Elonkehä.fi päätoimittaja Elias Hämäläinen kirjoitti helmikuussa 2012 varsin inspiroivaa tekstiä Lennart Saaren tuoreesta ekoteologian julkaisusta Haavoitettu planeetta (Uusi Tie 2011)
Kristillisen luonnonsuojelujärjestön A Rochan Suomen osaston entinen pitkäaikainen puheenjohtaja Saari on paitsi maamme johtavia luontoharrastajia myös aktiivinen vapaakirkollinen kristitty. Hänen ajattelussaan ja toiminnassaan usko ja rakkaus Jumalaan merkitsee myös luonnon ihmettelyä, arvostusta ja suojelua.Aivan upeaa tekstiä!
Saaren mukaan Jumalan Genesiksessä antama valtuutus hallita maata ei tarkoita oikeutta mielivaltaisesti käyttää luomakuntaa resurssivarastona, vaan kutsua toimia Luojan työtoverina maapallon viljelemisessä ja varjelemisessa. Syväekologien tavoin hän näkee luonnolla olevan ihmisestä riippumattoman itseisarvonsa: luomakunta eliöineen ja ekosysteemeineen heijastaa Luojansa hyvyyttä ja pyhyyttä.
Saari liittyy ns. kosmisen pelastuksen traditioon, jota on korostettu erityisesti idän kirkoissa, mutta joka ei ole vieras läntisellekään teologialle. Kristillinen sanoma pelastuksesta Kristuksessa koskee ihmiskunnan lisäksi koko luomakuntaa, joka kärsii synnin, katoavaisuuden ja kuoleman alaisena. Modernin fysiikan kielellä tämän voisi kai ilmaista niin, että maailmankaikkeudessa ilmenevä entropian periaate ei ole Jumalan tahdon mukainen, eikä siten lopullinen, asiaintila. (krhm... ML)
Erityisen kiinnostava Saaren teos on kehitellessään eräänlaista kristillistä maaetiikkaa. Ihminen on maasta luoto ja kuuluu yhteen muun luomakunnan kanssa. Ihmisen maasuhteen eheytyminen on olennainen osa kristillistä pelastussanomaa. Hän myös painottaa paikallisuuden merkitystä: ihmisen juurtuminen johonkin maantieteelliseen alueeseen ja yhteisöihin on tärkeää hengellisestikin (sen lisäksi että se on merkittävää fyysisesti, psyykkisesti ja kulttuurisesti).
Elias Hämäläisen kirja-arvostelusta Elonkehä.fi
Pari kommenttia kuitenkin
1. Elias Hämäläinen olisi tietenkin voinut antaa kirjoitukselleen lisää syvyyttä myös antamalla raamatunkohtia, joista nämä ajatukset nousevat - Genesiksen lisäksi, Roomalaiskirje, profeetta Jeremian kirja, Luvatun maan teologiakin...
2. "Luojan työtoverina" on toki tuttu ilmaisu, mutta itse en näe tätä merkitystä Genesiksen tekstissä. Varsin itsellinen herra Adam siellä on, Paratiisista karkoitettuna maata otsa hiessä viljelevä ja edesmennyttä paimentolais-poikaansa sureva.
3. "Haavoitettu planeetta". Ekoteologia ylistäköön Jumalaa, maailmankaikkeuden Luojaa, niinkuin tekeekin. Mutta erityisen painokasta on syntiinlankeamuksen teologia ja sen pohtiminen, miten Jumalan kansa saataisiin tekemään parannusta Maan haavoittamisesta.
4. "Ihmisen maasuhteen eheytyminen on olennainen osa kristillistä pelastussanomaa". Tämä herättää kysymyksen, miten Kristus on todellisuudessa "maasuhteen eheytymisen" kuvassa mukana?
5. Miten kristittyjen keskuudessa luonnosuojelu menestyy, koetaanko se osaksi pelastusta? Onko moderni luonnonsuojelu alkujaan edes kristittyjen keskuudesta noussut teema vai tulemmeko jälkijunassa? Politiikka sikseen, en sitä juurikaan tunne varsinkaan reaali-sellaista, mutta eivätkös monet suomalaiset kristityt ole tänään paljolti kaikkea vihreältä vivahtavaakin kaihtavaa väkeä, jolla tuottoisa luonto on tärkeä asia?
Aika moneen noista kysymyksistäsi on vastaukset Lennart Saaren kirjassa. Luin sen itse läpi joitain kuukausia sitten. Yllätyin positiivisesti. Tuo on todella laadukas kirja. Ja sisältää myös erittäin kiinnostavaa teologista pohdintaa, mutta ei vain teoreettisesti, vaan myös kirjoittajan omien elämänkokemusten kautta. Suosittelen lukemaan!
VastaaPoistaHintaakaan kirjalla ei ole kuin noin 15 euroa.
Tai siis en itse ehkä nimittäisi tuota kirjaa "ekoteologian julkaisuksi". Kirja ei ole suunnattu teologeille, vaan kenelle tahansa lukutaitoiselle, joka on kiinnostunut luonnosta, luonnonsuojelusta ja kristinuskosta.
VastaaPoistaKirja kyllä sisältää paljon puhetta Raamatusta. Itselleni oli ihan uutta asiaa monet Vanhan testamentit ympäristösäädökset. Vaikka olin lukenut Vanhan testamentin kirjoituksia, en ollut ikinä tajunnut sitä, että moni viljelyä, karjankasvatusta yms. koskeva säädös on merkityksellinen myös luonnonsuojelun ja alueen ekologisen kantokyvyn säilymisen kannalta.
E. Hämäläisen arvio viittaa todella arvokkaaseen teokseen. (En täällä kaukana juuri suomalaisia kirjoja saa käsiini muuta kuin verkon niistä sisältämien arvioiden ja tietojen kautta.)
VastaaPoista