Että pyhä Raamattu kelpaisi...

Huono Raamatun hermeneutiikka ei kestä tuulessa
Vasa laiva 10.8. 1628 kuva

Opiskeluajoiltani muistan 70-luvulta erään tiedekuntamme järjestämän seminaarin - tai en oikeastaan muista itse seminaarista tai sen pitopaikasta juuri muuta kuin että aiheena oli Jeesuksen ylösnousemus - jossa Huhtisen Teuvo kysyi osallistujilta rönsyilleen keskustelun lopulla retorisesti "millainen Raamatun pitäisi olla, että se kelpaisi meille?"

Luterilaisen perinteen keskellä kasvaneet kristityt - olemme näet protestantteja, koska Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa niin määräsi ja arkkipiispa Isak Rothovius sittemmin niin vaati kansaa opetettavaksi - ovat tottuneet korostamaan pyhän Raamatun arvovaltaa ja kynsin hampain vastustamaan paavin ja kirkolliskokousten määräysvaltaa sen yli uskon ja elämän asioissa.

Luterilaiselle kristitylle muodostuu näin Raamatusta helposti mielikuva, että se on luotettava, selkeä ja varma uskon ja elämän ohje, jonka Jumala itse on antanut terveen uskonelämän perustaksi. Sanovathan Suomen evankelis-luterilaisen kirkon peruslait, että Raamattu on kirkon opin (aiemmin myös elämän suom. huom.) korkein ohje.Raamatun auktoriteetista tulee näin uskon perusta.

Vaan tällaisin eväin (tällaisella hermeneutiikalla) lastatulle laivalle käy kuin kuningas Kustaa Adolf II uljaalle Vasa laivalle sen lähtiessä neitsytpurjehdukselle Tukholman satamasta elokuun 10 1628. Ensimmäisen tuulenpuuskan myötä se kallistui, hörppäsi merivettä avoimista tykkiluukuista ja upposi sen sileän tien vieden 50 merimiestä mukanaan syvyyksiin. (Skansenin museossa voi tätä aikansa uljainta sotalaivaa ja sen outoa kohtaloa käydä ihmettelemässä, kuis näin?)

Talonpoikaisen järkevä suhtautuminen Raamattuun - rationalismi -  näkyy mielestäni sekä oppineiden tutkijoiden että hurskaiden akatemioita vierastavia herätysliikkeiden uskovia opettajia. Lopputulos tästä yhteisestä järkeilystä on kuitenkin erilainen näissä piireissä

A- korkeasti kirjanopinut hylkää hienostuneesti Raamatun, koska sen jumalakuva on aika kauhea eikä vastaa nykyajan sivistyneen länsimaisen ihmisen käsitystä siitä, millainen Jumalan tulisi olla.

B- syvästi uskova ja mahdollisesti oppinutkin kristitty rakentaa Raamatusta kuvan, joka torjuu ja sensuroi sen ongelmallisuuden voidakseen säilyttää uskon Raamatun auktoriteettiin Jumalan ilmoituksena. Eihän Jumala voi valehdella, ja Jumalan sana on totta kaikessa siinä, mitä se opettaa ajallisesta ja iankaikkisesta.

Kohdatessaan tällaisia opettajia kategoriasta a tai b rivikristitty tai teologian opiskelija kohtaa selkeää logiikkaa, vakuuttavia järkisyitä ja oletusarvon siitä, millainen pyhän Raamatun tulisi olla, että se kelpaisi meille Jumalan ilmoituksena.

Miksi näin voi käydä, eikä meille ole annettu selkeää, sisällöllisesti ja opillisesti yhtenäistä luotettavan yhden profeetan antamaa kirjaa, kuten Koraani?

Miksi Raamattu on tällainen yli tuhannen vuoden aikana kasautunut kokoelma heterogeenisiä kirjoituksia, joiden oikein ymmärtämiseksi tarvitaan oman harrastuksen lisäksi luotettavien opettajien apua?

Jumala ei ole tarkoittanut, että Hänen lapsensa ovat "kirjauskovia". Ei Raamattu ole meidän uskomme perusta vaan Jumalan Sana, Jeesus Kristus.

Jumalan Sana on paljon enemmän kuin Raamattu!

Hän antaa meille pyhän Raamatun saarnan kautta uskon, pitää sen yllä kovissakin tuulissa ja saa paattimme tekemään, mitä Isä tahtoo ja kulkemaan sinne, minne me emme ehkä itse tahdo.

Käsitän niin, että elävä ihmeellinen Hengen opettama Raamattu on paljon enemmän, kuin tiedemiesten järkeily tai uskovien tai ateistien talonpoikaisjärki voi edes käsittää.

Mutta valitettavasti se ei ole sellainen, kuin me tahtoisimme, vaan sellainen miksi Jumala on sen tahtonut.

Tosi hankala opus!