oikeutetusti moni sairastunut ja hänen läheisensä ensi säikähdyksen jälkeen vihastuu,

suuttuu, lääkäreille jotka eivät ajoissa huomanneet tai väärin tulkitsivat oireet

Jumalalle, joka sallii tällaista

joku ottaa uutisen tyynesti, eikä suutu kenellekään, ehkä harmittelee omaa tyhmyyttään

joku menettää uskonsa hyvään Jumalaan, joka antoi rakkaan äidin tai isän tai veljen tai sisaren joutua tällaiseen tautiin ja kuolemaan. ei hvyää Jumalaa ole olemassa, kun tämmöistä tapahtui.



mikä on elämän tarkoitus?

elämän tarkoitus on elää yhteydessä Jumalaan.

elävään Jumalaan, joka on tässä ja nyt

ei kuolleisiin jumaliin, jotka ovat kylmiä ajatusten ja opinkappaleiden tuotteita, kaukana ihmisen todellisuudesta.

ehkä odottavat siellä haudan takana, kuten uskotaan.

palkitsevat sitten, pyyhkivät pois kykynelet, korvaavat ristin kruunulla.

nollaavat saldon, tekevät jotain, jolla kuolleen jumalan aiheuttamat ongelmat tässä ajassa sitten runsain määrin korvataan.

haudan takana.


kun mies ja nainen solmivat avioliiton, he alkavat elää yhdessä.

mikä avioliitto se on, että mies saa naisensa, ja lähtee sitten kauas pois. kun kuolet niin tapaamme sitten taivaassa.

uskollinen kihlattu tai vihitty vaimo toki odottaa sitten kuolemaan asti.

mutta pikkuisen outo avioliitto. sanotaanko poikkeuksellinen.



aikamme ihmisen käsitys rakkaudesta on usein sekaantunut käsitykseen onnellisuudesta, hyvän olon tunteista, seksistä ja toisen aiheuttamasta kiihottumisesta ja antamasta tyydytyksestä, kauneudesta, yhteisistä lomamatkoista, purjehtimisista ja kesämökin saunan lämmittämisestä.

kun sitten kohtalo kourii, syöpä iskee, nähdään, että rakkaus on jotain muuta.

tuskaisen, apaattisen, pelkäävän, kovia kipuja kokevan, kemoterapian oksettavan jälkitunteen, säteilyhoidon aiheuttaman sekavuuden kohdatessa

ehkä joku lähtee lipettiin.

mutta koeteltu rakkaus voittaa syövän, ja rakas mies tai vaimo (tai tytär tai isä tai kenelle tämä tehtävä sitten annetaankin) osoittaa rakkauden voiman.

mikään ei lohduta niin kuin rakkaan käden kosketus, hiljailnen istuminen tuskaisen vierellä ilman tyhjiä sanoja, katse rohkaisten "minä olen tässä, en jätä sinua"

niissä hautajaisissa on sitten kaiken surun keskellä jotain hyvin siunattua.

Kirjoittanut: Patu

"mikä on elämän tarkoitus?
elämän tarkoitus on elää yhteydessä Jumalaan.
elävään Jumalaan, joka on tässä ja nyt
ei kuolleisiin jumaliin, jotka ovat kylmiä ajatusten ja opinkappaleiden tuotteita, kaukana ihmisen todellisuudesta." MikkoL

Näin on.

Kuolleet jumalat ovat niitä kuviteltuja ja itse rakenneltuja jeesuksia, jotka sitten vaikenevat hädän hetkellä. Silloin tarvitaan Kristuksen omaa opetusta ja Kristuksen oppia, joka on ilmoitettu sanassa.

Syövän tai muun kourissa ei avuksi tule kukaan muu kuin elävä Luoja, jolla on edelleen kaikki mahdollisuudet luoda uutta Poikansa Jeesuksen kautta, jota Pyhä Henki kirkastaa sanastaan.

Kirjoittanut: MikkoL
kirkko tietää avioliitosta yhtä ja toista - on pikkusen siitä taustaa.

ja näin heiltä kysytään (morsiamelta)

Jumalan edessä ja tämän seurakunnan (näiden todistajien) läsnä ollessa kysyn sinulta, NN (koko nimi), tahdotko ottaa NN:n (koko nimi) aviomiheksesi, olla hänelle uskollinen ja rakastaa häntä hyvinä ja pahoina päivinä, aina kuolemaan asti?

Vastaus:
Tahdon



niin siitä häiden ilosta, tanssiaisita, laulusta, syömisestä ja juomisesta, hymyistä ja riisin heittelystä lähdetään elämän arkeen.

avioliiton tarkoitus on, että mies ja nainen elävät uskollisesesti yhdessä tämän elämänsä niin hyvinä kuin huonoina päivinä.

kunnes kuolema heidät erottaa. sillä kuolema heidät erottaa, jos ei jokin muu asia sitä ennen!

Jeesus kertoi saddukeuksille, ettei taivaassa ole enään avioliittoa, vaan ollaan kuin enkelit. Markus 12:18-27



elämän tarkoitus on elää Jumalan yhteydessä.

tämä yhteiselämä alkaa täällä jo maitten päällä, kun Jeesus kihlaa sinut morsiamekseen ja antanut siitä sydämeesi Pyhän Hengen sinetin.

se on elämää, joka jatkuu iäti taivaassa.

niistä on tuleva melkoiset häät - kaikilla on upea juhlapuku ja Ylkä on siellä läsnä ihan silmin nähden.

usko on tullut täyteyteensä, kaste saavuttanut tavoitteensa - vanha ihminen on kuollut ja uusi on noussut kuolleista, elämään yhdessä Jeesuksen kanssa!

"oi elämä, oi elämä, oi iankaikkinen elämä. se alkaa täällä jo maitten päällä ja jatkuu iäti taivaassa"


Job sai saatanalta melkoiset kolaukset.

miksi?

Jumala tahtoi nähdä, ketä Job todella rakastaa

terveyttään, lapsiaan, työtään, mainettaan, ystäviään..

saatana sanoi, että jos Jumala noihin koskee, niin johan alkaa rakkaus rapista ja syytökset nousta Jumalaa kohtaan

joka nuo kaikki on antanut

lahjasta on tullut tärkeämpi kuin lahjan antajasta

kiroat Jumalaa, koska Hän antoi ottaa lapsesi pois hukkumalla, Hän antoi puolisosi joutua tuskallisen tappavan syövän kouriin.

saatana tuntee ihmisen ja Jumala ajatteli, että katsostaa miten tämä Job mies

vaimonsakin käski kiroamaan Jumalan



no mitäs Job mies?

pyysi anteeksi Jumalalta sitä, että on hänelle vihainen?

uskoi ystäviään, jotka sanoivat että Jumala on antanut syövän iskeä, koska olet syntinen.

ja pyysi saarnaajaa paikalle todistamaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä?

no ei.

Job mies sanoi Jumalalle

"sinä teet väärin minua kohtaan"



Jumala tukki Jobin suun näyttämällä luomakunnan valtavuuden.

Job vaan katseli avomerelle, pilviä taivaalla, tähtien kimallusta yössä, krokotiilin leukoja, virtahevon pepsodent hampaita, boa käärmen luikerrusta Amazonin viidakossa, vuorikauriin hyppelyä jyrkänteillä, kotkan kaartelua ilmassa

lumikidettä

outo vastaus Jumalalta, vaan tehosi ja Job mykistyi.

tämä Jumala on vähän isompi kuin luulin.

ja sitten elävä Jumala sanoi Jobin ystäville

te olette väärin syyttäneet häntä, että Minä syövällä rankaisen häntä synneistään - tehkää parannus.

Job on oikeassa.

Minä olen tehnyt väärin häntä kohtaan.



entäs pelastus?

eikö iankaikkisen elämän lahja ole riittävä vastaus kristityn kärsimykseen syövän kourissa.

että Jumala on pyyhkivä ne kyynelet hänen silmistään?


no kun ei.

jos siirrämme kaiken tämän tuolle puolen sillattoman virran, ikäänkuin taivasvakuutuksena, että kärsi nyt hetken, palkinto on tulossa.

silloin elämän tarkoitus on saada itselle pelastus, lahja Jumalalta.

pelastuksen lahja minulle on silloin tärkeämpi kuin lahjan antaja, Jumala

tätä itsekkyyttä olen alkanut nähdä itsessäni ja muissa viime aikoina

etenkin esikoisten hengellisyydessä

tärkeintä on minun pelastukseni.


kihlaus Jeesuksen kanssa voidaan vajavaisesti ymmärtää maallisen avioliiton ja yhdynnän huippusulautumisen näkökulmasta.

mitään parempaa ei ole

ei edes viina.

Pyhä Henki täyttää paremmalla ilolla eikä siitä tule irstas meno, sillä tavoin kuten Timo Mukka kertoi "Maa on syntinen laulu" kirjassaan - ehkä se on totta, mutta se ei ollut silloin Pyhä Henki.

nämä ovat sitä avioliiton arkea.

mutta tuo kirkollisen siunauksen syvällisyys on esikuvaa kristityn elämästä Jeesuksessa.

hyvinä päivinä ja huonoina.


ja niinkuin tuo uskollinen mies sairaan vaimonsa vieressä.

ei tee mieli tehdä mitään, mistä vaimo tulisi sydämestään surulliseksi.

hädissään, kun ei aina osaa auttaa kun tuska räjähtää päähän ja rakkaan silmät säkenöivät.

kun iho ei kestä kosketusta. kun oksettaa ja inhottava lima pitää pestä lattialta.

mitään mieluisampaa työtä miehellä ei ole kuin siivota se lattia ja tuoda hyvältä tuoksuvia ruusuja huoneeseen.


samalla tavalla Jeesus on lähelläsi, sinä syöpää sairastava Jumalan ystävä.

elämän tarkoitus näet on elää Jumalan yhteydessä.

elävän Jumalan, joka osaa lähetyttää sen sisaren kortin just oikeana päivänä.

joka avaa sairaanhoitajan silmät avaamaan ikkunan just, kun ääntä ei enää lähde kuivasta suusta ja tahtois raitista ilmaa.

joka lähettää saarnaajan todistamaan synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä.

joka antaa pikkuveljen koskettaa kättä just, kun tuntuu ettei enää jaksa.

joka tietää, missä kipukynnys menee

joka ottaa keuhkosyöpäisen pois armollisesti ennenkuin tämä joutuu kokemaan mitä on tukehtua kuoliaaksi.


Jeesus on omansa kanssa hyvänä päivänä ja huonona.

Hän osaa iloita iloitsevien kanssa, hääjuhlissa, joissa Jeesus on itse mukana, on valtava kirkas riemu vaikka kakku olisi lässähtänyt ja morsiamen puku revennyt.

Hän osaa itkeä itkevien kanssa, ja taivaalta laskeutuu hiljainen siunaava kyynelten sade yksinäisen juopon haudalle, joka ei jaksanut enää vaan ampui itsensä, eikä mistään löytynyt sukulaisia hautajaisiin.

Hän osaa lohduttaa, Hänellä on loistava huumorintaju, Hän osaa neuvoa ihmeellisesti, Hän pitää sammuvan uskon yllä.

Ja sitten kun lähdön hetki koittaa, Hän muistuttaa "et sinä jaksa uskoa, mutta sinut on kasteessa synnytetty uudelleen iankaikkisuusolennoksi, et sinä jaksa mitään, mutta tämä on Minun totinen ruumiini ja vereni, sinun edestäsi annettu syntien anteeksisamiseksi"

ei Hän jätä.

kerroin pienestä Mariasta, joka näyssä näki olevansa haudassa.

ja Kristus oli sielläkin hänen kanssaan.



Raamattu todistaa tästä ihanasti

Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.
Ps 23:4

miksi syöpään sairastunut kristitty ei pelkää kuoleman varjon maassa?

Koska Jeesus on hänen kanssaan.

nyt eletään tätä vaihetta elämässä.

ehkä on toivo paranemisesta, ehkä ei

mutta Jeesus on lähellä ja osoittaa rakkauttaan miljardein eri tavoin.



Autuaat ne ihmiset, joilla on voimansa sinussa, joilla on mielessänsä pyhät matkat!

Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla.
Ps 84:6-7 KR 1933


ja todellakin

kun tällaisen syöpäsairaan luo tulee ystäviä, omaisia, tuttuja.

he lähtevät sieltä kotoa tai sairaalasta toki kyyne silmäkulmassa.

vaan jotenkin itse rohkaistuneina, vahvistuneina

ei siinä ole hurskasteltu, ei siinä ole ehkä paljon puhuttu, uskonnosta tai muusta.

vaan tuo sairaan valoisa olemus

aivankuin marttyyri siinä kulkemassa tuskalliseen kuolemaan, ja kaikessa heikkoudessaan säteilee Jumalan kirkkautta, Jeesuksen silmät katsovat hänen kärsineistä silmistään

sairaanhoitajakin tahtoi lähtiessä sanoa sanan potilaasta, ja kuinka hän on rohkaisuksi muille... hoitohenkilökunnallekin

"Kun he käyvät Kyynellaakson kautta, he muuttavat sen lähteitten maaksi, ja syyssade peittää sen siunauksilla."



ja kaiken tämän yllä sateenkaaren tavoin paljon kärsineen ja miekalla mestatun apostoli Paavalin jylhät sanat roomalaisille

"Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan
rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room 8:38-39 KR 1992



jos nyt helluntailainen saapuu samaan kuppilaan, istahtaa vierelleni ja sanoo "Halleluja! minulla on Pyhä Henki, olen pelastettu"

katson häntä hetken iloisesti ja kysyn sitten tyhmän kysymyksen

miksi? miksi sinut on pelastettu? saadaksesi kokea Hengen voimaa ja Pyhän Hengen valtavia kasteita?


jos nyt esikoislestadiolainen lukee minun palstaani nettiruukussa, ja sanoo "minä saan äitiseurakunnassa kuulla ihanan evankeliumin sanan, että minun syntini on annettu anteeksi ja saan iankaikkisen elämän"

kysyn yhtä tyhmänä:

miksi?

miksi sinulle annetaan iankaikkinen elämä, Jeesuksen verisellä kuolemalla ansaittu? saadaksesi omantunnon rauhan?


kun luterilainen kertoo minulle "olen löytänyt levon Kristuksen haavoissa. saan uskoa Jumalan armoon, kuten se on Sanassa minulle luvattu"

kysyn taas tyhmänä:

miksi?
miksi sinulle on annettu pelastus kasteessa ja ehtoollisessa ja ripissä ja yksin uskosta lupauksen Sanaan, ilman lain tekoja?

saadaksesi taivasvakuutuksen, että kerran pääset perille kunhan olet tämän elämän ensin elänyt uskossa Vapahtajan sovintokuolemaan.



kristitty, mikä on sinun elämäsi tarkoitus?

annas kun minä vastaan puolestasi:

sinun elämäsi tarkoitus on elää yhteydessä Jumalaan.

koska Jumala ei vain rakasta vaan Jumala on rakkaus

suhde Jumalaan ei voi olla mitään muuta kuin rakkaussuhde.

"Sillä Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: yksi on kuollut kaikkien edestä, siis myös kaikki ovat kuolleet;

ja hän on kuollut kaikkien edestä, että ne, jotka elävät, eivät enää eläisi itselleen, vaan hänelle, joka heidän edestään on kuollut ja ylösnoussut."
2 Kor 5:14-15 KR 1938


elämäsi tarkoitus on elää Kristukselle

ei vain se että sinä pelastut
ei vain se että sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi
ei vain se että uskot Kristukseen
ei vain se että rakastat Jeesusta
ei vain se että saat elää iankaikkisesti

kaikki tuo on toki hyvää

ja ah niin itsekäs lahjojen lista Jumalalta, meidän Luojaltamme

anna anna anna ja kiitos että annat vielä enempi!

vaan sinun ja minun elämän tarkoitus on elää Kristukselle

tänään - sunnuntaina 25.2. 2010



ei kuolleelle jumalalle lauleta tämmöisiä lauluja

tämmöisiä lauluja lauletaan elävälle Jeesukselle


Virsi 273
Jeesus, parhain ystäväni,
löytäisinkö vertaista?
Auta, etten eläissäni
koskaan hylkää sinua.
Minut ken saa riistetyksi
kädestäsi rakkaasta,
kun on meillä tahto yksi
nyt ja kerran taivaassa?

Hän on kuollut puolestani,
minut ken voi kadottaa?
Ylösnoussut puoltajani
minut vanhurskauttaa.
Ken nyt syyttää uskaltaisi
valittua Kristuksen,
tuomita ken hänet saisi
joukkoon kadotettujen?

Eivät mitkään voimat maiset,
eivät henkivallatkaan,
nykyiset, ei tulevaiset,
elämä, ei kuolokaan
erottaa voi Jumalasta,
hänen rakkaudestaan.
Kristuksessa on se vasta
julki tullut maailmaan.


Jakob Arrhenius 1691.
Suom. virsikirjaan 1701.