Luvattu maa, Israelin valtio ja Jorma Larinkoski

Jerusalemin temppelin kynttilänjalka Tituksen sotilaiden saaliina
"Olemme palanneet temppelivuorelle!"
Professori F. M. Loewenberg

Jorma Larinkoski kirjoittaa eKotimaan blogissaan 26.10. 2012 otsikolla Maan teologia Raamatun profetioissa. Kristillisestä Sionismista Osa III. 

Jorma Larinkoski
Kuva: eKotimaa

"Palestiinalaisten arkea jakaessa ja omaa Israel-käsitystäni remontoidessa syntyneitä kirjoituksia. Toimin Kirkkojen maailmanneuvoston ihmisoikeustarkkailijana (EAPPI) keväällä 2012."

"The Ecumenical Accompaniment Programme in Palestine and Israel (EAPPI) brings internationals to the West Bank to experience life under occupation. Ecumenical Accompaniers (EAs) provide protective presence to vulnerable communities, monitor and report human rights abuses and support Palestinians and Israelis working together for peace. When they return home, EAs campaign for a just and peaceful resolution to the Israeli/Palestinian conflict through an end to the occupation, respect for international law and implementation of UN resolutions."
EAPPI kotisivu

EAPPI toiminta tapahtuu Kirkkojen Maailmanneuvoston alaisuudessa.


Tähtäimessä kristityt sionistit Suomessa
Jorma Larinkosken blogit ovat näin kenttätyön 2012 jatkoa Suomen Siionissa ja kirjoituksensa tavoitteena ovat nuo kolme mainittua elementtiä "miehityksen päättyminen, kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen ja YK:n päätöslauselmien toteuttaminen".

Suomen kansalaiset lienevät poliittisena enemmistönä kokolailla tukemassa EAPPI:n asettamia tavoitteita palestiinalaisten tilanteen rauhanomaiseksi ratkaisemiseksi, onhan se jokseenkin Yhdistyneiden Kansakuntien edustama linja.

Maassamme on kuitenkin joukko kristittyj', jossa on vahvasti edustettuna helluntailaisia, vapaakirkollisia ja mukana myös muita, luterilaisiakin kristittyjä. Raamattuun vedoten he puolustavat juutalaisten oikeutta valloittaa uudelleen Jumalan heille antama Luvattu maa. Uskollisesti monet heistä saapuvat tänne Jerusalemiin syksyisin kansainvälisille Lehtimajanjuhlille marssimaan Israelin solidaarisuuden osoituksena ja heidän sydämellinen rakkautensa juutalaisten valtiota, Israelia, kohtaan näkyy sekä sanoissa että teoissa.

Suomalaiset kristityt sionistit ovat Larinkosken kirjoitussarjan tähtäimessä. Hän tahtoo heille ja muillekin kertoa, että Uuden testamentin Israel ei ole sama kuin maallinen Israel, jonka muinaisesta historiasta, arjesta ja juhlasta Vanhan testamentin kirjoitukset kertovat. Näin ollen hän ei näe, että hänellä suomalaisena kristittynä olisi minkäänlaista hengellistä tai muutakaan erityistä yhteyttä maalliseen nyky-Israelin valtioon.

"Siispä kysyn jälleen: kun VT:ssa mainitaan Israel, ketä se tarkoittaa? Mihin aikakauteen se viittaa? Ja mitä se minulle kuuluu? Minä olen suomalainen kristitty, Taivaan valtakunnan ja oman maani kansalainen, ja olen vapaa lojaaliudesta ihmisoikeuksia rikkovien poliitikkojen vieraille hallituksille."
Jorma Larinkoski


Aikamme aktivisteja
Aikamme suomalaisen kristittynä aktivistina Jorma Larinkoski näkee asiat niin kuin hän eKotimaan kirjoitussarjassaan kuvaa. Selkein sanoin hän sanoutuu irti lojaalisuudesta Israelin ja muiden nykyvaltioiden ihmisoikeuksia rikkovien poliitikkojen hallituksille. Raamatun Israel ja moderni Israelin valtio ovat aivan eri kategorioissa.

Aikamme palestiinalainen poliittinen aktivisti näkee tilanteen Gazasta käsin toisesta näkökulmasta kuin suomalainen rauhantekijä. Jumala on antanut oikeauskoisille koko maailman valloitettavaksi, jotta pyhä totuus saavuttaisi kaikki ihmiset kaikkialla. Juutalaisvaltio Lähi-idässä on Jumalan tahdon vastainen vääristymä, ja erään Gazassa toimivan järjestön mielestä pyhän sodan Jihadin nimissäkin tämä asia tulee Jumalan tahtoon alistuneiden ihmisten korjata.

Aikamme juutalainen aktivisti näkee tilanteen Länsi-rannan uudisastuksessaan aivan toisesta näkökulmasta kuin suomalainen rauhantekijä tai Gazan palestiinalainen. Hänen kansansa pitkässä historiassa on vaikea murroskausi, jonka aikana Jerusalemin temppeli on hajoitettu. Ilman temppeliä juutalaisuus on vammautunut uskonto, joka koettaa selvitä ja on selvinnyt rabbien opetuksella "rukous on parempi kuin uhri". Mutta tämä on vain ohimenevä välikausi. Sydämessä on elänyt toivo kaikkein vaikeimmissakin tilanteissa, että "nyt täällä, ensi vuonna Jerusalemissa".

Uskonnollinen sionismi ottaa täysin todesta Jumalan käskyn asuttaa maa, ottaa se haltuun ja Messiaan tuloa odotetaan hartaasti näissä piireissä. Kuka siellä nyt asuu, olkoon kuka tahansa ei-juutalainen, on vieras ja muukalainen. Toiveiden kohde on ikivanha Jerusalem  (kaupunki oli 2000 vuotta vanha, kun ikuinen Rooma perustettiin) ja erityisesti temppelialue Vanhan kaupungin sydämessä. Jumalan huone tahdotaan rakentaa sinne ainoalle paikalleen uudelleen ja palauttaa pahasti rampautunut temppelitön ja kuninkaaton juutalaisuus entiseen loistoonsa.

Ainoa mikä Kolmannen temppelin rakentamista vielä estää on alueella sijaitsevat Kalliomoskeija ja al-Aqsa moskeija, palestiinalaisten ja koko maailman muslimien silmäterä. Niihin koskeminen saattaisi käynnistää kolmannen maailmansodan, joten Israelin valtio on hyvin tietoinen Temppelin uskollisistaan ja heidän suunnitelmistaan Jumalan huoneen nostamiseksi pystyyn.


Kommenttini
Paljon riippuu siitä, mistä näkökulmasta asioita katsotaan. (Voiko sen latteammin asiaa ilmaista?)

Torjumalla täysin muslimien tai juutalaisten näkökulmat, kristityt rauhanaktivistit eivät ehkä saavuta toivomiaan tavoitteita.

Jos asia olisi yksinkertainen, eiköhän se rauha olisi jo saavutettu - kun Nobelitkin siitä on jo jaettu!