Timo Heikkilän teoria lapsenkin muistiin tarttuvasta Onnimanni lorusta on kerrassaan kiehtova! Sen kytkentä moderniin kansanomaiseen kehitysoppiin on allekirjoittaneen kieroutta, Heikkilä pohtii syntyjä syviä vakavasti kirjoissaan. Ei se aivan vierasta ole Heikkilän omallekaan tuotannolle. Hän on kirjoittanut laajasti suomalais-ugrilaisesta kansanperinteestä lähestyen aihetta tuoreesta näkökulmasta, jossa vilisee modernin maailmankuvan käsitteistöä.
Timo Heikkilä, Kalevalan metafysiikka ja fysiikka (1999)
"Timo Heikkilä pyrkii teoksessaan laajentamaan Kalevala-kuvaa 1800-luvun kansallisuusaatteen ja karelianismin piiristä esihistoriallisiin juuriin osoittamalla, kuinka ikivanha filosofia näyttäytyy kiehtovalla tavalla varsinkin kivikautisten maalausten ja rautakautisten esineiden symboli- ja muotokielessä." (Like kustannus)
Filosofi ja tietokirjailija Eero Ojanen kirjoitti Heikkilän teoksesta Helsingin Sanomissa 6/9 1999
Kalevalasta on tehty erilaisia henkisten perinteiden innoittamia omaperäisiä tulkintoja ja tutkielmia, mutta Timo Heikkilän uutuus nostaa keskustelua näistä asioista aivan uudelle tasolle.
Heikkilä on helsinkiläinen vapaa kirjoittaja, joka on aiemmin julkaissut pienkustanteina teokset Ukon kirves sekä Kullervon suku. Molemmissa hän on etsinyt suomalaisen kansanrunouden ja koko suomalaisuuden henkis-filosofisia juuria, mutta uusi teos menee entistä pitemmälle.
Heikkilä löytää Kalevalasta tai kansanrunoista kokonaisen filosofisen maailmankuvan tai järjestelmän, jossa hän näkee yhtymäkohtia antiikin filosofiaan tai uuden ajan dialektisen ajattelun traditioon ja ehkä vielä enemmän itämaisiin perinteisiin kuten taolaisuuteen. Vastakohtien erkanemisesta ja yhtymisestä syntyvä todellisuus, todellisuus auringosta virtaavana Tienä, Tiellä olo maailmaa koossapitävänä periaatteena sekä atomi- tai monadioppi ovat Kalevalaa läpäiseviä filosofisia perusteita.
...
Kalevala on Heikkilän mukaan ennen muuta kosmologinen kuvaus maailmankaikkeuden synnystä, hahmottoman alkukaaoksen pitkällisestä ja monimutkaisesta järjestymisestä näkyväksi aineelliseksi maailmaksi, kosmokseksi.
Näkyväisen maailman taustalla ovat siten moninaiset henkiset tasot: todellisuudessa on kymmenen kerrosta tai "alkumerta". Tämä voidaan täsmentää edelleen niin, että erillisiä todellisuuksia on yhdeksän ja kymmenes on kaiken läpäisevä viimeinen taso, eräänlainen absoluutti.
...
Suomalais-ugrilaiset kansat edustavat monessa mielessä maailman vanhimpia tunnettuja kulttuuriperinteitä. Todellisuus on perusluonteeltaan lähinnä henkistä, joten myös jumalat ovat niin ihmisessä kuin ulkomaailmassakin vaikuttavia voimia, energioita ja mielen perustavia tiloja.
Lue Eero Ojasen koko kirjoitus HS 7.9.1999
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti